Olen ihan pihalla nyt...
Seurusteltu miehen kanssa hieman alle vuosi, hyvin on mennyt! Ei suurempia riitoja, ei erimielisyyksiä, seksiä piisaa ja keskustellakin osataan. Yhteenmuutosta alkoi ensin HÄN puhumaan ja kuin myös kuinka ei osaa enää nukkua yksin jne.
No minä sitten otin härkää sarvista, ehdotin yhtä asuntoa että eikö olisi kiva meille. No yllättäen miehellä olikin sitten muuta menoa kun esittely olisi ollut jne.. tuntuu että mies meni sen jälkeen puihin! Ei ole kertaakaan sen jälkeen ehdottanut itse tapaamista, vaan minä olen ehdottanut (ja se ottaa parin kerran jälkeen jo luonnolle!!). Ei ole pyytänyt yökylään, on jotenkin kylmemmän oloinen kuin ennen. Kysyin sitten että onko kaikki meillä hyvin tässä, ja sanoi että on, miksi ei olisi. No en mä mikään idiootti sentään ole, kyllä mä näen jos jotain mättää.. Eilen otin asian uudestaan puheeksi ja kysyin että onko jotain sydämellä että haluaisiko puhua ja tarvitseeko mun nyt olla huolissaan niin sanoi että ei tarvitse, että vaistoni ovat nyt enemmän kuin väärässä...
No mutta. Mistä sitten johtuu yhtäkkinen kylmeneminen kun yhteenmuutosta olisi tullut konkreettista? Sen päätin että asuntoasiaa en minä enää ota puheeksi, kertaakaan, vaan mies saa sitten ottaa sen puheeksi seuraavankerran, jos tätä haluaa... Nyt mua pelottaa että olin liian aktiivinen (kerran tosin vain ehdotin jotain asuntoa ja hän oli aluksi innokkaampi) ja säikäytin hänet, ja ehkä hän nyt tajusi ettei rakastakaan.. Vaikka järkeni sanoo että kai hän nyt kertoisi jos jotain tällästä mielellä olisi kun siitä kysyn!! No en tiedä, olo on nyt sekava ja pelottaa että tässä käy vielä huonosti...
Seurusteltu miehen kanssa hieman alle vuosi, hyvin on mennyt! Ei suurempia riitoja, ei erimielisyyksiä, seksiä piisaa ja keskustellakin osataan. Yhteenmuutosta alkoi ensin HÄN puhumaan ja kuin myös kuinka ei osaa enää nukkua yksin jne.
No minä sitten otin härkää sarvista, ehdotin yhtä asuntoa että eikö olisi kiva meille. No yllättäen miehellä olikin sitten muuta menoa kun esittely olisi ollut jne.. tuntuu että mies meni sen jälkeen puihin! Ei ole kertaakaan sen jälkeen ehdottanut itse tapaamista, vaan minä olen ehdottanut (ja se ottaa parin kerran jälkeen jo luonnolle!!). Ei ole pyytänyt yökylään, on jotenkin kylmemmän oloinen kuin ennen. Kysyin sitten että onko kaikki meillä hyvin tässä, ja sanoi että on, miksi ei olisi. No en mä mikään idiootti sentään ole, kyllä mä näen jos jotain mättää.. Eilen otin asian uudestaan puheeksi ja kysyin että onko jotain sydämellä että haluaisiko puhua ja tarvitseeko mun nyt olla huolissaan niin sanoi että ei tarvitse, että vaistoni ovat nyt enemmän kuin väärässä...
No mutta. Mistä sitten johtuu yhtäkkinen kylmeneminen kun yhteenmuutosta olisi tullut konkreettista? Sen päätin että asuntoasiaa en minä enää ota puheeksi, kertaakaan, vaan mies saa sitten ottaa sen puheeksi seuraavankerran, jos tätä haluaa... Nyt mua pelottaa että olin liian aktiivinen (kerran tosin vain ehdotin jotain asuntoa ja hän oli aluksi innokkaampi) ja säikäytin hänet, ja ehkä hän nyt tajusi ettei rakastakaan.. Vaikka järkeni sanoo että kai hän nyt kertoisi jos jotain tällästä mielellä olisi kun siitä kysyn!! No en tiedä, olo on nyt sekava ja pelottaa että tässä käy vielä huonosti...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun näin ulkopuolisena luin viestisi, niin ei mulla alkaneet hälytyskellot soida. Kuulosti vaan ihan siltä, että miehellä oli joku meno sillon kun asuntoa olisi pitänyt käydä katsomassa, ja että nyt sä olet sopinut pari viimeistä tapaamistanne.
Itse kuitenkin tiedät paremmin, onko jokin selvästi muuttunut miehen käytöksessä. Toi hänen vastauksensa "vaistosi ovat nyt enemmän kuin väärässä..." on kuitenkin aika selkeää kieltä. Jos hän epäilisi suhdettanne, miksi hän olisi suoran kysymyksen edessä valehdellut päin naamaa?
Mun mielestä voisit kaikessa rauhassa kysyä häneltä suoraan, haluaako hän edelleen muuttaa kanssasi yhteen. Kun siitä on kerran aiemminkin ollut puhetta, niin olisi aika outoa, jos et "saisi" puhua siitä enää (ei nyt mitään jankutusta tietenkään, vaan ihan arkinen keskustelu).
Itse olen nyt ollut usemman vuoden avoliitossa, kihloissa ollaan ja suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta. Aiemmissa suhteissani minut aina petettiin ja jätettiin, enkä lopulta uskaltanut luottaa enää yhtään mihinkään. Nykyisen suhteen alusta meni yli vuosi, ennen kuin aloin uskoa, että mies todella haluaa olla kanssani. Olin pienimmstäkin syystä (tyyliin; mies peruu leffatreffit) valmis uskomaan, että nyt se ei enää välitä musta. Tuli vaan omien kokemusten takia mieleen, että onko sulla taustalla joku luottamuspulaa ruokkiva kokemus?
han tuli toisiin aatoksiin yhteenmuutosta, tai alkoi eparoimaan, eika sita kehtaa sanoa sinulle suoraan. Olen tammoisia miehia tavannut mutta onneksi en ole sellaisen kanssa ollut suhteessa! Kaske hanta sanoa sinulle suoraan jos on tullut katuma paalle. Sano etta olet hanen kaytoksensa muuttuneen sinua kohtaan. Kaikki eivat kylla sittenkaan myonna, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Mieluummin valehdellaan hetken helpotuksen takia kuin ollaan rehellisia alusta asti epamiellyttavienkin asioiden kanssa...