sen tajuan itsekkin, että hulluudella ei ole rajoja ja kai tämä minunkin "ongelma" johonkin hulluudenosa-alueeseen kuuluu. Muistaakseni joku kerran kirjoitteli samantyyppisestä "murheesta" mutta en enää löytänyt kyseistä teksitä, nimittäin nää "syömisäänet". Mä olen niin kurkkuamyöten täynnä mun miehen mussutuksia ja maiskutuksia että hermot tässä menee. Pureskelu on kovaäänistä, sitten kun jauhetaan vaikka salmiakkia, niin se on yhtä helvetin maiskuttelua ja muiskuttelua. Jääkaapilla ravataan illat, kaikki rahdataan olohuoneeseen, ryystetään ja rouskutetaan. Alaleuka käy kuin sigerinpoljin. Tilanne on mennyt jo siihen että mä en voi yksinkertaisesti olla samassa tilassa. Kun se alkaa se "olohuonesyöminen" niin mä häivyn, yleensä makuuhuoneeseen lukemaan tai sitten yläkertaan muka touhuamaan jotakin. Mä en yksinkertaisesti kestä niitä "ääniä". Voi luoja, mä antasin vaikka taivasosuuteni että tilanteeseen tulisi joku ratkaisu. Mä olen yrittänyt hienovaraisesti mainita, että pakkoko sitä evästä on olohuoneeseen rahdata, no, herne nenässä ollaan sen jälkeen, olen yrittänyt ilmeilläni, eleilläni viestittää, että jospa pienempää ääntä syödessä, mutta ei apua. No nää mun hermoilut ei rajoitu pelkästään "syömistääniin" vaan kyllä mä saan hepuleita kuorsauksesta, tuhisemisesta ja vastaavista ällöttävistä turisemisista. Ärsyttää joskus kaupassakin kun joku tuhisee ja vinkuu kassajonossa seläntakana, yleensä ne on näitä yli 100 kiloisia tankkeja joilla ei enää henki jaksa kulkea siellä läskimassojen alla. Joo, tiedän että saan ehdotuksia että siirtyisin pyöreään huoneeseen ja kai tässä on se tehtäväkin :) Ps. korvatulpat ei peitä kuorsaamista joten turha ehdottaa sellaistakaan.. Onko minulla kanssasisaria vai olenko hulluuteni kanssa yksin. Muutoin mun mies on upea ihminen, mutta nää "äänet"..
Kai tässä on
terapian tarpeessa,
3501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos olet noin sekaisin, on viisainta että haet jotain ahdistusta helpottavaa lääkitystä ja terapiaa.
No täällä on kyllä sama ongelma. Oon huomautellu hienovaraisesti ja välillä vähän vähemmän hienovaraisesti. Välillä mietin, että oonko tullu ihan yliherkäksi noille miehen maiskutusäänille. Mutta toisaalta tänään töissä oli pakko laittaa kuulokkeet päähän kun vierustoveri alko mässyttään purkkaa. Ei voi olla mitään yhtä raivostuttavaa ääntä ku maiskutus!
Tuo kuullostaa tutulta. Kun mulla oli aikoinaan melkoseksi kasvaneet nielu- ja kitarisat, jouduin hengittämään suun kautta syödessäni ja kuorsasinkin melko lujaa. Nips ja naps, homma korjaantui.