Pelkäätkö muita ihmisiä? Pelkäätkö liikkua yksin kaupungilla öiseen aikaan? Tai jopa keskellä päivää suuressa ihmisjoukossa?
Millainen ihminen on pelottava? Hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt vai kovaääninen ja itseään voimakkaasti esiintuova?
Millainen ihminen on pelottava? Hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt vai kovaääninen ja itseään voimakkaasti esiintuova?
Vastaukset 23
Vanhimmat
kaupungilla,mut olen silti varuillani.
päiväsaikaan ahdistun ihmispaljoudessa.
ainoot pelottavat ihmiset on aggressiiviset naiset, niitä vastaan kun ei voi puolustautua leimaantumatta naisten hakkaajaksi.
ja ihmisiä päiväaikaan. Jotenkin silloin ollaan liian "paljaina" ihmisten edessä. Mä olen yöihminen ja yössä ei ole mitään pelottavaa, eikä ihmisistäkään silloin. Pimeys tuo turvaa. Pimeys on vaan niin turvallista, sinne sulautuu joukkoon. Ei musta silloin tarvi pelätä mitään, koska pimeys antaa suojan.
Noin se mun mielestä on.
Pelottava ihminen on esim. ylilihaksikas mies. Semmosia pelkään jonkin verran, koska pelkään niiden olevan väkivaltaisia, koska niillä on niin paljon voimaa, jota on helppo käyttää väärin. En hakeudu tieten tahtoen tekemisiin sellaisten ihmisten kanssa.
Muuten en pelkää mitään yksittäisiä ihmisiä.
Olen vähän samanlainen, eli pimeällä tuntuu usein turvallisemmalta kuin valossa.
Monten kanssa olen samaa mieltä aggressiivisista naisista. Tai oikeastaan pelottavia ovat yleensäkin kovaääniset ihmiset.
tommonen TonyHalme-tyyppinen mies ja siihen yhdistäisi mustasukkaisuuden, niin en haluaisi olla todistamassa miten pahaa jälkeä voi tulla.
Mustasukkaisuus on pelottava, liiallisessa muodossa. Terve mustasukkaisuus on musta vaan hyvä asia. Silloin se ei vaadi tekoja, vaan on korkeintaan ajatuksissa.
En viihdy väkijoukon keskellä, mutta toisinaan kuljen öisin Kaisaniemen puiston läpi ja katson josko joku haluaisi yrittää ryöstää minut. Jostain syystä ne eivät halua yrittää.
onko ne rasisteja,vai oletko sellainen olemukseltasi että ihmiset välttelevät kahnauksia kanssasi?
Jostain syystä roistot eivät kiinnostu minusta. Ainut poikkeus oli joku epätoivoinen nisti joka aikoi viedä kamerani joskus muinoin (mutta kun huomasin mitä hän aikoi, niin päätti jättää väliin).
jolloin pelottaa. Eilen tuli sellainen tilanne. Menin mitenkään erityisesti valmistautumatta yhteen tilaisuuteen kovalla kiireellä ja ihan muita asioita päässä pohtien. Yhtäkkiä olin taas siinä esittäytymistilaisuudessa:jokainen vuorollaan kertoo kuka on ja mikä on asia. Ei sinänsä uusi tilanne, mutta hermostuttava. Ihan ok meni, mutta pieni pala ehti juuttua kurkkuun ja manasin sitä, etten ollut valmistautunut tilaisuuteen juuri ollenkaan(ei siihen tosin oikein voinutkaan)...
Yöllä jos selvinpäin liikkuu kaupungilla varsinkin pe-la, niin kyllä sitä kiihdyttää askeliaan. Kaikenlaista lähestyjää tulee vastaan ja pitää skarpata vastaamisessa tai vastaamatta jättämisessä. Ja nimenomaan naiset on pelottavimpia:C Kovaääniset, känniset, huumehörhöistä puhumattakaan.
Mutta maalla taas pimeässä on ihan turvallisen tuntuista. Ei pelota mikään:)
Päivällä en ihmisiä pelkää. Mutta yöllä pelottaa etenkin miehet ja varsinkin, jos oon yksinäisellä paikalla.
Ei minusta ihmiset ole itsessään pelottavia.
Joku on kovaääninen, joku hiljainen ja joku sisäänpäin kääntynyt. Mutta ihmisä kaikki ollaan.
Itse oon sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, mutta tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ei minua häiritse jos joku on toisenlainen.
Työyhteisöissäkin juuri ihmisten erilaisuus on voimavara :)
Olipa kauniisti ajateltu tuo että erilaisuus on voimavara. Kunpa niin ajattelisivat kaikki muutkin.
Pelkäätkö muita ihmisiä? - Kyllä, joskus. Terve pelko on järkevää.
Pelkäätkö liikkua yksin kaupungilla öiseen aikaan? - En.
Tai jopa keskellä päivää suuressa ihmisjoukossa? - En.
Millainen ihminen on pelottava? - Sekava huumehörhö tai muuten mieleltään järkkynyt ja väkivaltaa uhkuva.
Hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt vai kovaääninen ja itseään voimakkaasti esiintuova? - Yleensä nuo tahtovat olla kovaäänisiä.
En pelkää ihmisiä. En yöllä, en päivänvalossa. Ei ole mitään syytä siihen.
paljastaa tämmöisiä oman kuvansa kera?
No olkoon nyt ja vastaan: pelkään vain ja ainoastaan yksinäni olla metrossa tai paikallisjunassa, jossa isompi joukko agressiivisia ja päihtyneitä rakkarinuoria ja varsinkin pahistyttöjä, koska he saattavat saada esiintymisen tarpeessa pienessä huppelissa päähänsä mitä tahansa ja annapa samalla mitalla takaisin niin on syytteessä lasten pahoinpitelystä vaikka itsepuolustautuu pelkästään. (kohdalleni ei ole sattunut hankalia nuoria tai on mutta huumorilla selvitty, mutta olen kuullut aika hurjia tarinoita vantaa/espoolaisnuorista jotka tulevat Helsinkiin pätemään ja onhan täällä pienryhmä omiakin Hesarakkareita, joille riittää hetkellinen tuntemattoman ihmisen katse tai kieltäytyminen antamasta tupakkaa saamaan agressiot aikaan.)
Mielenterveys-ja/tai/joko pirihörhöi en osaa pelätä entisen duunin paikan vuoksi, johon joskus käyn keikkaa tekemässä. Heillä on tietty kaava toimia myös asioissa jotka provoavat heitä lisää.
Silmiin katsominen voi joskus olla vaarallista. Ei ihme että metrossa katsotaan mieluummin pimeää ikkunaa kuin muita matkustajia. Tai sitten ollaan hyvin kiinnostuneita ilmaislehden artikkeleista.
ei auta vaikka kuinka lukisi lehteä, niin voi takana joku pamauttaa kirveellä kallon halki, joten täytyy suojata selusta ja istua metron perässä selkä seinää vasten.
(rattaiden kanssa on vain pakko seistä siinä välikössä)
nykyisin kaupungilla yöllä yksin. Työpaikan pippaloissakin liikutaan aina työkaverin kaa kahestaan, kun lähetään kotio. Mennään taksiasemalle..
Pelkäätkö muita ihmisiä?
-En
Pelkäätkö liikkua yksin kaupungilla öiseen aikaan?
-Enpä juuri. Tietysti on joku keskustan/tiettyjen lähiöiden mamu-alueet sellaisia että kannattaa vältellä tai raiskauspuistot. Muuten ei kyllä huikase.
Tai jopa keskellä päivää suuressa ihmisjoukossa?
-No ei.
Millainen ihminen on pelottava? Hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt vai kovaääninen ja itseään voimakkaasti esiintuova?
-Toi hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt kuulostaa pahemmalta. Työni puolesta olen noita kumpaakin nähnyt ja kokenut, että sanoisin et hiljasissa vesissä ne suuremmat kalat kutee. Möykkääjistä näkee koska voi alkaa tapahtuun, ja kerkiää luistaan paikalta tarpeen vaatiessa, kun taas hiljaiset räjähtää puun takaa varoittamatta.
Mä pelkään mielenterveyspotilaitakin kaikkein eniten. Luen nistit, sekakäyttäjät yms samaan kategoriaan.
liikkua ulkona yksin pimeässä.
Kyllä ne on ihan ääripäät noista vaihtoehdoista mitkä saattaa pelottaa (siis ihmisistä). Jotkut ulkonäköseikatkin saattaa vaikuttaa jos käytös lisäksi omituista. Yleensä ottaen en kyllä ihmisiä pelkää :)
Ihmiskammo riippuu krapulan asteesta.
Pahassa krapulassa puutkin hyökkäävät päälle ja ihmiset tuijottavat pahaenteisesti ja pilkaten.
Ja sitten on paukkuskitsot ja jälkkärit, mutta niistähän me emme tiedä mitään. Mutjoo, selvinpäin uskallan kyllä, joskin ihmisvilinä- tungoksesta puhumattakaan, ahdistaa. Tarviin tilaa ympärilleni. Ihmiset on parhaimmillaan näin virtuaalisesti kaukana kaukana minusta.
Osasit sohaista oikeaan kohtaan.
Ihmiset ovat myös parhaimmillaan kun heitä ei tarvitse kutsua kotiinsa. Se ainoa oma turvapaikka on ja pysyy ihan omana.
"Pelkokysymys
caput.mortuum 19.9.2008 klo 17.36
Pelkäätkö muita ihmisiä? Pelkäätkö liikkua yksin kaupungilla öiseen aikaan? Tai jopa keskellä päivää suuressa ihmisjoukossa?
Millainen ihminen on pelottava? Hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt vai kovaääninen ja itseään voimakkaasti esiintuova?"
Enpä juuri pelkäile. Ehkä joskus aamukuudelta ihmisistä lähes tyhjässä paikassa yksin kävellessäni saatan pelätäkin, tai silloin, jos joku aggressiivisen ja sekavan oloinen ihminen lyöttäytyy julkisella paikalla juttusille, mutta en kai juuri muuten.
Tota jäin vähän miettimään, että minkälainen ihminen on "pelottava". Ei niin helppoa vastata. Sanoisin, että musta umpimielisen oloinen tuntematon ihminen on usein ainakin vähän arveluttava, joskaan ei aina pelottava sentään. Tarkoitan siis sellaista, joka vaan tuijottaa pistävällä katseella ja umpimykkänä sellaisissakin tilanteissa, joissa sosiaalinen oletus ja toive olisi edes jonkinlaiseen verbaaliseen itseilmaisuun. Kovaääninen ja itseään voimakkaasti esiin tuova ihminen taas ei useimmiten ole pelottava, jollei sitten käyttäydy jotenkin oudolla tavalla aggressiivisesti. Negatiivisessa mielessä kovaäänisyyteen tietysti kiinnittää huomiota silloin, jos ihmisestä tulee vaikutelma, että henkilö haluaa jotenkin erityisesti dominoida ympäristöään juuri kovaäänisyydellä ja suurieleisyydellä.