Vanhempien

Kysymyksesi ei tarkenna minkä ikäisistä vanhemmista on kyse, mutta esim. iäkkään isäni sairastuessa meidän aikuisten lasten oli pakko puuttua hänen rahankäyttöönsä koska se olisi pitkässä juoksussa kääntynyt hänen hyvinvointiaan ja turvallisuuttaan vastaan.

niitä huutoja joita kaipailit?

Voi kai sitä samalla tavalla ihmetellä niiden äitien ja isienkin rahankäyttöä, samalla tavalla kuin siskojen, veljien, naapurien ja kumminkaimojenkin, vaikka se ei kellekään kuuluisikaan. Keskustelunaihe kun on jokaisen vapaasti valittavissa.

Jos ei ymmärrä mistä keskustellaan voisi pitää sen sanaisen arkkunsa kiinni eikä yrittää vängätä väkisin niitä omia juttujaan jokaiseen väliin minne pääsee sorkkimaan. Opettelehan nettietiketti ja tule sitten vasta harjoittelemaan. Ja sitten voisi myöskin katsoa sinne peiliin että olisiko kuitenkin jotain jota ei ole ymmärtänyt oikein, eikä vaan koettaa väkisin sitä omaa mielipidettään huutaa vaikka toiset eivät edes samasta asiasta keskustele kanssasi.

Tympeää kun maailma on täynnä kaikenlaisia besservissereitä jotka vaan haluavat äänensä kuuluville, ei muuta.

kuulu, kun rahaa riittää ja mielenterveyttä sen käyttämiseen.

Kuuluu, kohtuuden rajoissa.

Kuten täälläkin on jo mainittu, peli- ja muut riippuvuudet, dementia jne. voivat luoda oikeutetun huolen vanhemman rahankäytöstä. Yleisenä sääntönä aikuisen lapsen ja aikuisen vanhemman välillä kyse tulisi kuitenkin olla samanlaisesta huolesta, jota kohdistettaisiin vaikkapa parhaaseen ystävään. Tarkoitan siis, että lähtökohdan tulee olla rahankäyttäjän oma etu, ei huoli tulevasta perinnöstä.

Toisaalta, jos jotakin on luvattu ja sen varaan on laskettu, on tietysti kiusallista katsoa, kuinka esim. kotitila on vaarassa ajautua nuijan alle.

Yleensä alaikäisellä ei mielestäni ole paljoa sanottavaa aikuisen vanhempansa rahankäyttöön, kunhan se on johdonmukaista. Ei luo perhesopua sanoa "Voithan sinä käyttää tietokonetta kirjastossa, ne ovat niin kovin kalliita" ja seuraavalla viikolla ilmoittaa, että "isi lähtee nyt ostamaan itselleen moottorikelkkaa mökille."

Isäni oli alkoholisti ja ryyppäsi oman perintönsä (satoja tuhansia markkoja) ja oman asuntonsa. Sosiaalitoimesta sain rahaa hautauskuluihin. Itselläni olisi ollut varaa maksaa kyllä hautajaiset, mutta periaatteesta otin sen avun mikä oli tarjolla.

Mielestäni isäni sai tehdä rahoillaan mitä halusi, hänenhän ne olivat. Isäni oli minulle rakas, enkö ole koskaan ajatellut "perintöä", joka jäi saamatta.

Dementoituneet vanhemmat ovat sitten eri juttu. Jos sairauden vuoksi menettää kyvyn hoitaa asioita tulee lasten auttaa. Tämä koskee sitten myös kaikkea muuta kuin raha-asioita. Jos haluaa varjella rahoja, pitää haluta myös käyttää lääkärissä ja hoitaa muita tarvittavia asioita=koko vanhuksen elämää.

Kyllä kuuluu, voi olla ettei peri muuten mitään.