Olen ollut jo melkein vuoden ajan ihastunut työkaveriini. Ihailen häntä ja pidän häntä lähes sielunsiskona. Hän tietää tunteistani, tai ainakin pitäisi tietää koska olen joskus (humalapäissäni) kertonut, vaikka en ehkä ihan suoraan. Näemme joka arkipäivä töissä ja hänkin viihtyy minun seurassani. Ongelma on se että hän on naimisissa, eli en tosiaankaan aio tehdä mitään aloitetta. Ja vaikka tilaisuuksia olisi ehkä ollut, ei hänkään ole aloitetta tehnyt.
Miten pääsisin tästä yli? En jaksaisi vaivata päätäni turhaan, ajattelemalla varattua miestä jota en koskaan voi saada.
Miten pääsisin tästä yli? En jaksaisi vaivata päätäni turhaan, ajattelemalla varattua miestä jota en koskaan voi saada.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Menemällä treffeille _vapaiden_ miesten kanssa. Tai vaikka keskittymällä muihin asioihin elämässä, kunnes sitten seuraava kiinnostava mies (vapaa) kävelee vastaan. Niin käy varmasti jossakin vaiheessa. Kyllä tuo on tahdon asia; voit joko valita ongelmia elämääsi tai sitten valita rakentavan tien, eli unohtaa hänet (varatun), ja etsiä muualta sitä vapaata, myös etsivällä kannalla olevaa, miestä. Kyllä suosittelen jälkimmäistä, mutta mulla onkin toimiva omatunto ja empatiakykyäkin...
Mistä tiedän meenkö liian pitkälle flirtissäni työkaverin kanssa? En halua olla ahdistava, mutta mistä sen tietää paljonko toinen osaa ottaa viattomana flirttinä ja millon on liian siirappia?
Aina on mahdollisuus. Varattukin voi elaää huonoa elämää.....
Niin voi, ja just siks jätän aloitteen varatulle. Toinen osapuolihan ei voi tietää kuinka hyvä tai huono sen varatun vakisuhde on, jollei varattu tuo sitä ilmi. Joten mun mielestä fiksumpaa on pitää näpit irti kunnes toisin todistetaan. Tai ainakaan mun moraali ei muuhun taivu.
Jos varattu tekee aloitteen, vasta sillon mietin mihin soppaan oon päätä pistämässä. Sitä ootellessa.
Itselleni kävi samoin,en kuitenkaan tee mitään asian eteen koska tiedän että niin on.
Ja kaiken lisäksi itse myös varattu. Yritän vaan selviytyä tilanteesta, koska hän ei tee asialle mitään, en minäkään ala rikkomaan sitä mitä heillä on. Itselläni on todellakin ns. huono suhde ollut jo kauan, eikä hän sitä todella tiedä, enkä sitä varmasti hänelle tule koskaan kertomaankaan.
huonot suhteet on ihan perseestä. siinä tuhlaa oman ja toisen elämän. Lähe kävelemään, maailma on miehiä täynnä. sinkkuna on siistimpää! ja kerranhan täällä vaan eletään.
Kun oot sinkku, ehkä varattukin kattelee sua toisella tavalla, nythän sillä vois olla saumaa suhun. Harva mies lähtee suhteesta jollei ole uutta kainaloa tiedossa.
Jos työkaverini "vastaisi" tunteisiini, vaihtaisin häneen! Hän on kaikki mitä odotan
loppuelämästäni. Tämän toteaminen ei ole helppoa,
koska tällä lausumalla kiellän nykyisen suhteeni!
Jos oma suhde olisi hyvä, ei tuollaisia tunteita muita kohtaan tulisi - ainakaan minun kohdallani.