Olipa kerran ahkera ja osaava toimistotyöntekijä nimeltään Tarja. Tarja oli ollut tehtaan konttorissa töissä jo 30 vuotta mutta kun tehdas lopetettin niin Tarjakin sai lähteä etsimään uusia haasteita. Tarja osasi puhua ja kirjoittaa sujuvasti suomea, ruotsia, englantia ja venäjää sekä jonkin verran myös savoa. Hän osasi käyttää kaikkia mahdollisia tomistotyössä tarvittavia tietokoneohjelmia. Mutta yhtä asiaa hän ei ollut ikinä oppinut, sitomaan kegännauhoja. Se ei kyllä ollut toimistotöissä kovin tärkeä taito koska hän käytti toimistotöissä sellaisia kenkiä jotka voi heittää pöydän alle työskennellessään. Mutta silti hän haaveili joskus oppivansa tuon tärkeän taidon.
Kuinkas ollakkaan samaan aikaan toisaalla toimitusjohtaja Lois Pummila mietti ankarasti työvoimapulaa toimistossaan. Lois Pummila oli konsultti-, tuonti-, vienti- sekä kauppayrittäjä. Ja niin viimein anakarasti mietittyään ja kolmen konjakkilasillisen jälkeen aamulla heti klo 10 aikoihin toimitusjohtaja Lois Pummila sai idean. ”Soitampa työvoimatoimistoon ja kysyn josko heillä olisi ratakaisu hänen ankaraan työvoimapulaansa”. Ja niin tapahtui että toimitusjohtaja Lois Pummila soitti työvomatoimistoon missä puhelimeen vastasi työvoimaneuvoja Kyy Kyttäjä. Työvoimaneuvoja Kyy Kyttäjä lupasi lähettää heti sijoitusosoituksen 23 työttömänä olevalle toimistotyöntekijälle.
Kahden päivän kuluttua kolahti Tarjan postiluukku. Tarja säikähti sitä että taasko on laskuja tulossa ja avasi kädet vapisten valkoisen kirjekuoren. Kirjekuoressa oli työvoimaneuvoja Kyy Kyttäjän lähettämä sijoitusosoitus kaikkine mainintoineen työttömyystuen katkaisusta mutta Tarja ilahtui suuresti kun siinä oli myös toimitusjohtaja Lois Pummilan yhteystiedot ja tieto toimistotyöntekijän
työpaikasta. Tarja soitti heti toimitusjohtaja Lois Pummilalle ja haastattelu sovittiin seuraavalle päivälle.
Seuraavana päivänä Tarja saapui toimitusjohtaja Lois Pummilan konsultti-, tuonti-, vienti- sekä kauppayritykseen toiveikkain mielin. Työhaastattelu meni hyvin ja niin Tarja kuin toimitusjohtaja Lois Pummilakin olivat yhtä mieltä siitä että Tarja tulee töihin toimitusjohtaja Lois Pummilan konsultti-, tuonti-, vienti- sekä kauppayrityksen toimistoon. Työsopimusta jo oltiin lähes tekemässä kun toimitusjohtaja Lois Pummila sai idean joka oli sikäli harvinaista että se oli jo toinen samalla viikolla. ”Kysympäs vielä yhden kysymyksen.... osaatkos sitoa kengännauhat?”. Tarja meni ihan punaiseksi moisesta kysymyksestä ja vastasi hilaisella äänellä ”en osaa”. Silloin toimitusjohtaja Lois Pummila sanoi ”Se on kyllä tärkeä taito ja ehdoton edellytys meillä tomistotöissä”. Jonka jälkeen solmittiin työharjoittelusopimus 6kk ajaksi.
Tarja alottikin työharjoittelun heti seuraavalla viikolla ja työskenteli ahkerasti myös iltaisin ja joskus jopa viikonloppuisin.
Kuusi kuukautta kului ja toimitusjohtaja Lois Pummilan konsultti-, tuonti-, vienti- sekä kauppayrityksen liikevaihto kasvoi kaksinkertaiseksi kaikilla yhtiön toimialoilla.
Kuuden kuukauden kuluttaua Tarja meni viimeistä päivää työharjoitteluun ja oli varma siitä että hänelle aletaan maksamaan palkkaa jo huomisesta lähtien. Iltapäivällä toimitusjohtaja Lois Pummila kutsui Tarjan työhuoneeseensa ja kysyi Tarjalta ”osaatkos sitoa kengännauhat?” Tähän Tarjan ei auttanut vastata muuta kun ”en osaa”. Silloin toimitusjohtaja Lois Pummila sanoi ”Se on kyllä tärkeä taito ja ehdoton edellytys meillä tomistotöissä” eikä työsopimusta tehty vaan Tarja taas sai lähteä etsimään uusia haasteita.
Kun Tarja oli mennyt niin toimitusjohtaja Lois Pummila tarttui puhelimeen ja näppäili työvoimaneuvoja Kyy Kyttäjän numeron ....
Arvoista lukijat tämä tarina ei ole tällaisenaan tosi mutta myös oikeassa työelämässä tapahtuu tuonkaltaisia asioita. Kuinka kauan meidä pitää sietää tuollaisia toimitusjohtaja Lois Pummilan ja työvoimaneuvoja Kyy Kyttäjän kaltaisia tyyppejä?
Ei yhtään enää!! Kyykytys ei lopu sillä että alistumme moiseen vaan tialnne pitää saada sellsieksi ettei tuollaisset toimitusjohtaja Lois Pummila ja työvoimaneuvoja Kyy Kyttäjä hypi silmille!!
Kuinkas ollakkaan samaan aikaan toisaalla toimitusjohtaja Lois Pummila mietti ankarasti työvoimapulaa toimistossaan. Lois Pummila oli konsultti-, tuonti-, vienti- sekä kauppayrittäjä. Ja niin viimein anakarasti mietittyään ja kolmen konjakkilasillisen jälkeen aamulla heti klo 10 aikoihin toimitusjohtaja Lois Pummila sai idean. ”Soitampa työvoimatoimistoon ja kysyn josko heillä olisi ratakaisu hänen ankaraan työvoimapulaansa”. Ja niin tapahtui että toimitusjohtaja Lois Pummila soitti työvomatoimistoon missä puhelimeen vastasi työvoimaneuvoja Kyy Kyttäjä. Työvoimaneuvoja Kyy Kyttäjä lupasi lähettää heti sijoitusosoituksen 23 työttömänä olevalle toimistotyöntekijälle.
Kahden päivän kuluttua kolahti Tarjan postiluukku. Tarja säikähti sitä että taasko on laskuja tulossa ja avasi kädet vapisten valkoisen kirjekuoren. Kirjekuoressa oli työvoimaneuvoja Kyy Kyttäjän lähettämä sijoitusosoitus kaikkine mainintoineen työttömyystuen katkaisusta mutta Tarja ilahtui suuresti kun siinä oli myös toimitusjohtaja Lois Pummilan yhteystiedot ja tieto toimistotyöntekijän
työpaikasta. Tarja soitti heti toimitusjohtaja Lois Pummilalle ja haastattelu sovittiin seuraavalle päivälle.
Seuraavana päivänä Tarja saapui toimitusjohtaja Lois Pummilan konsultti-, tuonti-, vienti- sekä kauppayritykseen toiveikkain mielin. Työhaastattelu meni hyvin ja niin Tarja kuin toimitusjohtaja Lois Pummilakin olivat yhtä mieltä siitä että Tarja tulee töihin toimitusjohtaja Lois Pummilan konsultti-, tuonti-, vienti- sekä kauppayrityksen toimistoon. Työsopimusta jo oltiin lähes tekemässä kun toimitusjohtaja Lois Pummila sai idean joka oli sikäli harvinaista että se oli jo toinen samalla viikolla. ”Kysympäs vielä yhden kysymyksen.... osaatkos sitoa kengännauhat?”. Tarja meni ihan punaiseksi moisesta kysymyksestä ja vastasi hilaisella äänellä ”en osaa”. Silloin toimitusjohtaja Lois Pummila sanoi ”Se on kyllä tärkeä taito ja ehdoton edellytys meillä tomistotöissä”. Jonka jälkeen solmittiin työharjoittelusopimus 6kk ajaksi.
Tarja alottikin työharjoittelun heti seuraavalla viikolla ja työskenteli ahkerasti myös iltaisin ja joskus jopa viikonloppuisin.
Kuusi kuukautta kului ja toimitusjohtaja Lois Pummilan konsultti-, tuonti-, vienti- sekä kauppayrityksen liikevaihto kasvoi kaksinkertaiseksi kaikilla yhtiön toimialoilla.
Kuuden kuukauden kuluttaua Tarja meni viimeistä päivää työharjoitteluun ja oli varma siitä että hänelle aletaan maksamaan palkkaa jo huomisesta lähtien. Iltapäivällä toimitusjohtaja Lois Pummila kutsui Tarjan työhuoneeseensa ja kysyi Tarjalta ”osaatkos sitoa kengännauhat?” Tähän Tarjan ei auttanut vastata muuta kun ”en osaa”. Silloin toimitusjohtaja Lois Pummila sanoi ”Se on kyllä tärkeä taito ja ehdoton edellytys meillä tomistotöissä” eikä työsopimusta tehty vaan Tarja taas sai lähteä etsimään uusia haasteita.
Kun Tarja oli mennyt niin toimitusjohtaja Lois Pummila tarttui puhelimeen ja näppäili työvoimaneuvoja Kyy Kyttäjän numeron ....
Arvoista lukijat tämä tarina ei ole tällaisenaan tosi mutta myös oikeassa työelämässä tapahtuu tuonkaltaisia asioita. Kuinka kauan meidä pitää sietää tuollaisia toimitusjohtaja Lois Pummilan ja työvoimaneuvoja Kyy Kyttäjän kaltaisia tyyppejä?
Ei yhtään enää!! Kyykytys ei lopu sillä että alistumme moiseen vaan tialnne pitää saada sellsieksi ettei tuollaisset toimitusjohtaja Lois Pummila ja työvoimaneuvoja Kyy Kyttäjä hypi silmille!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Työvoimaneuvoja Kyy Kyttäjä katkaisi välittömästi muiden 22 sijoitusosoituksen saaneen työttömyysturvan maksun ja myöhemmin työvoimatoimikunta jonka jäsen myös toimitusjohtaja Lois Pummila oli antoi heille karenssin.
ne kengännauhat niin noin ei kävisi!
Jos minä olisin tarja, niin varmasti tuon puolen vuoden aikana olisin sen opetellut..
mutta en usko että välttämätön toimistotyössä. Tarinan tarkoitus lieneekin ollut esittää kengännauhojen sitominen vertauskuvana jollekin muulle taidolle, jota ei myöskään tarvita, mutta joka kelpaa syyksi kyykyttää työttömiä.