Tuli tuosta vaatimuslistoista mieleen asia, mitä olen pohtinut niin kauan kun olen noita treffi-ilmoituksia ihmetellyt.
Vaatiiko nykypäivän ihmiset ihan oikeasti, että se puoliso täyttää jokaisen mahdollisen kolon ja tarpeen? Jotenkin näyttäisi olevan naisilla hieman yleisempää kuin miehillä
Minä kun olen ilmeisesti hieman outolintu taas tässäkin asiassa, niin minä en vaadi. Minulla on kavereita sitä varten, ja esim. yhden kanssa puhutaan naisten asioita ja käydään meikkejä/vaatteita ostamassa tms. Ei tulis mieleenkään vaatia että miehen täytyy mun kanssa värivoiteita ihmetellä. Mä en kyllä oikeastaan edes haluaisi miehen kanssa sellaisia puhua.
Jonkun kanssa jutellaa niitä, ja toisen kanssa näitä.
Niinsiis, vaaditteko että se mahdollinen puoliso olisi sellainen kaikkien alojen erikoisosaaja, jonka kanssa saa sitten tehdä/puhua kaikki asiat, ja vaikka vielä harrastuksetkin olisi samat. Vai riittääkö joku hieman vähemmillä kyvyillä varustettu, ja kavereitten/tuttavien kanssa sitten puuhaillaan ne loput?
Mua kyllä muuten ahdistaa jo pelkkä ajatuskin, että sen puolison kanssa tehtäisiin ja puhuttaisiin ihan kaikki jutut. Olisi kyllä hyvä olla omaakin elämää ja muitakin tuttuja. Luulis suhteenkin voivan hieman paremmin, kun ei nyhjötetä kylki-kyljessä 24/7. Niin ja enhän mä satavarmasti edes pystyisi täyttään kaikkia koloja, kun en ole mikään moniosaaja.
Mutta se on mun mielipide, mikäs on teidän?
Vaatiiko nykypäivän ihmiset ihan oikeasti, että se puoliso täyttää jokaisen mahdollisen kolon ja tarpeen? Jotenkin näyttäisi olevan naisilla hieman yleisempää kuin miehillä
Minä kun olen ilmeisesti hieman outolintu taas tässäkin asiassa, niin minä en vaadi. Minulla on kavereita sitä varten, ja esim. yhden kanssa puhutaan naisten asioita ja käydään meikkejä/vaatteita ostamassa tms. Ei tulis mieleenkään vaatia että miehen täytyy mun kanssa värivoiteita ihmetellä. Mä en kyllä oikeastaan edes haluaisi miehen kanssa sellaisia puhua.
Jonkun kanssa jutellaa niitä, ja toisen kanssa näitä.
Niinsiis, vaaditteko että se mahdollinen puoliso olisi sellainen kaikkien alojen erikoisosaaja, jonka kanssa saa sitten tehdä/puhua kaikki asiat, ja vaikka vielä harrastuksetkin olisi samat. Vai riittääkö joku hieman vähemmillä kyvyillä varustettu, ja kavereitten/tuttavien kanssa sitten puuhaillaan ne loput?
Mua kyllä muuten ahdistaa jo pelkkä ajatuskin, että sen puolison kanssa tehtäisiin ja puhuttaisiin ihan kaikki jutut. Olisi kyllä hyvä olla omaakin elämää ja muitakin tuttuja. Luulis suhteenkin voivan hieman paremmin, kun ei nyhjötetä kylki-kyljessä 24/7. Niin ja enhän mä satavarmasti edes pystyisi täyttään kaikkia koloja, kun en ole mikään moniosaaja.
Mutta se on mun mielipide, mikäs on teidän?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kun jotkut neidit päivittelivät toisilleen saaneensa vastauksia joissa vastaajat eivät täyttäneetkään koko vaatimuslistaa. Pituusjuttuja vatvottiin antaumuksella "Siis niinku kuvittele miten joku taukki voi vastata ku just nimenomaan laitoin et pitää olla 185 tai ei kande vastata".
Itse luen kuin piru raamattua, sitä vaatimuslistaa etsien kohtia joihin en mahdu. En ole tainnut löytää ainuttakaan, joka olisi muhun sopinut. Aina jää jostain kiinni :D
Joku pituus nyt luulis olevan ihan yks hailee, varsinkin jos se muutamalla sentillä heittää.
Itseasiassa ei tule edes mieleen vastata kenellekään, mutta ne ovat jostain syystä muuten mielenkiintoisia. Olen törmännyt pariin tuttuunkin ja aika erilaisilta ne vaikuttavat noin ilmoituksensa kautta.
Se tulee tietysti noista mieleen, että tietääkö ilmoittaja oikeasti itsekään mitä on etsimässä.
Sillä mä oikein etsinkin niitä kohtia joissa jää homma kiinni :) En mä oikeasti edes halua sellaista jonka vaatimuslista on pitkä kuin nälkävuosi, ja sisältää mun mielestä aika epäolennaisiakin asioita.
Mä haluan samanlaisen kuin itse olen (jos siis haluaisin, niin haluaisin sellaisen). Muutama tärkeä asia kun löytyy, niin se riittää. Loput katotaan irlissä että natsaako.
Laittaa palstalaisille kisa, jossa etsitään kaikkein kummallisimpia ilmoituksia.
Mitäs noita treffipalveluita nykyään on? (lopettivat sen jolta etsin aikanaan niitä tuttuja, eikä ole tullut viime aikoina harrastettua).
Ai niin, onhan tuo:
http://www.iskuri.net/
Mutta se on sen verran tiettyyn suuntaan kallistunut hakujuttu, ettei sitä kaiketi voi ottaa kisaan mukaan (tai sitten pitää olla jokin tasoituskerroin pisteytyksessä).
Suhde on kyl ihan tuhoon tuomittu juttu vain muutemia harvoja tapauksia lukuunottamatta.
Erillaisuus sen suolan mielestäni tuo ja voimaa suhteen pysyvyyteen.
Kyl noi "vaatimus"listat välillä on aikas huikeita, melkein kengännumerosta lähtien kaikki pitäis olla kohillaan. Ei ihme et kaikki deittipalvelut ovat sinkkuja väärällään, kait se on sit nykypäivän trendi.
No, ainahan sitä sanotaan et ei se ole hullu joka pyytää vaan se joka maksaa, pätee kait tässäkin tapauksessa. Hakeminen voi vaan olla voi vaan kestää pitkään ja taival saattaa olla kohtuu kivikkoinen mut mihinkään riman alituksiin ei kannata myöskään lähteä.
Tuntuu, että mitä enemmän yhdessä-> sen nopeemmin tulee kyllästyneisyys tms. ja ero.
"Kyl noi "vaatimus"listat välillä on aikas huikeita, melkein kengännumerosta lähtien kaikki pitäis olla kohillaan."
-Yhdessä listassa oli jopa lueteltu bändejä/artisteja ja biisejä joita se haettava sitten saa ja ei saa kuunnella. Pitkä lista oli niitäkin. Mä aloin heti diggaan kiellettyä Maroon 5:sta vaikken edes ole tainnut ikinä kuullakkaan niiden biisejä :D
Pareille sanotaan että löytäkää yhteistä aikaa. Puistattaa kuitenkin se ajatus että nyhjättäisiin koko ajan yhdessä. Ainakin miehen pitää päästä irralleen silloin tällöin. Melko useinkin. Parempi olisi neuvoa tuoreita pareja että löytäkää kumpikin aikaa olla erillään.
Niin....normaalisti päivästä kuluu töihin ja työmatkoihin se 9-10h, sitten nukutaan se 7-8 tuntia, harrasteisiin menee se 2h päivässä, ja kotitöihin 1h...niin se siinä hirveästi ole sitä yhteistä aikaa, kun tarkkoja ollaan...
Entä jos ei ole töitä? Entä kun opiskellaan? On pareja joilla ei ole mitään muita harrastuksia kuin yhdessäolo.
Päästä hengittään vähän happea välillä. Kyllä edes omat harrastukset olisi jo jotain.
Että kaikki yhdessä miinus työt, eli harrastuksetkin ja kotityöt tehdään yhdessä. Kaikki aika työn ulkopuolella ollaan yhdessä ja keskustellaan joka asia kaksistaan. Puolisonhan siis pitäisi vastata joidenkin mielestä kaikkia tarpeita.
Pitkä on minunkin vaatimuslistani, mutta ei miehen sentään tarvitse mikään meikkiasiantuntija olla :D
On kiva että voi harrastaa asioita yhdessä ja on muutenki yleisesti ottaen yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Mutta luulenpa, että omakin mieheni nauttii siitä kun nikkaroi jotain ihan omassa rauhassaan autotallissa enkä ole joka hetki hengittämässä niskaan. Mielelläni kyllä niihinkin touhuihin välillä tutustun mutta rajansa kaikella.
Haluan kuitenkin että toisen kanssa voi tarpeen tullen puhua kaikesta. Varmaan tilitän sille välillä jotain sellaisia juttuja, joita pohdiskelen ääneen ja jotka eivät suoranaisesti ole hänen kiinnostuksensa kohteita, kuten vaatteet.. :D
Eli periaatteessa toisen pitää ainakin ymmärtää toisen kiinnostuksen kohteet ja välillä vaikka olla niissä mukana. Mutta ei mitään 24/7 nyhväämistä kiitos, huh kun ahdistaa pelkkä ajatuskin!
Ihan hyvältä vielä vaikuttaa. Onhan se tietysti jossain määrin ihan kiva ja suotavaakin tehdä yhdessä asioita mutta jotkut suorastaan vaatii sitä. Äkkiä luettuna tuossa sinkkuäiti-jutussakin oltiin viemässä miehiä hevosia ihmetteleen. Varmaan saa äijä punaisen lapun, jos ei heti innostu siitä puuhasta :D
Sä et kuitenkaan vaadi että mies ihan kaikkea sun kanssa tekee/puhuu, vaan voit tehdä niitä juttuja kavereittenkin kanssa ilman miehen syyllistämistä?
On kivaa käydä ihan vaan tyttöjen kesken jossain, ilman että mies on mukana ja saada jutella ihan rauhassa höpölöpöjuttuja. Samoin urheilu on sellanen juttu, että vaikka sitä tulee joskus harrastettua yhdessäkin niin yleisesti ottaen tykkään käydä ihan yksin ja rauhassa salilla - ilman tyttökavereitakaan.
Meistä molemmat kaipaa sitä omaa aikaa välillä ja nauttiikin siitä, kun toinen on välillä jossain ja itse saa sitten olla kotosalla rauhassa. Eli miehen kolmivuorotyökään ei minua haittaa, saa niitä omia iltoja automaattisesti :D
Ihan normaalilta, että et säkään sitten ole tuota mun kohderyhmää vaatimksien suhteen :D
sitä miehen kanssa mistään värivoiteen sävyistä tarvikaan puhua, tuollaset jätetään tosiaan ystävien kanssa höpöttelyihin. Ei kenenkään, edes oman kumppanin kanssa jaksa olla 24/7 ja pitää olla kummallakin muutakin elämää kuin toinen.
Mä en kuitenkaan oikein osaa sanoa et vaadinko mieheltä paljon vai en. Mä en ole mielestäni vaativa ihminen, mutta sitten taas, mä oon kyllä tietyissä asioissa tosi tarkka, mitä en suodata mieheltä.
Mulle nuo "vaatimukset" on kuitenki ihan perusasioita. Mä en kattele sohvaperunaa, alkoholistia, nistiä, väkivaltaan taipuvaista, raivohullua, rikollista, epäkunnioittavaa käytöstä tms. Nuo ei oo mun mielestä mitään kummosia vaatimuksia miehelle. Toki noiden lisäks miehen täytyy olla samalla aaltopituudella mun kanssa elämänarvojen, huumorin jne suhteen ja osata tehdä mut onnelliseks mutta nykyinen kumppani ainakin täyttää nuo vaatimukset leikiten, jotta ei mun "vaatimuslista" nyt mikään mahdoton voi olla.
Ja jos mies käyttää salihousuja, niin ei sekään este suhteelle ole vaikka ne onkin ihan hempskutin karseat. Miehellehän voi vaikka hienovaraisesti vihjata, että oiskos aika laittaa ne vaikka lattiarasuks ;)
Tiettyjen asioitten suhteen erittäin tarkka mutta haenkin lähinnä sitä että pitääkö sen puolison tosiaan olla ihan kaikkea. Noista saa tosiaan sellaisen kuvan hyvin usein, että haetaan sellaista nyhjöttelykumppania, jonka kanssa tehdään ihan kaikki. Mä en esim. vaadi että mies on kiinnostunut mistään mun kiinnostuksen kohteesta, kuhan nyt ei kuitenkaan haukkuun ja pilkkaan ala. Ei mua haittaa ettei se halua ihmetellä mun kanssa sademetsän biodiversiteettia. Mä voin jutskata niitä sitten vaikka netissä jonkun kanssa.
Enkä mä hylkää potenttiaalista miestä sen takia ettei se tykkää mun harrastuksistani. Suoraan sanottuna en mäkään mihinkään sählyyn lähtis sen kanssa vaikka mikä olis. Menkööt kavereittensa kanssa vaan ihan keskenään sinne riehuun :D
enemmänkin sitä, että ne elämänarvot osuu kohdilleen, en sitä, että kaikki kiinnostuksen kohteet on samoja. Mä kuitenkin toivon, että mies on jollain tasolla kiinnostunut mulle tärkeistä asioista vaikkei ne hänelle niin tärkeitä oliskaan. Se ei tarkoita, että seuraavalla viikolla käydään ostamassa samanlaiset kamppeet ja käsi kädessä lähdetään harrastusta toteuttamaan, mutta jonkinlainen kunnioitus toisen kiinnostuksen kohteita kohtaan on hyvä olla.
Mutta mikä tapa kenellekin parhaiten sopii. Mä kaipaan omia harrastuksia, omia juttuja ystävien ja siskojen kanssa jne ja samoin kaipaa mun poikaystävä omia juttujaan, mutta silti meillä on enemmän kuin tarpeeks myös niitä yhteisiäkin kiinnostuksen kohteita. Tärkeintä mulle on säilyttää tasapaino elämän eri osa-alueiden suhteen.
ettet halua päästää ketään ihmistä lähellesi.
Kyllä se kaiken jakaminen kuuluu parisuhteeseen, enkä puhu nyt ajankäytöstä enkä meikkivalinnoista jonne sinä näyt ongelman projisoivan.
Itsensä näyttäminen henkisesti alastomana kuuluu parisuhteeseen. Muutoin tuskin voidaan edes puhua mistään muusta kuin kaverisuhteesta.
Sitten on tietysti sekin mahdollisuus, että kuvittelee ihmisen olevan pelkkä fyysinen olento vailla henkistä aspektia ja se taas kertoo käsittelemättömistä ongelmista jossain muinaisuudessa.
Mahdolliset ongelmat vaikuttaa muitten vaatimuksiin?
Eli siis ymmärsinkö oikein? Sä kuulut juuri siihen porukkaan jonka mielestä sen puolison pitää olla kaikkien alojen erikoisosaaja jotta voitte olla kaksin 24/7, ja puhua kaikesta maan ja taivaan välillä kaksistaan?
No, ei siinä mitään. Se on sun oikeus. Kunhan vaan osaat sitten itsekkin eikä se puoliso osaakkin sua enemmän ja jätä sua sen takia kun sä et pystykkään kaikkeen mihin se pystyy.
Noinkin voi käydä jos löytää yhtä vaativan tyypin :D
johon luottaa ja jolle voi näyttää oman sielunsa kaikessa raadollisuudessaan, niin kaikki nuo 'osaamisvaatimukset' katoavat. Ne ovat toisarvoisia suhteessa.. luultavasti kuitenkin löytyy yhteisiä intressejä käytännönkin tasolta.
Toinen asia taas on, uskaltautuuko luottamaan kehenkään 100 %:sti.
Mä en oikein käsitä miten tuo liittyy noihin hurjiin vaatimuksiin siitä kuinka sen haettavan puolison pitää täyttää kaikki mahdolliset elämän eri osa-aluiden kolot. Eihän siellä vielä ketään tunneta eikä taatusti luoteta. Tosta olen kyllä samaa mieltä että jotkut asiat ovat toisarvoisia hyvässä suhteessa.
Kumman vähän sen vaatijoita nyt näyttää olevan, jos vertaa siihen paljonko niitä ilmoituksia netissä on.
kumppanille pitää antaa omaa tilaa. jos kaks ihmistä on tungettu ahtaaseen ja kovin tiiviiseen suhteeseen, niin happi loppuu ja sen jälkeen ei enää kummallakaan ole hyvä olla.
Se munkin mielestä on.
nähdään, sen parempi suhde...:P No, ei nyt ihan näin sentään, mutta totta toinen puoli, mun kohdalla. Mutta olen mä tosta saanut kuullakin. Jo eka poikaystävä teini-iässä kypsyi, kun halusin nähdä vain viikonloppuisin. Olihan meillä välimatkaa, muttei se rehellisesti ollut se syy. Jotenkin vaan ahisti. No siihenhän se "suhde" päättyi... Kyllä sitä pitää olla omat kaverit ja maailmat. Ja mä en kyllä esim. saman alan ihmisen kanssa osaisi seurustella, kun millä itse olen, saatikka että olisi samassa työpaikassa. Mutta täytyyhän niitä yhteneväisyyksiäkin olla, tarpeeksi, että maailmat kohtaa:)
Kultainen keskitie on varmaan tässäkin ihan hyvä. Ollaan yhdessä mutta kyetään myös tekeen omia asioita itse tai kavereitten kanssa.
että itse olen erikoisosaaja.
Kaksi samanlaista tässä taloudessa olisi katastroffi.
ps. "Insinööritaito ja osaaminen synnyttää sairaan avioliiton", totesi aikoinaan Risto Ahti (kirjailija)
juurikaan tarvetta puhua ns naisten asioita tai "tyttöjen juttuja", ei tarvetta käydä shoppailemassa, meikkikutsuilla tai muutakaan "naisellista", niin sen takia koen kyllä että sen oman miehen tarvisi olla luotettava ja se "paras ystävä", kenelle pystyn kertomaan ihan mitä vaan, jakamaan ilot ja surut, koska harvoin tulee jonkun naispuolisen ystävän kanssa tilaisuuksia mihinkään henkeviin keskusteluihin. Eikä kaikkien kanssa edes voi puhua mitään syvällisempää, eikä henk.koht. asioita, koska seuraavana päivänä ne on suurinpiirtein koko kylän tiedossa.
Eikä mulla nyt niin hirveesti ole avautumisen tarvetta useinkaan, et mies kyllä varmaan kestää sen.:)
Sitten mitä tulee noihin muihin osaamisiin tuon kuuntelemisen taidon lisäksi, niin on se mulle tärkeää et mies osaa tehdä jotain "miesten töitäkin", korjata jotain kotona, jos tarvetta on ja jotain. En nyt mitään ihmeitä mielestäni vaadi..
Ja parhaiten suhde varmaan toimii silloin kun kummallakin on oma asunto. Voisi vaikka ainakin kerran viikossa viettää kumpikin yön tai pari omassa kodissaan. Ei muuten ehdi tulemaan ikäväkään toista, jos kokoajan ollaan yhdessä.:)
Jos nyt yhdessä jo asutaan, niin voi sitä ainakin viikonloppuisin miettiä jotain omaakin tekemistä ja menemistä. Mutta se on jo liikaa, jos joka päivä kuluttaa töiden lisäksi monta tuntia johonkin omaan harrastukseen ilman kumppania. Silloin voi jo alkaa miettiä suhteen aloittamista sitten sen harrastuksensa kanssa.
On varmaankin sellainen asia josta en enää halua luopua. Musta tuntuu, että parhaimmin suhde toimii ja pelaa, kun on se oma tila johon saa mennä "rauhaan", ja välttyy siltä symbioosilta.
Toisaalta taloudellisempaa tietty on jos asutaan yhdessä. Mutta jos me oltaisi oikeen rikkaita mun (tulevan) mieheni kanssa, niin sit meil olisikin varaa pitää kahta asuntoa. Ja sit meil olisi vielä kesämökki lisäksi...:)
Tietysti niinkin mutta mun mielestä rahalla ei voida korvata kaikkea. Syön ennemmin makaronia viikon saadakseni pitää oman asunnon, kuin tappelen sen miehen kanssa samassa asunnossa (kun toisen nassu alkaa kyllästyttään).
Vois riidatkin vähentyä ja/tai ainakin lientyä, kun pääsee aina eroon omaan kämppään paranteleen mielialoja.
Heh.. formulakuskin sä tarttisit jotta toi onnistuu :)
kannattaa skipata kaikki nettitreffailut. vittu, siellä oikeita ihmisiä kadut täynnä ja nettimaailma on vain tekemässä ihmisistä pahempia paskahousuja kuin ovat.
kemiasta on aina kyse...ei sillä ole väliä onko viiden auto bemari vai lada.
monelle nämä treffihommelit ovat täyttä tuskaa. ne luulee et elämä loppuu, jos ei kemiat kohtaa... liian tosissaan ottavat asian.
aina kun menen treffeille..niin muijan suoraan kapakkaan...sillä estot katoa ja siellä voi olla oikeasti hauskaa.
....
Kyllä minä seksuaalisesti vaatisin miesystävältä(ni) täyteen pantua yhdyntää itseni kanssa.En harrasta seksileikkejä maratoneina,mutta lottopottia.
en kyllä vaadi tai edes oleta, että mies tulisi kanssani vaate- tai meikkiostoksille. En ole tosin koskaan käynyt miespuolisen kanssa juuri missään, mutta olettaisin että heitä ei kauheasti kiinnosta "naisten jutut".