Tuli mieleen, että mitenkähän muualla maailmassa puhutellaan appivanhempia?
Ranskassa on eri tapoja puhutella appivanhempiaan. Minä kutsun anoppiani etunimeltä ja sinuttelen ihan "normaalisti". Tätä käytäntöä tarjosi anoppi itse. Monissa ranskalaisperheissä on kuitenkin tapana, että esim. anoppia sanotaa äidiksi ja samalla teititellään, mikä minusta tuntuu ihan omituiselta. Sanoa nyt anopille että "otatteko, äiti, lisää kahvia?" :-o Jotkut ranskalaistuttavat ovat ihan ääneen ihmetelleet kuullessaan, miten minä sanon "otatko, Michelle, lisää kahvia?".
Kiinnostaisikin tietää miten te muut puhuttelette appivanhempianne? Jos nimittäin on yhteinen kieli sen verran hallussa ja jos kyseisessä kielessä on erikseen sinuttelu-ja teitittelymuoto. Ja tietenkin puhutteletteko kaiksesta huolimatta etunimeltä vai onko jokin muu kutsumanimi yleisempi?
Ranskassa on eri tapoja puhutella appivanhempiaan. Minä kutsun anoppiani etunimeltä ja sinuttelen ihan "normaalisti". Tätä käytäntöä tarjosi anoppi itse. Monissa ranskalaisperheissä on kuitenkin tapana, että esim. anoppia sanotaa äidiksi ja samalla teititellään, mikä minusta tuntuu ihan omituiselta. Sanoa nyt anopille että "otatteko, äiti, lisää kahvia?" :-o Jotkut ranskalaistuttavat ovat ihan ääneen ihmetelleet kuullessaan, miten minä sanon "otatko, Michelle, lisää kahvia?".
Kiinnostaisikin tietää miten te muut puhuttelette appivanhempianne? Jos nimittäin on yhteinen kieli sen verran hallussa ja jos kyseisessä kielessä on erikseen sinuttelu-ja teitittelymuoto. Ja tietenkin puhutteletteko kaiksesta huolimatta etunimeltä vai onko jokin muu kutsumanimi yleisempi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
appivanhempiani. Kutsun kyllä etunimellä, mutta puhuessa teitittelen.
Teitittelen appivanhempiani edelleen. Itse asiassa, luettuani tämän keskustelun, otin asian puheeksi mieheni kanssa. Mielestäni on outoa, että edelleen parin vuoden tuntemisen jälkeen teitittelen appivanhempiani, mutta samalla mieheni haluaa minun kutsuvan heitä äidiksi ja isäksi, mikä taas ei minulta tule oikein luontevasti. Lisäksi mieheni kulttuurissa on ilmeisesti epäkohteliasta kutsua appivanhempia näiden etunimillä... Tekee asiasta kyllä todella vaikeaa.
No, kuitenkin, mieheni on nyt sitä mieltä, että voin sinutella appivanhempia tästä lähtien. Enpä kyllä tiedä, että miten se sitten lähtee käyntiin, kun tähän olen jo tottunut, vaikka hullulta tuntuukin. Ei anoppini omaa 80-vuotiasta anoppiansa teitittele. Joten miksi minunkaan pitäisi? Ensimmäisillä tapaamisilla se oli mielestäni ihan ok, mutta nyt kun olemme jo niin läheisiä, niin tuntuu hyvin oudolta teititellä...
Arabiassa ei ole teitittelymuotoa, mutta arabian taitoni ovat aika heikoissa kantimissa, että ilahdun ylipäänsä jos anoppi ymmärtää mitä sanon ;). Appiukon kanssa löytyy yhteinen kieli, ranska, ja hassua kyllä, appiukko teitittelee minua! Eli minä myös häntä. Mies viime reissulla parkaisi isälleen, että lopettakaa vihdoin se teitittely, mutta muutaman sinuttelulauseen jälkeen lipsui jälleen teitittelyyn.
Aluksi tuntui todella hassulta, nyt olen jo monen vuoden jälkeen tottunut. Äidiksi tai isäksi en kuitenkaan kutsuisi ;).
Arabiassa kylläkin ON teitittelymuoto. Sitä ei ehkä käytetä hirveän paljon, mutta kyllä se olemassa on. Tutkipa vain kielioppikirjasi!
mikä tämä teitittelymuoto siis on? Taivutetaanko vermi jotenkin erikseen, vai käytetäänkö vain "sidi" tai muuta vastaavaa liitettä?
(pahottelen jos vastaus tuli tuplana, palsta tökkii).
Kyproksella ei tietääkseni appivanhempia teititellä, mutta anoppia kutsutaan äidiksi ja appiukkoa isäksi. Minulta tämä ei luonnistu lainkaan, enkä ole sitä siis koskaan tehnyt.
Yhden kerran kutsuin anoppiani hänen nimellään, ja hän jäi suurinpiirtein suu auki minua tuijottamaan, eikä saanut sanaa suustaan. Mieheni sitten kuitenkin sanoi, että Suomessa on tapana kutsua kaikkia etunimeltä, ja se selitys ilmeisesti riitti. Edelleenkään en appivanhempiani kutsu äidiksi tai isäksi (se kunnianosoitus kuuluu vain omille vanhemmilleni) ja heille puhuessani yritän aina välttää tilanteita, joissa heitä pitäisi joksikin kutsua.
Mieheni sisko (miksikäs sitä nyt kutsutaankaan??) ehdotti, että voisin äidin ja etunimen käytön sijasta sanoa esim. "anoppini, mitä hän haluaa juoda?". Kuulostaa vähän hassulta, mutta menköön ;)
En osaa puhua mieheni kieltä kuin panemalla sanoja peräkkäin, en siis teititellä tai sinutella. En kuitenkaan voisi etunimelläkään kutsua anoppiani tai appiukkoa. Joten kutsun anoppia suomeksi mummuksi (lastenlapset) ja appiukkoa myös isoisäksi hänen kielellään.
Olen puhutellut anoppia äidiksi ja appea isäksi. Ongelmaa ei ollut alussakaan. Oma isä kun oli silloin jo kuollut ja äiti turkin kielellä on anne. Liekö johtunut siitä, että kuulostaa enemmän nimeltä kuin äidiltä, mutta helppoa oli alusta saakka sano anoppia anneksi.
Toki joskus sanon anopiksi ja rouvittelenkin, mutta silloin on kyse jo jonkinlaisista leikinlaskusta.
Teitittelen ranskalaisia, n. 70-vuotiaita appivanhempiani. Tuntuu hassulta olla ainoa teitittelevä ja teititeltävä kun vaikkapa illallistamme miehekkeen ja vanhempiensa kanssa, mutta ei ole minun asiani ehdottaa sinuttelua. Toisaalta tähän on jo tottunut, teitittely on ranskaksi niin luontevaa.