olen 27-vuotias nainen, eikä minulla ole ollut seurustelu- ja seksisuhdetta lainkaan.Hieman lyhyitä juttuja vain. Löytyykö vastaavassa tilanteessa olevia naisia ja miehiä? En ole seurustelijatyyppiä ja viihdyn hyvin itsekseni, mutta myönnettäköön, että yksinäisyys ja/tai kumppanin kaipuu painaa mieltä aina toisinaan. Minulla oli tapana ajatella,että asiat tapahtuvat painollaan ja kaikella on aikansa, ja suhde tulee, jos on tullakseen, mutta viime aikoina on alkanut tuntua siltä ,etten ketään tapaakaan. Minua on sanottu kauniiksi, tosin jossain määrin makuasia, olen hoikka, fiksu, tosin kärsin masennuksesta.Biletys ei kiinnosta,tuttavia ja kavereita ei ole kovin paljon. Asiat ,joita harrastan, ovat sellaisia ,ettei kaiketi niissä miehiä tapaakaan. murheeni ja pähkäilyni tuntuvat hieman lapsellisilta ja nolottaa myöntää, että ns.miehenpuute hieman häiritsee elämääni. En liene tarpeeksi itsenäinen?
Noh,vuodatukseni tarkoitus on ehkä herättää keskustelua, olenko jossakin määrin poikkeava nainen, jossa ei ole ns.mitään vikaa, mutta aina välillä tuntuu siltä, että kaiketi jossain mättää ,jos ei tähän ikään mennessä ole ollut seurustelusuhdetta. Haluaisin nyt joskus rakastellakin ,mutta en nyt kenen kanssa hyvänsä. seksi puolituntemattoman miehen kanssa ei houkuta. Haluan kuitenkin seurustelusuhteen ja muuan treffailu erään miehen kanssa päätyi juuri siihen ,että hän halusi kyllä seksisuhteen ,mutta ei vakavaa suhdettta ja en ollut valmis puhtaaseen seksisuhteeseen ,vaikka halusinkin ko. mieshenkilöä kovasti.
Loppukysymys lienee se, että onko enää varaa odottaa ja jos on liian valikoiva ja nuuka,niin onko vaarana se,että jään lehdelle soittelemaan?
Noh,vuodatukseni tarkoitus on ehkä herättää keskustelua, olenko jossakin määrin poikkeava nainen, jossa ei ole ns.mitään vikaa, mutta aina välillä tuntuu siltä, että kaiketi jossain mättää ,jos ei tähän ikään mennessä ole ollut seurustelusuhdetta. Haluaisin nyt joskus rakastellakin ,mutta en nyt kenen kanssa hyvänsä. seksi puolituntemattoman miehen kanssa ei houkuta. Haluan kuitenkin seurustelusuhteen ja muuan treffailu erään miehen kanssa päätyi juuri siihen ,että hän halusi kyllä seksisuhteen ,mutta ei vakavaa suhdettta ja en ollut valmis puhtaaseen seksisuhteeseen ,vaikka halusinkin ko. mieshenkilöä kovasti.
Loppukysymys lienee se, että onko enää varaa odottaa ja jos on liian valikoiva ja nuuka,niin onko vaarana se,että jään lehdelle soittelemaan?
Vastaukset 11
Vanhimmat
ikää on lähemmäs neljääkymmentä, kiltti ja kunnollinen äijä oon, ja sama juttu kuin sullakin. Niin että ei niitä onnellisia kortteja tasan jaeta kaikille. Kohtalotovereita ollaan siis.
...tässä tuntee itsensä kun on elänyt näinkin pitkään (liki 40v) edes haluamatta mitään seurustelusuhdetta, ainoa syy edes harkita sitä on ollut seksi. En kuitenkaan mitenkään erityisen komea ole ja kaiken lisäksi hieman ujo eli eipä sitäkään liikaa ole ollut...
Hmm... Oletko ihan varma ettet halua seksisuhdetta... ;-)
Ei kai ihmisessä välttämättä vikaa tarvitse olla, vaikkei mitään kestävämpää suhdetta ole löytänytkään. Minun kohdalla varmaan vikaakin on, itsetunnossa esimerkiksi, enpä oikein usko kenenkään jaksavan kovinkaan kauaa minua katsella enkä halua tuottaa itselleni (tai muillekaan) pettymystä.
Lähinnä kai kysymys on siitä, onko tavoitteet oikeat ja tekeekö ylipäätänsä niiden eteen tarpeeksi. Kannattaisi ehkä hieman yrittää avartaa näkökulmaa ja karsia ennakkoluuloja, jos lokeroit kaikki näkemäsi miehet heti toivottomiin tapauksiin ja saavuttamattomiin niin kyllähän mahdollisuus jäädä ilman on melko todennäköistä.
On rasittavaa kun seksiä ja parisuhdetta tarvitsisi ja siihen myös pystyisi, mutta on niin vaikea päästää ketään lähelle, haluaisi sen joka olisi selvästi ylitse muiden.
Harmittaa yleensä naisten passiivisuus, mieheltä vaaditaan kaikenlaisia pelletemppuja että hänet kelpuutetaan.
Monen suhteen synty päättyy ennakkoluuloihin.
Jokaisen naisen kannattaisi muistaa tämä mietelause:
"Sirkuksessa on kiva käydä, mutta harva haluaa siellä asua."
Jos mies kommunikoi vitseillä, on naisella pian vitsit vähissä?
Moi toi oli kun minun elämästä kirjoitettu. Paitsi et en ole hoikka ja kaunis, mut ikuisesti näköjään yksin ; (
Juuh, samassa veneessä ollaan. Ei löydy, niin ei löydy...mä olen harrastanut noita yhden illan juttujakin, mutta niistä nyt ainakaan ei tuu mitään. Ihan tyhmää, sanon minä.
Mutta, minkäs teet. Kuitenkaan ei haluaisi tyytyäkään.
Olet varmaankin aika harvinaisuus, koska olet nainen. Luulenpa että jos laittaisit vaikka nettiin ilmoituksen niin saisit montakymmentä vastausta ja niistä vaan valitset parhaat vaihtoehdot ja treffaat kiinnostavimmat. Naisille kaikki on kuitenkin paljon helpompaa ja luultavasti ainut este miksi kauniiksi sanottu nainen ei löydä seuraa on jos on liian ronkeli.
Perinteisestihän miesten pitäisi tehdä kaikki aloitteet ja naiset vaan passiivisena odottaa että se oikea osuu kohdalle. Olen itse jo reilusti yli kolmekymppinen eikä takana ole yhtään suhdetta. En itsekään liiku juuri missään missä tapaisi naisia ja elämä pyörii vaan työn ympärillä. Nettiä olen kokeillut ja tavannut sen kautta monia naisia, mutta eivät tunnu minua kiinnostavat naiset minusta kiinnostuvan. Olen kai minäkin aika ronkeli ja kaipa tämä kokemattomuutenikin karkottaa naiset, kun en taida osata flirttailla oikeaoppisesti. Monet naisethan vaatii että miehen pitää olla kokenut ja varmaotteinen.
Ei ole ulkonäöstä asia minullakaan kiinni kun olen pitkä, tumma ja kai ihan hyvän näköinenkin päätellen siitä että naiset kyllä katselee minua aika usein. Useimmiten vaan mietin onko jotain vialla eli itsetuntoni on naisten suhteen aika heikko ja en voisi kuvitella meneväni juttelemaan tuntemattomille ihmisille jossain junassa tai kaupassa. Muutaman kerran olen tehnyt aloitteen ihastukseni kohteelle ja olen saanut pakit joka kerta eli mieluummin pidän pikku ihastukset omana tietona nykyään kuin menen nolaamaan itseäni.
Miksihän muuten naiset onkin niin passiivisia? Minä varmaan en uskoisi silmiäni jos joskus näkisin jonkun naisen tulevan juttelemaan siksi että olisi minusta kiinnostunut. Eli rohkeutta sinulle peliin, ei kannata pelkästään odottaa että se oikea noutaa sinut kotiovelta. :-)
Ei ole kokemusta -> ei ole itsevarmuutta -> pakit tulee (usein hyvin tylyllä tavalla) -> itsevarmuus laskee entisestäänkin -> pakit tulee -> epätoivo valtaa mielen -> ei enää viitsi edes yrittää -> onneksi on rahaa, jolla saa alkoholijuomia
Ihan noin vakavasti en itse tuota noidankehää ole ottanut, vaikka muutoin asiaa puhutkin. Rahaakin on, mutta alkoholijuomiin en sitä käytä ja siitä en itse etsi lohtua. Totta kyllä on että sitä kaipaisi toista sukupuolta joskus kovastikin, mutta epätoivoon en aio sen takia vaipua. Onhan elämässä muutakin kuin naiset ja itse saan sisältöä mm. kuntoilusta.
Muutama kommenttistasi jo selviää varmaan syy ongelmaasi:
"Minulla oli tapana ajatella,että asiat tapahtuvat painollaan ja kaikella on aikansa, ja suhde tulee, jos on tullakseen"
"Biletys ei kiinnosta,tuttavia ja kavereita ei ole kovin paljon."
Toisinsanoen jonkun pitäisi tulla soittamaan ovikelloasi. Se on tosi epätodennäköistä. Vaikka sanotaan ettei etsimällä löydä niin kyllä mielestäni pitää jonkin verran etsiä ellei sitten ole tosi hyvännäköinen tai tykkää nimenomaan käydä usein baarissa jolloin varsinkin ok naista jossain vaiheessa tullaan pakosti iskemään.
Eli rupea etsimään miestä. Ei nyt kauheaa etsintää, mutta aistit valppaina ja yritä edes välillä hakeutua paikkoihin joissa voi tavata miehiä.
Ala vähän aktiivisemmaksi eli jokin uusi harrastus, sitä kautta ehkä uusi ystävä, sitä kautta pääsee ehkä jonnekkin pileisiin , sitä kautta tutustuu ehkä uuteen ystävään ja sitä kautta johonkin mieheen. Ketju vaan pitää aloittaa jostain.
Välillä kannattaa myös kävästä baarissa, tapahtumissa, työväenopiston kursseilla, festareilla, punttisalilla ym.
Ja jos olet vähän epäsosiaalisempaa luonnetta niin kokeile ihmeessä nettiä. Suhkot hyvin, muttei liian rajattu ilmoitus vaan nettiin, vastailemaan, kirjoittelemaan ja sokoila käymään.
kyllä tehnyt pari aloitetta miesten suhteen, mutta eivät ole tuottaneet tulosta. Baarit ja diskot eivät ole minua varten, toki joskus käyn ulkona,mutta harvoin. Masentuneena ei helposti tutustu uusiin ihmisiin ja jaksa aloitella uusia kuvioita ja sen seurauksena syrjäytyy entisestään parisuhdemarkkinoilta. Itsetuntoni ei ole kovin vahva, johtuen koulukiusaamisesta, joten baarissa en uskalla tehdä aloitetta, pelkään,että en kelpaa, vaikka minua on sanottu kauniiksi.En oikein osaa kuvitella minkälaisena muut ihmiset minut näkevät,kauniina,rumana vai taviksena. Olen kuitenkin persoonallisetn näköinen, en kaikkien makuun.
Mutta kiitos vastainneille, toki tiedän, että muutokseen tarvitaan rutkasti omaa panosta. jotenkin nolotttaa myöntää, että olen jossain määrin miehenkipeä. Lohdullista tietää,etten ole ainoa vastaavassa tilanteessa oleva. Pelottaa vain, se ,että katkeroidun.