Ongelmavävy

Anoppi

Kirjoitin jo aikaisemmin ongelmavävystäni. Minulla on siis poika ja tytär ja molemilla on puolisot. Pojan asiat ovat ok, mutta ongelmana on "kunnoton" vävy. Hän elää poikamiehen (32v.) elämää edelleen. Viikonloput menee kavereiden kanssa ryyppäillessä ja harrastuksissa. Perhe-elämästä ei juuri voi puhua. Asioista ei keskustella.
Vävyni ei tule toimeen poikani kanssa ja nyt käytös on poikaani kohtaan niin törkeää, että poikani sanoo ettei siskon miehellä ole heille enää asiaa.
Asiat ovat edenneet niin, että he ovat edelleen naimisssa ja tyttärei tuli yllättäin raskaaksi (opinnot kesken). Tyttärellä on nyt kaksi vaihtoehtoa; tehdä keskeytys ja mies heittää hänet ulos tai tehdä lapsi ja sitten hän voi jäädä.
Vävy sanoo, että on ihan tyytyväinen avioliittoon. Hänellä on jonkinlainen henkinen yliote tyttäreeni.
Tyttäreni oli/on vieläkin pyykkisesti romuna. Hän ei uskalla lähteä, mutta on tyytymätön parisuhteesen, enkä minä sitä ihmettele. Tytär on nyt päätänyt tehdä lapsen ja jatkaa liittoa. Minä olen tietysti onnellinen lapsenlapsesta, mutta mietityttää ja huolettaa minkälaiseen kotiin lapsi syntyy. Tytär on kyllä ihan asioistaan huolehtiva ihminen ja varmaan hyvä äiti, mutta jaksaako hän psyykkisesti tunneköyhässä liitossa.
Olen sanonut asioita hyvin suoraan (tytär on siitä loukkaantunut ja välit ovat kohta menossa poikki..)ja lähes kaikki ihmiset tyttären ympärillä kehoittavat että hän lähtisi ikävästä liitosta. Yritän olla oman lapseni tukena, mutta sanon suoraan että olen vävylle raivoissani, koska hän kohtelee vaimoaa huonosti!

24

3534

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sen lapsen

      pitää muutenkin, ei siihen äijää tarvita.

      Ja todennäköisesti tyttärelläsi menisi paremmin lapsen kanssa kaksin.

      Voit sanoo tyttärellesi, että päätös on tietenkin hänen ja jos hän päättää kasvattaa lapsen yksin, niin sinä olet hänen tukena ja auttamassa jos apua tarvitaan ja sanot että uskot että hän pärjää hyvin lapsen kanssa kaksinkin. Kokemuksesta voin sanoa että se tieto helpottaa!

      • Nimetön

        Karvaasta kokemuksesta sanoisin, että vaikka tarkoituksesi onkin hyvä, yritä olla puuttumatta lasten parisuhteisiin. Siitä ei hyvä seuraa!

        Tekee tietysti pahaa nähdä lapsen tekevän virheitä valinnoissaan, mutta jokaisen pitää saada itse hakata päätänsä seinään!

        Oma äitini puuttui elämäämme ja haukkui ex-miestäni minkä ehti sekä minua huonosta valinnastani. Ero tuli ja kuka siitä kärsii eniten? -lapset!

        Äitiin on välit poikki kaikilla ja lapsetkin inhoaa häntä, koska ovat vanhemmilleen lojaaleja.
        Olen ikuisesti vihainen siitä, että annoin kilttinä tyttönä äitini avoimesti moittia miestäni vaikka kaikki ei aina täydellistä ollutkaan.

        Hanki oma elämä!


      • elämä sinulle
        Nimetön kirjoitti:

        Karvaasta kokemuksesta sanoisin, että vaikka tarkoituksesi onkin hyvä, yritä olla puuttumatta lasten parisuhteisiin. Siitä ei hyvä seuraa!

        Tekee tietysti pahaa nähdä lapsen tekevän virheitä valinnoissaan, mutta jokaisen pitää saada itse hakata päätänsä seinään!

        Oma äitini puuttui elämäämme ja haukkui ex-miestäni minkä ehti sekä minua huonosta valinnastani. Ero tuli ja kuka siitä kärsii eniten? -lapset!

        Äitiin on välit poikki kaikilla ja lapsetkin inhoaa häntä, koska ovat vanhemmilleen lojaaleja.
        Olen ikuisesti vihainen siitä, että annoin kilttinä tyttönä äitini avoimesti moittia miestäni vaikka kaikki ei aina täydellistä ollutkaan.

        Hanki oma elämä!

        saataisiin? Idioottihan sä katkeruudessasi olet.

        Toisin kun alkuperäinen, joka on fiksu, kun haluaa hyvää tyttärelleen.

        Tietenkin pitää voida puhua väleistä, ja sanoa ääneen jos mies on epäkelpo, ei sitä hyssytellä. Eikä se hyssyttelemällä parane.


      • Aikuinen täällä
        elämä sinulle kirjoitti:

        saataisiin? Idioottihan sä katkeruudessasi olet.

        Toisin kun alkuperäinen, joka on fiksu, kun haluaa hyvää tyttärelleen.

        Tietenkin pitää voida puhua väleistä, ja sanoa ääneen jos mies on epäkelpo, ei sitä hyssytellä. Eikä se hyssyttelemällä parane.

        Olen täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa; äidin ei tule puuttua tyttärensä avioliittoon. Avioliitto ei kuulu äidille ja siihen puuttuminen ei ole auttamista. Totta kai äiti voi tukea tytärtään, mutta se ei todellakaan tapahdu hänen avioliittoaan/miestään arvioimalla.

        Ihminen, jolta todella puuttuu oma elämä ja elämän kokemuksista viisastuminen työntää nokkansa joka paikkaan ja sanoo OMAN mielipiteensä. Jokainen ihminen tekee elämässään omat ratkaisunsa ja oma äiti on viimeinen, jonka tulisi antaa omia "vinkkejään"/ohjeitaan tai ylipäätään puuttua lapsensa elämään.

        Todellinen tukija on vierellä kulkija, joka tarjoaa olkapäätään, johon toinen voi nojata omista ajatuksistaan käsin. Viisautta on olla hiljaa ja antaa apua tarvitsevan purkaa tuntojaan ja sitten kannustaa häntä omien ratkaisujen tekemiseen.


    • ja jätä päätös hänelle

      Ainoastaan tyttäresi itse tietää, paljonko hän rakastaa miestään ja millaista heidän elämänsä todellisuudessa on. Luota vaan hänen kykyynsä päättää ja valita, ja jos hän päättää väärin niin sekin on hänen omalla vastuullaan. Ei me äidit voida elää lastemme puolesta, mutta voidaan olla kuuntelijoita ja lohduttajia, tarjota olkapää tai nenäliina.

      Tytär on päättänyt jatkaa liittoa, siis jotakin siinä on minkä hän kokee niin hyväksi että haluaa yrittää. Varmaan hän itse tietää paljonko jaksaa. Vävyn arvosteleminen on loukkaus myös tytärtäsi kohtaan. Minä ajattelisin että tässä tilanteena tukena oleminen olisi sitä että hyväksyy tyttären päätöksen hänen omana valintanaan, ja yrittää auttaa häntä jaksamaan.

      • oikein kovasti.

        Kukahan olisi hänen puolellaan täysin sydämin?

        Tässä nyt vain pallotellaan aikuisten hyvänolon ja oikeuksien kanssa - TAAS.

        Olisiko kuitenkin paras tehdä abortti eikä synnyttää lasta tuhoontuomittuun suhteeseen. Se vielä syntymätön lapsihan siitä sitten kuitenkin tuskaisimman taakan kantaa, ei kukaan näistä aikuisista, jolla on päätösvalta.


      • paitsi he itse
        oikein kovasti. kirjoitti:

        Kukahan olisi hänen puolellaan täysin sydämin?

        Tässä nyt vain pallotellaan aikuisten hyvänolon ja oikeuksien kanssa - TAAS.

        Olisiko kuitenkin paras tehdä abortti eikä synnyttää lasta tuhoontuomittuun suhteeseen. Se vielä syntymätön lapsihan siitä sitten kuitenkin tuskaisimman taakan kantaa, ei kukaan näistä aikuisista, jolla on päätösvalta.

        Ehkäpä suhde ei olekaan tuhoontuomittu. Sukulaiset eivät pidä tyttären miehestä, mutta heidän keskinäinen tilanteensa saattaa olla parempi kuin miltä ulospäin näyttää. Päätösvalta on joka tapauksessa vain nuorellaparilla itsellään ja heidän henkilökohtainen asiansa. Jos tytär on kuitenkin vastuuntuntoinen ihminen, hän kyllä osaa siitä tarvittaessa lähteä lapsenkin kanssa. Lapsi itse varmaan valitsisi mieluummin elämän kuin abortin.


      • Voimia kaikille!

        Parasta mitä sinä voit tehdä, on se, ettäiloitset tulevasta lapsenlapsesta ja avustat häntä koskevissa asioissa. Jätä miehen arvosteleminen ja usko tulevaisuuteen.

        Tytär on valintansa tehnyt, etkä voi hänen päätään kääntää, mutta pidä ovi avoinna ja lupaa tukesi aina ja joka tilanteessa. Se on parasta, mitä tyttäresi ja lapsenlapsesi vuoksi voit tehdä.

        Puhu pojallesi, että hän ei irroittaudu kuitenkaan sisarestaan, vaikka ei lankoaan enää haluakaan tavata. Tytär kuitenkin syyllistää itseään näistä ongelmista, vaikka ne eivät olekaan hänen aikaansaannoksiaan.


      • Nimetön
        Voimia kaikille! kirjoitti:

        Parasta mitä sinä voit tehdä, on se, ettäiloitset tulevasta lapsenlapsesta ja avustat häntä koskevissa asioissa. Jätä miehen arvosteleminen ja usko tulevaisuuteen.

        Tytär on valintansa tehnyt, etkä voi hänen päätään kääntää, mutta pidä ovi avoinna ja lupaa tukesi aina ja joka tilanteessa. Se on parasta, mitä tyttäresi ja lapsenlapsesi vuoksi voit tehdä.

        Puhu pojallesi, että hän ei irroittaudu kuitenkaan sisarestaan, vaikka ei lankoaan enää haluakaan tavata. Tytär kuitenkin syyllistää itseään näistä ongelmista, vaikka ne eivät olekaan hänen aikaansaannoksiaan.

        Kiitos kaikille viesteistä. Vaikka sydäntäni raastaa tyttären puolesta, ajattelen ja asennoidun siten, että hän elää omaa elämäänsä ja tekee itse omat päätöksensä. Se miksi nyt erityisesti raastaa on se, että tytär on psyykkisesti romuna ja se on kauheaa! Hän on päättänyt jäädä liittoonsa ja se on hänen päätöksensä jota tuen. Lapsenlapsi on tietty ihana asia.
        Totuus on, että vävyni on todella ikävä ja ikävästi käyttäytyvä ihminen humalassa (on usein humalassa). Näyttää siltä että varsinkin vaimon sukulaisille. Esim. tulee minun luokse jouluaterialle suoraan baarista humalassa, ottaa kaiken huomion ja kuittailee ivallisesti. Tähän pokani on kyllästynyt, eikä halua enää siskon miestä tavata. Siskonsa kyllä käy veljellä kylässä. Tyttäreni sanoo, että on tottunut(6v.) siihen että mies on sellainen.
        Minulla on oma elämäni jota elän täysillä, mutta en halua olla lapsilleni vain joku vanha tuttu menneisyydestä, vaan uskon perheen tukeen ja voimaan hyvässä ja pahassa.


      • -nainen-
        Nimetön kirjoitti:

        Kiitos kaikille viesteistä. Vaikka sydäntäni raastaa tyttären puolesta, ajattelen ja asennoidun siten, että hän elää omaa elämäänsä ja tekee itse omat päätöksensä. Se miksi nyt erityisesti raastaa on se, että tytär on psyykkisesti romuna ja se on kauheaa! Hän on päättänyt jäädä liittoonsa ja se on hänen päätöksensä jota tuen. Lapsenlapsi on tietty ihana asia.
        Totuus on, että vävyni on todella ikävä ja ikävästi käyttäytyvä ihminen humalassa (on usein humalassa). Näyttää siltä että varsinkin vaimon sukulaisille. Esim. tulee minun luokse jouluaterialle suoraan baarista humalassa, ottaa kaiken huomion ja kuittailee ivallisesti. Tähän pokani on kyllästynyt, eikä halua enää siskon miestä tavata. Siskonsa kyllä käy veljellä kylässä. Tyttäreni sanoo, että on tottunut(6v.) siihen että mies on sellainen.
        Minulla on oma elämäni jota elän täysillä, mutta en halua olla lapsilleni vain joku vanha tuttu menneisyydestä, vaan uskon perheen tukeen ja voimaan hyvässä ja pahassa.

        Älä äiti hyvä sotkeudu tyttäresi elämään. Äläkä vaikuta hänen perhasioihin. Siitä ei todellakaan seuraa mitään hyvää.

        Joskus vanhempien on vain ymmärrettävä laitaa suu kiinni, vaikka kuinka hyvää tarkoittaisivat.

        Tässä on kysymys sinun tyttäresi valinnoista ja elämästä. Eikä sinun valinnoista ja elämästäsi.

        Minun ystävätäreni kärsi nuoruusvuosina noista samoista ongelmista. Kukaan ei koskaan ollut riittävän hyvä hänelle, varsinkaan hänen vanhempien mielestä.

        Kuika kävikään. Nyt hän jo itsekin äitinä. Ja hän tekee nuo samat kamaluudet, joista vanhempiaan syytti aikoinaan. Hänen tyttäriensä poikaystävät eivät ole hänelle tarpeeksi hyviä. Ovat aivan vääränlaisia, väärästä yhteiskuntaluokasta ja "kouluttamattomia moukkia". Ja tällä hetkellä hän tekee kaikkensa, lapsiensa parisuhteiden särkemiseksi. Onko se suurta ja sallivaa rakkautta, omia lapsia kohtaan?

        Joskus lapset vain tekevät virhearviointeja. Mutta näiden virheiden tarkoitus on opettaa lapsiamme, heidän omassa elämässä. Etkä sinä voi ikuisesti suojella lapsiasi näiltä virheiltä.

        Oletko koskaan miettinyt syitä lapsesi mielenterveysongelmiin? Entäpä, jos se syy oletki sinä, hyvä hyvyydessäsi.


      • anoppi
        -nainen- kirjoitti:

        Älä äiti hyvä sotkeudu tyttäresi elämään. Äläkä vaikuta hänen perhasioihin. Siitä ei todellakaan seuraa mitään hyvää.

        Joskus vanhempien on vain ymmärrettävä laitaa suu kiinni, vaikka kuinka hyvää tarkoittaisivat.

        Tässä on kysymys sinun tyttäresi valinnoista ja elämästä. Eikä sinun valinnoista ja elämästäsi.

        Minun ystävätäreni kärsi nuoruusvuosina noista samoista ongelmista. Kukaan ei koskaan ollut riittävän hyvä hänelle, varsinkaan hänen vanhempien mielestä.

        Kuika kävikään. Nyt hän jo itsekin äitinä. Ja hän tekee nuo samat kamaluudet, joista vanhempiaan syytti aikoinaan. Hänen tyttäriensä poikaystävät eivät ole hänelle tarpeeksi hyviä. Ovat aivan vääränlaisia, väärästä yhteiskuntaluokasta ja "kouluttamattomia moukkia". Ja tällä hetkellä hän tekee kaikkensa, lapsiensa parisuhteiden särkemiseksi. Onko se suurta ja sallivaa rakkautta, omia lapsia kohtaan?

        Joskus lapset vain tekevät virhearviointeja. Mutta näiden virheiden tarkoitus on opettaa lapsiamme, heidän omassa elämässä. Etkä sinä voi ikuisesti suojella lapsiasi näiltä virheiltä.

        Oletko koskaan miettinyt syitä lapsesi mielenterveysongelmiin? Entäpä, jos se syy oletki sinä, hyvä hyvyydessäsi.

        Tyttäreni on halunnut kanssani puhua omista perheasioistaan ja olen kehoittanut ajattelenaan asioita laajalti ja tunteella , mutta myös järjellä ja realistisesti. Mutta mikä on tämän vävyn vastuu ja käytös? Miksi hän omalla kytöksellään loukkaa (tarkoituksella) muita ihmisiä joiden kanssa hän kuitenkin on tekemisissä? Varsinkin vaimoaan! Miten me jaksamme sellaista käytöstä ja tarvitseeko meidän. Haluaisin toki, että tyttären koko perhe on tekemisissä. Slloin kun nähdään, niin miksi ei voi sen aikaa olla ihmisiksi?
        Voin kyllä hyvällä omallatunnolla vastata, että en todellakaan arvioi ihmisiä heidän koulutuksen tai taustansa takia. Lapsillensa toivoo hyvää rakastavaa kumppania, ei muuta.

        Olen nyt pohtinut sitäkin asiaa, että olenko minä jotenkin syy tyttären tämän hetkiseen tilanteeseen. Tytär on kahdesta lapsesti nuorin, ainoa tytär ja sen totta, että minulla on ollut häneen ehkä liiankin suojeleva asenne. En ole häntä pumpulissa pitänyt, mutta olisiko pitänyt kasvattaa itsekkäämpi ja kovempi ihminen. Niin varmaan kestää elämän vastoinkäymiset paremmin. Tytär on kuitenkin oma persoona ja oman luonteinen ja minä ja mieheni olemme kasvattanut hänestä vastuuntuntoisen, työtätekevän, muut huomioonottavan ja hyvin käyttäytyvän naisen. Sellainen hän onkin, mutta tämän parisuhteen aikana on ongelmat suurentuneet. Olkoon syyt missä tahansa, mutta jokaisen pitää katsoa peiliin. Osaan kyllä myöntää virheeni, mutta usein ne virheet tajuaa vasta jälkikäteen. En koe kuitenkaan olleeni huono äiti, vaan paras äiti minun lapsilleni.


      • suoraan ja kiertelemättä
        Nimetön kirjoitti:

        Kiitos kaikille viesteistä. Vaikka sydäntäni raastaa tyttären puolesta, ajattelen ja asennoidun siten, että hän elää omaa elämäänsä ja tekee itse omat päätöksensä. Se miksi nyt erityisesti raastaa on se, että tytär on psyykkisesti romuna ja se on kauheaa! Hän on päättänyt jäädä liittoonsa ja se on hänen päätöksensä jota tuen. Lapsenlapsi on tietty ihana asia.
        Totuus on, että vävyni on todella ikävä ja ikävästi käyttäytyvä ihminen humalassa (on usein humalassa). Näyttää siltä että varsinkin vaimon sukulaisille. Esim. tulee minun luokse jouluaterialle suoraan baarista humalassa, ottaa kaiken huomion ja kuittailee ivallisesti. Tähän pokani on kyllästynyt, eikä halua enää siskon miestä tavata. Siskonsa kyllä käy veljellä kylässä. Tyttäreni sanoo, että on tottunut(6v.) siihen että mies on sellainen.
        Minulla on oma elämäni jota elän täysillä, mutta en halua olla lapsilleni vain joku vanha tuttu menneisyydestä, vaan uskon perheen tukeen ja voimaan hyvässä ja pahassa.

        sanotte, vävypojallenne, että tuollaista sikailua ette hyväksy. Kerrotte ihan suoraan vävylle, ne asiat joissa hän tekee väärin. Ehkä vävynne aistii seläntakana puhumisen ja haluaa provosoiden saada teiltä aitoa reaktioita.

        Vävynne voisi ihmetellä, että johan nyt kun puhuvat minulle ihan rehellisesti ja saattaa alkaa arvostamaan teitä. Lisäksi suorapuhe usein puhdistaa ilmaa, kun sen pystyy tekemään KIIHKOTTOMASTI ja ASIASSA PYSYEN.

        Tälläinen vaatii teiltä ja pojaltanne suurta rohkeutta. On paljon helpompaa pyrkiä epäsuoraan viestintään ja vihjailuun, mutta sellainen menee harvemmin jakeluun. Vävynne voi ymmärtää teidän vihjailunne, mutta voi omassa mielessään ajatella, että vihaatte häntä joka tapauksessa niin paljon, että on ihan sama mitä hän tekee. Te tietysti ajattelette, että ette ole koskaan sanoneet pahaa sanaakaan, mutta kyllä vihan voi aistia helposti ilman sanojakin.


      • xxxxxxxxxxxxx
        anoppi kirjoitti:

        Tyttäreni on halunnut kanssani puhua omista perheasioistaan ja olen kehoittanut ajattelenaan asioita laajalti ja tunteella , mutta myös järjellä ja realistisesti. Mutta mikä on tämän vävyn vastuu ja käytös? Miksi hän omalla kytöksellään loukkaa (tarkoituksella) muita ihmisiä joiden kanssa hän kuitenkin on tekemisissä? Varsinkin vaimoaan! Miten me jaksamme sellaista käytöstä ja tarvitseeko meidän. Haluaisin toki, että tyttären koko perhe on tekemisissä. Slloin kun nähdään, niin miksi ei voi sen aikaa olla ihmisiksi?
        Voin kyllä hyvällä omallatunnolla vastata, että en todellakaan arvioi ihmisiä heidän koulutuksen tai taustansa takia. Lapsillensa toivoo hyvää rakastavaa kumppania, ei muuta.

        Olen nyt pohtinut sitäkin asiaa, että olenko minä jotenkin syy tyttären tämän hetkiseen tilanteeseen. Tytär on kahdesta lapsesti nuorin, ainoa tytär ja sen totta, että minulla on ollut häneen ehkä liiankin suojeleva asenne. En ole häntä pumpulissa pitänyt, mutta olisiko pitänyt kasvattaa itsekkäämpi ja kovempi ihminen. Niin varmaan kestää elämän vastoinkäymiset paremmin. Tytär on kuitenkin oma persoona ja oman luonteinen ja minä ja mieheni olemme kasvattanut hänestä vastuuntuntoisen, työtätekevän, muut huomioonottavan ja hyvin käyttäytyvän naisen. Sellainen hän onkin, mutta tämän parisuhteen aikana on ongelmat suurentuneet. Olkoon syyt missä tahansa, mutta jokaisen pitää katsoa peiliin. Osaan kyllä myöntää virheeni, mutta usein ne virheet tajuaa vasta jälkikäteen. En koe kuitenkaan olleeni huono äiti, vaan paras äiti minun lapsilleni.

        Älähän hättäile. Kun tytär on "vastuuntuntoinen, työtätekevä, muut huomioonottavan ja hyvin käyttäytyvä", niin varmasti hän myös pystyy huolehtimaan itsestään ja lapsesta ja pitämään puolensa miehensä suhteen. Kyllä ihminen kestää myös huolia ja murheita aika paljon, ja hän on itse valinnut tällaisen elämän. Ehkäpä suhteessa on kuitenkin jotain niin hyvääkin, että hän on valmis kestämään siihen liittyvät vaikeudet. Hän on kuitenkin päätöksensä tehnyt ja haluaa perheensä pysyvän koossa.

        Ehdotan että iloitsisit ja onnittelsit häntä perheenlisäyksestä. Varmaan joudut myös lohduttamaan ja tukemaan vaikeina päivinä, että hän jaksaisi, mutta apu ei tule ei moittimalla hänen valintaansa. Äitien ei tarvitse syyttää itseään lastensa valinnoista, eikä myöskään kannatella loputtomiin. Me äidit voidaan vain seurata sivusta, luottaa heidän voimavaroihinsa ja toivoa parasta.


      • eräsN1
        anoppi kirjoitti:

        Tyttäreni on halunnut kanssani puhua omista perheasioistaan ja olen kehoittanut ajattelenaan asioita laajalti ja tunteella , mutta myös järjellä ja realistisesti. Mutta mikä on tämän vävyn vastuu ja käytös? Miksi hän omalla kytöksellään loukkaa (tarkoituksella) muita ihmisiä joiden kanssa hän kuitenkin on tekemisissä? Varsinkin vaimoaan! Miten me jaksamme sellaista käytöstä ja tarvitseeko meidän. Haluaisin toki, että tyttären koko perhe on tekemisissä. Slloin kun nähdään, niin miksi ei voi sen aikaa olla ihmisiksi?
        Voin kyllä hyvällä omallatunnolla vastata, että en todellakaan arvioi ihmisiä heidän koulutuksen tai taustansa takia. Lapsillensa toivoo hyvää rakastavaa kumppania, ei muuta.

        Olen nyt pohtinut sitäkin asiaa, että olenko minä jotenkin syy tyttären tämän hetkiseen tilanteeseen. Tytär on kahdesta lapsesti nuorin, ainoa tytär ja sen totta, että minulla on ollut häneen ehkä liiankin suojeleva asenne. En ole häntä pumpulissa pitänyt, mutta olisiko pitänyt kasvattaa itsekkäämpi ja kovempi ihminen. Niin varmaan kestää elämän vastoinkäymiset paremmin. Tytär on kuitenkin oma persoona ja oman luonteinen ja minä ja mieheni olemme kasvattanut hänestä vastuuntuntoisen, työtätekevän, muut huomioonottavan ja hyvin käyttäytyvän naisen. Sellainen hän onkin, mutta tämän parisuhteen aikana on ongelmat suurentuneet. Olkoon syyt missä tahansa, mutta jokaisen pitää katsoa peiliin. Osaan kyllä myöntää virheeni, mutta usein ne virheet tajuaa vasta jälkikäteen. En koe kuitenkaan olleeni huono äiti, vaan paras äiti minun lapsilleni.

        Ei meistä varmasti kukaan koe olevansa huono äiti. Mutta ylihuolehtivuus ja toisen valintojen jatkuva kyseenalaistaminen, saa aikaan suurta epävarmuutta lapsessa. Eli, lapsesi ei omia päätöksiään tehdessä. Tee niitä vain itsensä takia, vaan ylimääräisenä rasitteena hänen on aina otettava valintoja tehdessään, myös vanhempien tarpeet ja mielipiteet huomioon.

        Valitsiko sinun äitisi sinulle puolison, tai arvosteliko hän valintaasi sinulle huonona ratkaisuna?

        Kun lasten puolisoiden käytös ei mene sen tietyn "oman" -kaavan mukaan. Mikä vanhempien mielestä on ainoa oikea. Usein tämmöinen käytös tuomitaan sitten huonoksi.

        Nyt kun lapsesi on raskaana. Tue häntä kaikin mahdollisin tavoin. Koska hän on hyvin herkässä mielentilassa. Kannusta jaksamaan, mutta älä arvostele. Ja vävyn kapinointi voi olla juuri sitä, että hän ei halua kangistua sinun asettamiin kaavoihin. Ethän sinäkään ole valmis tekemään niin, kuin vävysi tahtoo.


      • parhaalle äidille
        anoppi kirjoitti:

        Tyttäreni on halunnut kanssani puhua omista perheasioistaan ja olen kehoittanut ajattelenaan asioita laajalti ja tunteella , mutta myös järjellä ja realistisesti. Mutta mikä on tämän vävyn vastuu ja käytös? Miksi hän omalla kytöksellään loukkaa (tarkoituksella) muita ihmisiä joiden kanssa hän kuitenkin on tekemisissä? Varsinkin vaimoaan! Miten me jaksamme sellaista käytöstä ja tarvitseeko meidän. Haluaisin toki, että tyttären koko perhe on tekemisissä. Slloin kun nähdään, niin miksi ei voi sen aikaa olla ihmisiksi?
        Voin kyllä hyvällä omallatunnolla vastata, että en todellakaan arvioi ihmisiä heidän koulutuksen tai taustansa takia. Lapsillensa toivoo hyvää rakastavaa kumppania, ei muuta.

        Olen nyt pohtinut sitäkin asiaa, että olenko minä jotenkin syy tyttären tämän hetkiseen tilanteeseen. Tytär on kahdesta lapsesti nuorin, ainoa tytär ja sen totta, että minulla on ollut häneen ehkä liiankin suojeleva asenne. En ole häntä pumpulissa pitänyt, mutta olisiko pitänyt kasvattaa itsekkäämpi ja kovempi ihminen. Niin varmaan kestää elämän vastoinkäymiset paremmin. Tytär on kuitenkin oma persoona ja oman luonteinen ja minä ja mieheni olemme kasvattanut hänestä vastuuntuntoisen, työtätekevän, muut huomioonottavan ja hyvin käyttäytyvän naisen. Sellainen hän onkin, mutta tämän parisuhteen aikana on ongelmat suurentuneet. Olkoon syyt missä tahansa, mutta jokaisen pitää katsoa peiliin. Osaan kyllä myöntää virheeni, mutta usein ne virheet tajuaa vasta jälkikäteen. En koe kuitenkaan olleeni huono äiti, vaan paras äiti minun lapsilleni.

        Hankalassa tilanteessa olet. Mitä kaikkea mahtaneekaan yhteiseen historiaanne kuulua vävyn kanssa? Varmasti monenlaista, mutta se siitä.
        Sanoisin, että et sinä pysty muuttamaan sen enempää tytärtäsi kuin vävyäsikään. Se miten mahdollisesti olet asiaan saattanut vaikuttaa, on taakse jäänyt etkä voi sitä muuttaa. Tyttäresi on tehnyt valintansa ja elää nyt niitten seurausten kanssa. Joskus se vaan on niin, että sitä on käytävä kaikki vaikeimman kautta ennen kuin pystyy hankalat asiat/ihmiset taakseen jättämään tai elämä sujahtaa raiteilleen.
        Ketään teistä tuntematta ehdottaisin, että
        - tee se, katso peiliin
        - älä arvostele tyttärellesi vävyäsi
        - älä arvostele vävyllesi hänen tekemisiään
        - tue tytärtäsi hänen omissa päätöksissään
        - kyseenalaista asioita, mutta älä tuomitse
        - pidä huoli itsestäsi ja omasta jaksamisestasi


      • voiyhren kerran
        paitsi he itse kirjoitti:

        Ehkäpä suhde ei olekaan tuhoontuomittu. Sukulaiset eivät pidä tyttären miehestä, mutta heidän keskinäinen tilanteensa saattaa olla parempi kuin miltä ulospäin näyttää. Päätösvalta on joka tapauksessa vain nuorellaparilla itsellään ja heidän henkilökohtainen asiansa. Jos tytär on kuitenkin vastuuntuntoinen ihminen, hän kyllä osaa siitä tarvittaessa lähteä lapsenkin kanssa. Lapsi itse varmaan valitsisi mieluummin elämän kuin abortin.

        Jos asia on niin kuin aloittaja kertoo - ja mitään muuta tietoahan meillä lukijoilla ei tapauksesta ole - on hyvin todennäköistä, että tyttären suhde on kieroitunut, mies vaikuttaa pahoinpitelijätyypiltä.

        Tyttö/nainen sitten roikkuu hänessä "jostain syystä" parikymmentä vuotta, lapsia saaden. Lapset katselevat sitä elämää voimatta vaikuttaa asiaan, ja heidän elämänsä on täyttä helvettiä. (Voin todistaa henk.koht.)

        Etkö ole koskaan kuullut naisista, jotka aina "löytävät" partnerin noista luusereista - yhden toisensa perään?

        Mitä elämää se on lapselle?

        Sanomasi että lapsi varmaan valitsisi mieluummin syntyä kuin joutua abortoiduksi, on tietysti täyttä puppua. Syntymätön lapsi ei kykene ajattelemaan eikä valitsemaan mitään kun hänellä ei mitään tietoisuutta ole. Aikuiset, nyt elävät ihmiset kuten sinä vain kuvittelevat, ja sellainen on ihan hullua.

        Kyllä ymmärrän aloittajan huolen tyttärestään, vaikka tuskin hän mitään pystyy tekemään asialle. Jos tytär nimittäin on päättänyt jatkaa suhteessa tuon kieron tyypin kanssa, niin eihän äiti siihen voi puuttua vaikka sydän murtuisi.

        Jos taas tyttö ymmärtää missä mennään, niin hän lopettaa kieron suhteen ja etsii itselleen normaalin miehen. Sitten sopii hankkia ihan miten monta lasta vain. Ainakin _lähtökodat_ syntyville vauvoille olisivat tuhat kertaa paremmat kuin tuossa aloittajan kertomassa tilanteessa!


      • vastauksesta
        parhaalle äidille kirjoitti:

        Hankalassa tilanteessa olet. Mitä kaikkea mahtaneekaan yhteiseen historiaanne kuulua vävyn kanssa? Varmasti monenlaista, mutta se siitä.
        Sanoisin, että et sinä pysty muuttamaan sen enempää tytärtäsi kuin vävyäsikään. Se miten mahdollisesti olet asiaan saattanut vaikuttaa, on taakse jäänyt etkä voi sitä muuttaa. Tyttäresi on tehnyt valintansa ja elää nyt niitten seurausten kanssa. Joskus se vaan on niin, että sitä on käytävä kaikki vaikeimman kautta ennen kuin pystyy hankalat asiat/ihmiset taakseen jättämään tai elämä sujahtaa raiteilleen.
        Ketään teistä tuntematta ehdottaisin, että
        - tee se, katso peiliin
        - älä arvostele tyttärellesi vävyäsi
        - älä arvostele vävyllesi hänen tekemisiään
        - tue tytärtäsi hänen omissa päätöksissään
        - kyseenalaista asioita, mutta älä tuomitse
        - pidä huoli itsestäsi ja omasta jaksamisestasi

        Neuvosi ovat hyviä. Olen sanonut liian suoraan asioita. Mutta tunnekuohujen aikana sitä helposti ylilyö. Ymmärrän itseäni, mutta myös moitin ja syyllistän, ihminen kun olen. Olenkin jo päättänyt ihan samat asiat jotka tuossa kirjoitit. Vaikka näillä palstoilla liikkuu ihme juttuja, kyllä ihan järkeviäkin asioita saa kuulla. Ja hyvä, että jossain voi purkaa tunteita, koska ei näistä asioista huutele ymäriinsä. Minäkin olen keskustellut vain mieheni ja poikani kanssa asioita.
        Nyt tuntuu, että tyttärellä ja vävyllä kuitenkin menee paremmin. Se tuntuu tosi hyvältä. Toivin heille sekä vauvalle hyvää jatkoa.


    • ulos vuosia sitten.

      ja sekotat suvun muidenkin asiat, nössö poikasi vielä avustaa, manipuloinnissa. Ei ihme ettei tytär saa elämäänsä järjestykseen. Lähestymiskielto sinulle !

      • olen

        utelias, kerro vähän tarkemmin, kun tunnut asioista noin hyvin tietävän? Olenko heittänyt mieheni pihalle ja olenko mallitäti?
        Suvun asioihin en ole puuttunut, poikani ei ole nössö manipuloiva henkilö ja vielä, ketä kohtaan pitäisi lähestymiskielto kohdistaa? Hyvää jatkoa vain sinulle.
        Tämän palstan tarkoituksenahan on nimettömänä purkaa asioita elämän ristiaallokossa, saada suoria mielipiteitä puolesta ja vastaan. Olen tässä ahdistavassa tilanteessa saanut myös itse ajattelemisen aihetta, myös ikäviä asioita. Positiivisesti ajatellen, elämä jatkuu ja toivottavasti kaikilla parempaan suuntaan.


    • hankalia

      Minun perheeni tilanne on koko lailla samankaltainen. Itseasiassa on paljonkin yhtymäkohtia kertojaan. Minun vävyni on ihan mukava mies, mutta humalassa on ongelmia ja huonoa käytöstä. Kun olen kutsunut heidän perhettä esim. syömään, vävy ei ole ollut kunnossa(ei toki joka kerta) ja pojan perheen kanssa on huonon käytöksen ja vinoilun takia välit on poikki. Mutta eikö viinan liikakäyttö aina aiheuta ympäristölle haittaa? Ongelmana on se, että vävyni tuntee elävänsä ihan tavallista elämää ja me vaimon sukulaiset ei tietenkään tunne puolella merkitä samaa kuin omat sukuliset. Ymmärrän sen, mutta odotan kyllä häneltäkin tavallista käytöstä kun kuitenkin harvoin tavataan. Jo tyttärenkin takia, hän on pahassa välikädessä. Haluaisin kuulua lapseni elämään jatkossakin.
      Olemme eronneet lasten isän kanssa tyttären ollessa 15v. Kyllähän sekin aiheuttaa lapsen elämässä omat hankaluudet taas omaan parisuhteeseen. Hän on sitä sanonutkin, että muistaa vain riidat jota oli loppuvaiheessa.

      Vaikka heidän parisuhteessa on ollut ongelmia(kellä ei), uskon ja luotan että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Onhan tyttäreni kohta 28v. ja opiskelutkin on ihan loppusuoralla, joten vauvan tulokin on ihan ihana asia.

    • sivusta seurannut

      Lähipiirissäni mies oli täysin aviomieheksi ja isäksi kelpaamaton, sen näkivät kaikki. Anoppi ei koskaan sanonut vävystään pahaa sanaa, vaan päin vastoin yritti löytää hänestä hyviä puolia, kun tytär haukkui miestään. Äiti oli kuitenkin tyttärensä tukena tämän purkaessa mieltään, mutta ei lähtenyt panetteluun mukaan.

      Vuodet kuluivat ja vaimo erosi miehestään pitkän prosessin läpi käytyään. Ex-miehellä on hyvät välit lapsiinsa ja ex-vaimonsa sukuun. Lastensa juhlissa hän on aina läsnä ja ihmiset suhtautuvat häneen ystävällisesti, vaikka kaikki tietävät kurjat asiat mitkä hän teki entiselle vaimolleen ja lapsilleen.

      Mielestäni anopilla oli ratkaiseva rooli siinä, että kukaan ei kanna kaunaa kenellekkään, vaan ihminen hyväksytään ihmisenä, eikä häntä nähdä tekojensa kautta. Tämä ei toki tarkoita sitä, että tekoja hyväksyttäisiin, mutta ihminen hyväksytään.

      • Rentusta eronnut

        Olen 33-vuotias nainen ja erosin rentusta viime vuoden lopulla. Pitkään jaksoinkin hommaa katsella. 16 vuotta. Mies oli useita öitä viikossa poissa kotoa ryyppyreissuillaan. Lasta eikä perhettä voinut tuossa paljon perustella. Miehen sisko ja lähimmät ystäväni olivat ainoat jotka näkivät millainen exäni oli. Äitini aavisteli, mutta ei tiennyt kaikkea. Halusin totta kai erota jo aikaisemmin. Mutta mies sai aina puhuttua ympäri, lupaili, aneli, rukoili, rakasti niin kuin vain maailmassa voi rakastaa. Jopa uhkaili. Aina halusi minut takaisin krapuloissaan, vaikka kun pullon sai käteen niin kaikki muu unohtui. Mikään ei siinä vaiheessa enää ollut tärkeää, ei raha, ei koti eikä työ.

        Ystäväni sanoivat silloin tällöin että pitäisi erota. Mutta se on hirmu helppo toisen vierestä sanoa. Se jopa saattaa ärsyttää ja lisätä kitkaa väleihin. Olen katsonut samankaltaisia tilanteita paljon, ja olen huomannut että kukaan ei eroa sen vuoksi että joku toinen sanoo että kannattaa erota. Se ei ole tarpeeksi voimakas motiivi. Itse erosin kun mies jäi kiinni pettämisestä. Olin toki epäillyt sitä aikaisemminkin, mutta vasta kun sain vedenpitävät todisteet, sain voimaa erota. Oikeastaan olin toivonutkin että saisin jotain todistetta, jotta saisin ”kunnon” syyn erota. Useat naiset tarvitaan se oljenkorsi joka katkaisee kamelin selän.

        Vaikka kuinka haukkuisit tyttärellesi hänen miestään, se johda mihinkään. Voit olla vain tukena. Voit myös kertoa al-anonista. Siellä tyttäresi saa vertaistukea sellaisilta jotka ymmärtää. Millaisissa oloissa sinä ja miehesi kasvoitte? Alkokodissa, usko tai työnarkomania? Jostain tyttäresi on läheisriippuvuutensa perinyt. Voitte oikeastaan kaikki hakea hoitoa al-anonista. Suosittelen myös sinulle kirjallisuutta läheisriippuvuudesta, esim. virtahepo olohuoneessa. Ymmärrät sen jälkeen paremmin.

        Vauvan tulo on ihana juttu, toivottavasti tyttäresi pääsee jossain vaiheessa miehestään eroon. He varmasti pärjäävät kahdestaankin. Minun äitini tuki minua erossa siten, että sain rahallista tukea muuttoon ja takuuvuokraan. Masennuksen vuoksi en käynyt paljon töissä, ja en olisi pystynyt muuttamaan ilman tätä tukea.

        Sinä et voi vaikuttaa tilanteeseen, et varsinkaan haukkumalla. Voit näyttää hänelle tämän kirjoituksen, ja kertoa kuinka ihanaa minun elämäni nyt on. Ennen elin jatkuvassa pelossa ja epävarmuudessa ja kaaoksessa. Ero oli hurjan raskas, mutta en antanut miehelle tuumaakaan periksi vaikka hän aneli. Tein eron vielä siten, että muutin kun hän oli poissa, näin hän ei päässyt manipuloimaan ja kääntämään mieltäni. Nyt elämä on ihmeellistä ja ihanaa, voi nukkua huvin ja nauttia elämästä. Eräs ystäväni erosi juoposta nähtyään esimerkin kuinka auvoista elämäni nyt on.

        Pysy sinä nyt tasapainoisena ja turvallisena, sitä vauva kaipaa. Jos sinä riitelet vauvan perheen kanssa niin lapsi siitä eniten kärsii. Myöskään liika kiinnittäytyminen ei ole hyväksi. Irrottaudu hieman, ja elä omaa elämääsi. Voitte tehdä myös selväksi, että teidän ei tarvitse tavata miestä kun hän on humalassa, mutta selvin päin hän on tervetullut. Siihen sinulla on oikeus.

        Toistan tärkeimmät: lue virtahepo olohuoneessa ja ota selvää al-anonista.


    • Anonyymi

      Rikkaan perheen ainoa lääkäritytär vie mut kuukaudeksi Australiaan!

    • Anonyymi

      Rikkaan perheen ainoa lääkäritytär vie mut kuukaudeksi Australiaan! Mutta sain pikapanosta junassa 300€..

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miten voit manipuloida katsojalukuja?

      Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj
      Ateismi
      23
      2476
    2. Vieläkö odotat että

      Näkisitte hänen kanssaan?
      Ikävä
      137
      1793
    3. Haluan sinun kanssa sänkyyn

      Ja läheisyyttä, koska rakastan sinua mies.
      Ikävä
      66
      1652
    4. Onkohan tämä jotain elämää suurempaa

      Vai olenko kehitellyt nämä tunteet vain omassa pääkopassani. Tunne kyllä sanoo että jotain tässä on.. Toivottavasti et m
      Ikävä
      34
      1389
    5. KRP alkaa tutkia Ulvilan murhaa

      Jokohan nyt löydetään riittävä näyttö Annelin tuomitsemiseen miehensä murhasta tai taposta.
      Henkirikokset
      43
      1272
    6. Nainen sä olet

      arvokas muista se. Yritän pitää pienen kontaktin yllä vaikka turhaahan tämä on. Toivottavasti joulu meni hyvin ja otat r
      Ikävä
      77
      1209
    7. Kuinka paljon

      Olet tutustunut kaivattusi arvomaailmaan?
      Ikävä
      117
      1144
    8. Jos olisin

      Ollut ns. pelimies olisin myös käyttänyt tilaisuutta hyväksi. Välillä vain tuntuu että olisit itse nimenomaan halunnut p
      Ikävä
      57
      1077
    9. Voi kun pian voisi varmuudella sanoa

      mitä tämä on. Suuri, suuri rakkaustarina vai pelkästään pitkä ja kipeä oppitunti. :(
      Ikävä
      58
      1057
    10. Luotathan?

      Muistan kun olit vihainen minulle. Niin järkyttävän söpönä ja silti niin vastustamattoman ihanana en ole ikinä ketään na
      Ikävä
      31
      1000
    Aihe