Kattelin monta vuotta ku poikaystävä oli joka viikonloppu jossain turnauksessa, saunaillassa, prätkäreissulla jne jne. ja yritin kinuta, että olis välillä munkin kanssa. Ei oo yhteistä aikaa blaa blaa. Keväällä päätin, että nyt saa riittää tää naurettava miehen aikataulujen mukaan pomppiminen. Otin itselleni pari uutta harrastusta, aloin pyöriä baareissa ja tavata kavereitani just sillon ku mua itteäni huvitti. Nyt mies valittaa ku ei oo yhteistä aikaa ku oon koko ajan menossa. Haloo, olis sillon aikoinaan karsinu omia menojaan! Tilanne onkin menny nyt sellaseksi, että ei me tehdä enää juuri mitään yhdessä ja selkeesti ollaan alettu erkaantua toisistamme. Kenen vika? Taitaa olla ns. lose-lose situation.
Harrastukset tahollaan
nättineiti
11363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
luovuttaa.
Nyt vaan kumpikin joustatte toistenne takia omista menoistanne. Sovitte vaikka et pari kertaa kuussa teette yhdessä jotain, olkoon se sit mitä vaan; viikonloppureissu johonkin tai vaikka päiväaikaan joku yhteinen harrastus tai jotain...
Ehkä teillä toimii paremmin, kun sovitte ne hyvissä ajoissa etukäteen. Ex-tempore menoista tulee vaan riitaa useimmiten!
Oon yrittäny jo vuosia, että mies joustais, mutta ei. Pakko harrastaa mm. kolmea eri peliä, joissa on sitten näitä turnauksia, enimmäkseen muilla paikkakunnilla. Sitten pitää tietenkin päästä salille ja käydä lenkillä. Salkkarit pitää kattoa ja BB ja tietty Pako ja Shieldi ja mitä vielä. Sitte on tähän päälle tietenkin työmatkat. Onko tässä nyt järkee? Ymmärrän sen kyllä, että harrastukset on tärkeitä ja kavereita pitää nähdä ja työt tehdä. En haluu rajoittaa toisen tekemisiä. No onneks tykkään olla yksin, kohta jo niin paljon, että ärsyttää kun mies on kotona. Huoh, nukkumaan tästä pitää mennä. Vaihteeksi yksin.
harmaa muistikuva, et olisin joskus kokenut tota ihan samaa. Meillä oli lisänä tossa paketissa vaan kaksi pientä lasta. Mutta se on jo niin kaukainen muisto, etten ole varma edes oliko se osa tätä vai edellistä elämää.
tuo ole ihan hyvä juttu...parisuhteeenne voi jopa kestää.
nyt on myöhäistä enää korjata asiaa, niin mitä sitten roikkuilette?
Eiköhän se ole molempien vika. Mutta jos kerran äijä haluaa olla nyt enemmän yhdessä, lienee pallo sulla. Joten tee niinkuin tykkäät.
Sepä tässä ristiriitaista just onkin, että mies valittaa kun mulla ei oo aikaa sille, mutta ei kuitenkaan oo valmis tinkimään omista menoistaan. Eli mun pitäis vaan joustaa hänen aikataulujensa mukaan. Jos käyn vaikka kolmena iltana urheilemassa (joskus jopa yhdessä miehen kanssa) ja parina nään kavereitani, ei tää mun mielestä oo kohtuuttoman paljon. Miehellä saattaa olla se yks ilta viikossa, jollon sillä olis aikaa olla mun kanssa. Eikä tää oo mikään tietty ilta, joten minusta on kohtuutonta, että mun pitäis sitten perua jo suunnittelemani menot vaan sen takia, että hänellä nyt sattuu olemaan vapaata.
Tässä on nyt hieman kärjistyksen makua, mutta alan oikeesti olla aika kypsä tähän tilanteeseen. Mies on muuten tosi ihana ja meillä on yhteiset arvot ja samanlaiset tulevaisuuden haaveet, mutta tää aikaongelma tuntuu vaan aina olevan riesana meidän suhteessa. En ees haluu kuvitella millasta olis, jos tähän vielä pari lasta tekis.
Onko se vaan oikeesti niin, että joillain miehillä harrastukset menee kaiken muun edelle?
"Mies on muuten tosi ihana ja meillä on yhteiset arvot ja samanlaiset tulevaisuuden haaveet"
Ei tuo kyllä siltä vaikuta että hän haluaisi niitä haaveita yhdessä toteuttaa. "Sitten muutaman vuoden päästä/eläkkeellä" on hirveän huono tekosyy. Jos sitä tahtoa ja aikaa ei saa nyt järjestymään vaan kaikki kaverit ja harrastukset laitetaan edelle, niin tuskin se tulee helpottumaankaan. Onko se hyvä pohja suhteelle jos tulevaisuudessa aikaa löytyy siksi että ystävillä on liian kiire tai paikat eivät kestä enää samaa menoa?
Omasta mielestäni suhteessa pitää olla silloin kun todella haluaa olla suhteessa. Silloin sitä aikaakin järjestyy ja molemmat joustavat sen suhteen koska kokevat asian tärkeäksi.
On se, että miksi mies valittaa..
ja siis kyse ei ole harrastuksista vaan kavereista..
Aivan, kavereista siinä suurimmaksi osaksi on kyse, eikä siinä mitään. Minusta on kiva, että miehellä on paljon kavereita. Joskus aikoinani kadehdin tätä, mutta nyt oon vaan iloinen hänen puolestaan. Oon itsekin saanut näistä miehen kavereista kavereita ja välillä mies on huumorilla valitellut, että tuun paremmin juttuun sen kavereiden kanssa kuin hän itse.
Mutta mutta.. nuo pelireissut jms. on noita kaverijuttuja, mutta sitten lisänä on nuo kuntosalit ja lenkit. Ne on sitten varmaan sitä "omaa aikaa". No noita tehdään kyllä aika usein yhdessäkin. On toi poikaystäväni kyllä vähän urheiluhullukin jo mun mielestä.
Jotenkaan en millään usko, että tää tilanne tulee koskaan muuttumaan. En haluis luopua tästä miehestä tällasen periaatteessa positiivisen asian takia, mutta jokin tässä nyt vaan mättää. Hankinko rakastajan itselleni täyttämään tyhjää aikaa vai mitä? Haluun tuntea miehen lähelläni...
... että sulla on ikävä ... suunnaton ikävä
Tuohan on yksinkertaisuudessaan suorastaan nerokas neuvo! Pitää kokeilla ens viikolla kun mies tulee kotiin...