Kauan kestää ennenkuin olen taas jaloillani, sen olen todennut. Parisen kuukautta on mennyt siitä kun sain totuuden rakkaastani selville, hän olikin varattu mies, vaikka minulle ei sitä kertonut ! En tiedä enää keneen voi luottaa. Aika lienee paras parantaja. Ehkä en enää ensi vuonna tähän aikaa häntä edes muista elämässäni ikinä olleenkaan . Toivon niin hartaasti!
toivun hiljaa yksikseni
syksyn pimeydessä vaellan
71345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Saletti?
...jaa mistä saletti...?
Kaksi kuukautta sitten vedettiin matto jalkojeni alta. Sain tietää rakkaani olevan varatun; mennyt seurusteluaikanamme kihloihin, avioon...
Kaikesta olen elämässäni selvinnyt, miksen tästäkin. Nyt sulattelen tätä kaikkea mennyttä, yli vuoden mittaista ajanjaksoa. Olen ollut tyhmä ja sulkenut pois ne kaikki tietyt tunnusmerkit, joista olisi pitänyt vetää johtopäätökset. Mieshän vedätti vaimoaan enemmän; minua ja ties montaa muutakin. Oli nimittäin profiileja enemmänkin,joissa hakemassa taas uutta seuraa. En ymmärrä miten tunteeton ja paatunut voi ihminen olla,joka pystyy tuohon kaikkeen.Olen optimistinen ja toivon että olen kuivilla jo puolen vuoden kuluttua, kenties jo tämän vuoden lopulla pystyn ajattelemaan uutta suhdetta.Terapiassa kävin muutamia kertoja. Vain aika auttaa ja tapauksen työstäminen.Ihmissuhdesotkut ovat niitä joiden vuoksi aiheutuu paljon työstä poissaoloja ja masennustakin. Itse en ole ollut poissa työstä päivääkään, en syönyt elämässäni yhtäkään mielialalääkettä vaikka olen menettänyt mieheni, lapseni ja eronnutkin Nämä rakkaushuolet ovat niihin nähden pieniä.. Siltikin ne satuttavat ja ne on käytävä läpi, ihan samoin kuin puolison kuolemakin. Pillereillä saa itsensä tunteettomaan tilaan,mutta kun kaikki on joskus käytävä läpi. Asioita ei voi lakaista maton alle.Tämä oli vain yksi kertomus, saat kannustavia kirjoituksia kanssasi samassa tilanteessa olevilta muiltakin. Luulen että meitäkin on paljon. Tsemppiä meille ja lämmintä syksyä tarpoessamme ihanan värisessä metsässä,jossa jonkun puun takaa aurinko pilkottaa, usko pois!!
Kiitos kertomuksestasi.
Sinäkin siis tiedät miltä tuntuu kun ihminen johon luottaa ja jota rakastaa osoittautuukin pelkäksi harhakuvaksi.
Enhän tiedä josko minunkin rakkaani (?) olisi mennyt kihloihin tai naimisiin, meillä oli niin pitkä välimatka, etten tiedä vieläkään hänen touhujaan. Kyllä minunkin olisi pitänyt merkeistä huomata, että kaikki ei ole kohdallaan, olin vaan niin sinisilmäinen ja hyväuskoinen hölmö, eivätkä silmäni auenneet ajoissa .
Minä myös en menettänyt mieheni ja siitä toipunut. Eihän tällaista voi tietenkään verrata aviopuolison menetykseen. Minulle vaan kävi niin, että ensimmäinen ihmissuhde hänen jälkeensä paljastui valheeseen perustuvaksi.
En ymmärrä tallaisia ihmisi ja toivon todella että en muista häntä enää olleenkaan elämässäni.
Nyt ajattelen häntä kuolleena miehenä.
Voimia meille kaikille jotka olemme joutuneet ihmissuhdehuijareiden uhreiksi.
...ainoastaan hyvyys on suuri,
ainoastaan totuus on rakastettava.
..ihmisistä ja jumalistakin.
Molemmeista niistä
pois olla tahtoisin.
Tahtoisin joku olla
joku täällä ollut vain
joka ei tahdo muuta olla
kuin joku ollut vain,
joku rakastanut sinua
ja sinuun tyytynyt
joku sinua liki ollut
ja sinusta väsynyt.
.. en voinut jatkaa kahden kanssa, vaikka sinua rakastan. Anna anteeksi !
Ehkä joskus tapaamme , salaa ????
Tule jazzeille ensi vuonna!
Rakastan Sinua kuitenkin.