Minulle tuntuu vain Delius tuovan lähinnä hänen laajamuotoisimmissa teoksissaan sen emotionaalisen ja haltioitumista hipovan kouristuksenomaisen pakahduttavan tyydytyksen tunteen, jota musiikkielämyksiltä kaipaan ilman mitään subrettidiivailua,koketeriaa ja tekotaiteellista pateettisuutta ja itsetarkoituksellista tehontavoittelua, suuria dramaattisia elkeitä, älyllistä konstruktiivisuutta, musiikillista kubismia, atonaalisuutta, joskaan tonaalisuuden perustana ollut toonikan ja dominantin välinen polariteetti rakennetta ohjaavana dynaamisena vioimana tonaalisuuden sanaston laajentumisen ja tonaalisten vapauksien vuoksi kyennyt enää vastaamaan tarpeitani ja stimuloimaan älyäni yhtä välittömällä ja mukaansa tempaavalla tavalla kuin Deliusin myöhäisromanttinen ja hienostunut tyyli.
Taiteen mysteerit alias Delius
nino koripalloilija
1134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tein eilen emotionaalis-empiirisen kokeen ja musiikin tunneperäistä vaikutusta vaastaanottajaansa "mittaavan" testin kuuntelemalla vuoronperään William Byrdin messuja, Mozartin verspereitä, litanioita ja messuja, Delkiusin viulukonserttoa Baeechamin johtamana, Bachin kantaattikuoroja ja Madetojan 3. sinfoniaa niin minun on sanottava että Bach jäi auttamatta vimeiseksi rutiinijnomaista konsrapunktista vaikkakin lähes virheetöntä tekniikkaansa viljelleenä jolle en tahtonut syttyä kuuna kumminkaan karkeasyisen instrumentaation ja klishaamöisten fanfaarirytmien uuvuttamana, kun Byrd ja John Dunstabjekin saivat minut haltioitumaan modaalisella renessanssipolyfoniallaan sydäntä lämmittävän ilmaisuvoimaisessa ja sielua koskettavan herkässä ja kaunnopuheisessa estetiikassaan joka vangitsi puhtaan subjektin tajuntaan projisoituneella tahdonliikkeillään, kuten Mozartinkin KV 321 poikakuoron tulkitsemana oppinutta tyliä jäljittelevissä jaksoissa Laudate Pueri joka sai valon ja rakkayuden hengen miltei puhkeamaan kukaan rintakehässäni lämpimine poikasopraanojen heleästi soivissa äänissä niijn viattomana,, mutta Delius sai rintakehäni laajenemaan kuin jäykkäkouristuskohtauksessa ja suuni irvokkaaseen irvistykseen kuin