Olen ollut ns. avoimessa suhteessa reilut 2 kuukautta. Alunperin halusin itse suhdetta, joka ei olisi kovin tiivis... nyt epävarma olo. Haluan kenties enemmän? Olemme vuoronperään toistemme luona yökylässä, mukavaa on, seksi synkaa. Toisaalta olemme erossa, elämme omaa arkea. Tämä ihan ok. Sopii hyvin molemmille, kait? Välillä tuntuu että mies haluaisi tiiviimpää, mutta pelkää myöntää asian. Minä olen miesten mieleen... luulen että hän kokee sen uhkaavaksi, ja se tekee hänet varovaiseksi. Meillä ikäeroa 9 vuotta. Olen sanonut kyllä etten ikinä ole pettänyt, jos olen seurustellut. Hän ei kovin näytä tunteitaan, vain pieniä juttuja... kevyt kosketus... hymy. Tämä saa myös minut epävarmaksi. Itse taas ”lääpin” kokoajan toista, ja haluaisin että minuakin hellittäisiin. Suuni kyllä pysyy supussa. En myönnä että rakastaisin. Kait rakastankin?
Lyhyeen suhteeseemme mahtuu jo episodi, jolloin pidimme miettimistauon,. Lähinnä hänen piti miettiä, koska hänen exänsä alkoi vinkua häntä takaisin (liittyy pieni lapsi kuvioihin). Tajusi viimein, ettei siitä mitään tule ja palasi takaisin kainalooni. Olemme molemmat tahoillamme vapaita siis. Minulla myös lapsi, yläasteikäinen. Hän ajattelee siis aika järkiperäisesti... siksi harkitsi paluuta entisen kanssa. Minä taas tunneihminen. Onko tässä suhteessa mitään järkeä?
Luulen että tämä off-viikko on vaikuttanut minuun. Olen epävarma, pelkään että hän päättää että ei halua olla suhteessa minuun. Toisaalta meille ei ole vielä syntynyt mitään pelisääntöjä. En esim. tiedä koska tavataan seuraavan kerran. En halua liikaa kysellä, ettei toinen ahdistu. Tuntuu välillä että elämme hänen aikataulujen mukaan. En ole ikinä ollut näin epävarma kenestäkään. Tykkäänkö liikaa vai mitä pelkään?
Lyhyeen suhteeseemme mahtuu jo episodi, jolloin pidimme miettimistauon,. Lähinnä hänen piti miettiä, koska hänen exänsä alkoi vinkua häntä takaisin (liittyy pieni lapsi kuvioihin). Tajusi viimein, ettei siitä mitään tule ja palasi takaisin kainalooni. Olemme molemmat tahoillamme vapaita siis. Minulla myös lapsi, yläasteikäinen. Hän ajattelee siis aika järkiperäisesti... siksi harkitsi paluuta entisen kanssa. Minä taas tunneihminen. Onko tässä suhteessa mitään järkeä?
Luulen että tämä off-viikko on vaikuttanut minuun. Olen epävarma, pelkään että hän päättää että ei halua olla suhteessa minuun. Toisaalta meille ei ole vielä syntynyt mitään pelisääntöjä. En esim. tiedä koska tavataan seuraavan kerran. En halua liikaa kysellä, ettei toinen ahdistu. Tuntuu välillä että elämme hänen aikataulujen mukaan. En ole ikinä ollut näin epävarma kenestäkään. Tykkäänkö liikaa vai mitä pelkään?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos haluaa enemmän, niin miksi kaikki mahdollinen pitäisi alunperinkään saada siltä yhdeltä johon ladatut tuotto-odotukset eivät välttämättä kuitenkaan koskaan realisoidu? Viimeaikaisten osakeheilahteluiden merkeissä kaikkia henkisen pääoman sijoituksia ei kannata laittaa sinisilmäisesti yhteen kohteeseen, vaikka kuinka olisi oletetut tuottokäyrät yläviistoa kohti. Pitää hajauttaa, niin yhden investoinnin mennessä nurin ei ole koko henkinen pääoma negatiivista (=syytöksiä & syyllisyyttä).
Kovin kyyninen analyysi sinulla... mutta on kyllä käynyt mielessä minullakin. Miehiä olisi minulle tyrkyllä enemmänkin. Toisaalta en tiedä miten pystyisin katsomaan toista silmiin, jos hekumoisin usean miehen kanssa nautinnon syövereissä. En tiedä haluanko kokeillakaan, etten pilaa tätä tämänhetkistä hyvää juttuani.
Harrastatko sitten itse useita suhteita maksimoidaksi hyödyn ja hajasijoittaaksesi voitot ja tappiot? Ja mitä muuten avoin suhde tarkoittaa?
Olet ihan pihalla...
Et tiedä mitä haluat, eikä taida tietää toinenkaan osapuoli. Oltko tämän ihmisen kanssa vain siksi että sulla on joku? Ja jos tämä tyyppi harkitsi paluuta entiseen, miksi jäit odottamaan häntä takaisin? Kannattaa miettiä tarkkaan.
tilanteessa kuin minä. Meillä myös ikäeroa kymmenisen vuotta. Ongelmana meillä on, et hänellä ei ole lapsia ja minä en halua lapsia enempää. Olemme olleet avoimessa suhteessa noin 4 kuukautta. Tällä hetkellä tuntuu siltä että olemme tulleet suhteessamme vaiheeseen jossa pitäisi tehdä päätös mihin suuntaan jatketaan. Olemme puhuneet tästä mut hän on myöntänyt ettei osaa päättää. Toisaalta mulla on tunne hänen puheistaan päätellen et hän haluaisi minun ehdottavan jotain vakavampaa. En kuitenkaan aio tehdä sitä vaan mielestäni miehen on se tehtävä. Toivon välillä, että pystyisin irrottautumaan hänestä, mut tunteet sanoo toista. Ymmärräthän, etten pysty auttamaan enkä neuvomaan sinua mitenkään. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi!
Ei toista neuvoa osaakaan... itse ne päätökset on tehtävä, niin sinunkin. Helpottaa vain pukea sanoiksi ajatuksiaan, ja kenties joku kohtalotoveri saa lohtua ja kenties kommentoi muutamalla rivillisellä.
Kommenttini sinulle... miehet joskus päättämättömiä, toivovat että nainen ottaa ohjat käsiinsä. Toisaalta 4 kuukautta kovin lyhyt aika. Mihin sinulla kiire?
Hyvää jatkoa sinulle.
Mahdatteko kumpikaan rakastaa toisianne tarpeeksi, että suhde tyydyttäisi kumpaakaan pitemmän päälle. Siitähän tuommosessa epäröinnissä on yleensä kyse. Ei ihan tyyytä mutta pelätään yksinäisyyttä ja ettei toista niinkään hyvää löydy tilalle. Rohkea suhteen katkaisu saattaisi tarjota mahdollisuudedn löytää tyydyttävämpi ja kestävämpi suhde, johon ei kaivata ylimääräisiä vapauksia
Epäilen että homma on toisinpäin, molemmat on ihastunut, ehkä jopa rakastunut toisiinsa. Mutta kun alunperin on lähdetty liikkeelle sillä tapailumielellä, eli ei tosissaan pariutumaan niin teillä on tunteet sillä tavalla lukossa, ett niitä ei uskalla päästää valloilleen.
Tuollaiset suhteet eivät mielestäni kovinkaan usein toimi, sillä ainakin toisella käy niin että rakastuu ja halua enemmän. Tunteilla kun pelätään ja hormoonit hyrrää joten niin siinä miehen ja naisen välisessä suhteessa käy, näin se on suunniteltukin tapahtuvan.
Ei millään pahalla mutta mitä ihmeen pelii te pelaatte. Ota järki käteen. Jos ette pysty rehellisesti ja aidosti puhuu toistenne kanssa niin ei siitä tuu mitään vai haluutko et siitä tulee mitään. Elämä on joskus kivaa joskus mälsää, ylämäkiä ja ala, kaikki on normaalii. Musta tuntuu et sä tykkäät leikkii miesten kans muuten se ei oo kivaa muuten siitä voi tulla arkista mälsää. Niinkai mieskin kun jätti vaimonsa ja pienen lapsen, ei oo varma haluuko sitä ekstii vai arjen mälsyyttä jota lapsi voi tuoda. Mitä on avoin suhde? Ei mitään muuta kuin avoin ja jos se alkaa niin, niin loppuuki.
Puhuminen kaiken a ja o, sen myönnän. Ihmettelen itseäni, että niin lukossa tämän miehen kanssa. Ehkä se off-vaiheen (kesti viikon) "trauma" saanut mut vetäytymään kuoreeni. Ja tämä mies varovainen... ei niin selvästi näytä tunteitaan. Pelkää jotain? Olen liian usein kuullut, että olen pelottava nainen... heh.
Olen epävarma mikä meidän suhde on... onko suhde vai avoin suhde. Toivon kai että suhde, joka ei loppuisi, ja kenties joskus olisi enemmän yhteistä.