kohtalontovereita?

Olen yksinodottaja, laskettu aika lokakuussa. Onko ketään vastaavanlaisessa tilanteessa olevia että isästä ei ole varmuutta? Tiedän vain että lapsellani isäehdokkaita on kaksi, vaan en tiedä kumpi niistä on isä enkä tiedä haluanko tietää. Ahdistavaa tässä on se että toinen on itseäni niin paljon vanhempi että voisi olla minun isä, mahdollinen raiskaus kyseessä. En muista tuolloisista tapahtumista mitään kun tulin raskaaksi, olin jatkuvassa alkoholikierteessä ja lääkkeet päälle. En siis muista harrastaneeni seksiä vanhemman miehen kanssa, ja en olisi varmasti edes suostunut hänen haluistaan huolimatta, epäilen siis hänen käyttävän tilaisuutta hyväkseen kun olin mahd.sammunut. Toisen miehen kanssa muistan kyllä kaikki. Nyt vain on pidemmän aikaa ahdistanut tämä epätietoisuus, mutta toisaalta en halua selvittääkään sitä, jos se olisi vanhempi mies, eläisin siinä tiedossa ikuisesti, tulisinko hulluksi? Toivon tietysti isän olevan nuorempi, meillä on vain 7v. ikäero. Hän tuskin silti tulisi olemaan lapsen elämässä, häntä ei kiinnosta, luulenpa. Miten tällaisen asian kanssa voi elää? En tietenkään voi kohdistaa vihaa lapseen. Miksi pidin tämän? Olisinko kuollut ilman raskautta? Kaikkea pyörii mielessä. Onko minusta äidiksi sille? Ahdistaa ja masentaa välissä tosissaan. En halua olla tämän asian kanssa yksin, tukijoita löytyy toki, mutta helpottavaa olisi jos olisi joitakin samantyyppisessä tilanteessa olevia niin voisi jakaa näitä asioita keskenään?