Olen seurustellut nykyisen tyttöystäväni kanssa reilut pari vuotta. Olen huomannut, että hänelle on viimeisen vuoden aikana tullut painoa lisää, ennen hän oli tosi hoikka tyttö. Nykyään hänellä on paljon opiskelukiireitä ja ehkä tämän takia liikunta vähentynyt. Kysynkin teiltä, että miten voin hienotunteisesti huomauttaa häntä lihoamisesta? En halua loukata häntä, mutta asiasta on pakko sanoa, lihoaminen on kuitenkin sen verran selvä. Itse harrastan liikuntaa käytännössä joka päivä ja pysynkin aika hyvässä kunnossa. Haluan myös, että tyttöni on kunnossa, sillä minun on vaikea kuvitella jatkoa tytön kanssa, joka ei pidä itsestään huolta.. Vaikeutena on se, että tyttöystäväni on aika herkkä ja hänelle puhuminen henkilökohtaisista asioista on aika vaikeata. Auttakaa pliis..
Tyttöystävä lihonnut
Miten huomauttaa?
416160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Pyydä häntä aina omiin liikuntoihisi lenkille mukaan jne, koska sano haluavasi viettää hänen kanssaan aikaan niinkin.
Ei välttämättä tartte lihomisesta sanoa, kun tyttöystävä kokee olevansa haluttu, kun pyytelet häntä lenkillekin ja hän lähtee.
Tjaah.. Hankala tilanne. Jos tytsysi on herkkä, niin saattaa hyvinkin ottaa nokkiinsa jos menet asiasta huomauttelemaan. Saattaapa jopa nostaa kytkintä, koska pitää sinua pinnallisena paskiaisena, joka ajattelee vaan ulkonäköä. Vetoa terveellisyysaspektiin. Jos on opiskelustressiä, niin liikunta on parhaita keinoja purkaa siitä. Raahaa lenkille mukaan sillä varjolla, että haluat viettää aikaa yhdessä. Kiellä herkkujen syöminen vaikka sanomalla, että joudut itse kiusaukseen kun toinen syö. Kehu ulkonäköä, niin että tyttöystävällesi palautuu mieleen että siitäkin huolehtiminen on tärkeää. Tietty täytyy ottaa huomioon, että jos ihmisellä on tuhoton kiire koko ajan, niin ihan normaalia että liikunta jää. Pakko kai huolehtia kuitenkin omasta jaksamisesta ettei burnout iske ja levätäkin välillä.
Itse olen tyttöystävä joka "on muka" lihonnut, kun aloin seurustelemaan avomieheni kanssa ja kun muutimme yhteen olin kahdeksan kiloa painavempi kuin nykyään ja mieheni sitten sanoo että olen hänen mielestään lihonnut, nyt sitten yritän vaikka väkisin laihduttaa mutta se ei hetkessä onnistu.
Tuossa tilanteessa kannattaisi mielestäni vain yrittää saada häntä harrastamaan jotain liikuntaa vaikka yhdessä kanssasi, syömään terveellisemmin ja noudattamaan yhdessä terveellisempiä elämän tapoja, mutta myös e-pillerit saattavat turvottaa huomattavasti niin kuin itselläni on käynyt.
Pahinta on kuitenkin kuulla se että on lihava miehensä suusta, se jonka luulisi pitävän minua niin kauniina, seksikkäänä ja kaikinpuolin haluttavana, siinä on ainakin itsellä mennyt itseluottamus täysin ja seksi elämä on myös hiipunut jo miehen osalta eli seksiä ei tule paljon harrastettua vaikka itse tahtoisin mutta ei enää viitsi yrittää koska ajattelee että tulee torjutuksi.
Omasta mielestäni voisin hieman kiinteyttää mutta lihava en ole, mittani ovat 155 cm ja 45 kg, itsekin opiskelen tällä hetkellä ja voin myöntää ettei tule kovin terveellisesti syötyä, usein myös joudun tekemään vielä kotonakin yksin itselleni ruuan niin usein se vaihtuu vain johonkin valmis tai roska ruokaan eikä moni puoliseen ja terveelliseen, aiemmin olen myös sairastanut bulimiaa ja mieheni kuittailujen jälkeen oireet ovat taas alkaneet tulla esiin.
Luulen että kun aikaa vain tulee ja elämä enemmän tasapainottuu niin saa painonkin kohdalleen.
Hehheh, kuulostaapa niin kovasti tuo tekstisi minulta ettei vain oma ukko ois kirjottelemassa. :DD
Sinun BMI:si tällä hetkellä 18,7, eli olet alipainoinen. Normaali 20-25. Älä edes ajattele laihduttamista. Ehdottaisin vakavaa arvokeskustelua poikaystäväsi kanssa. Lyöä faktat kehiin ja kysy, miten hän kehtaa olla niin jurpo, että syyttää sinua lihomisesta!
http://www.tohtori.fi/?page=2381134
Riippuu ruumiinrakenteesta mikä on itselle sopiva BMI. Esim. itselleni 20 alkaa olla yläraja. Jos se ylittyy niin on jo selvästi näkyvä maha.
Mutta lihava hän ei missään nimessä ole!!! Ei mitään syytä laihduttaa..
Ja kolmen lapsen ja kahdenkymmenenvuoden jälkeen ollaan molemmat pulskistuttu. Ja jos mies avaisi suunsa, jälki olisi todella rumaa. Seksi loppuisi seinään. ja kaikki muukin. Onneksi se on niin fiksu, että se osaa nauttia minusta näinkin. Hyvä me.
Minun kohdallani oma mies on ainoa jonka kanssa pystyn puhumaan painostani. Ystävienkin kanssa saatetaan sanoa jotain laihdutuksesta, heittää läppää tms, mutta vain miehelleni voin todella purkaa siihen liittyviä murheita. Varmaan siksi että hän kannustaa mutta ei moiti, ymmärtää että tää on vaikeaa, ja samalla toivoo että onnistuisin. Ymmärränhän itsekin, että olisin viehättävämpi jonkinverran hoikempana. Tiedän että hän hyväksyy minut vaikka haluaisikin minun onnistuvan laihdutuksessa.
Joku voi loukkaantua, mutta itse toivon että minun kanssa puhutaan jos se häiritsee että pari kiloa lisää tullut. Jotenkin ystävälliseen sävyyn ja kannustavasti olisi mukava puhua ja vaikka salille yhdessä jos toinenkin mukana tai lenkille kävelemään.
Erilaisia on naisia.
Voit sanoa naisellesi että haluaisit alkaa yhdessä harrastamaan jotain liikuntaa jotta teideän molempien elämän laatu ei huononisi. Voisit vaikka sanoa, että haluat nauttia vuosia teidän yhteisestä elämästä ja siksi toivoisit että olisitte molemmet mahdollisimman terväitä jotta onnellisia vuosia yhdessä olisi enemmän. (liikunta terveellinen elämäntapa = pitkä elämä = yhteisiä vuosia enemmän:))Tämähän on täysin totta että näinhän kaikki haluaa, mutta myös tuollaisella, ehkä vähän romanttisemmallakin juttelulla voisit saada naisen kiinnostumaan omasta terveydestää. En kyllä tiedä uskooko kukaan nainen tuota mitä ehdotin, vai tuleeko samantien huutoa että etkö rakasta mua tälläisenä jne. mutta kannattaa kokeilla. :)
Itse olen avovaimo, yhdessä ollaan oltu kolmisen vuotta. Painoin 68kg. kun aloimme seurustella, en nyt laiha ollut, mutta en ylipainoinenkaan, ihan normaalipainoinen ja sopusuhtainen. Silloin asuin vielä vanhempieni luona ja oli paljon aikaa harrastaa liikuntaa, mm. koiran kanssa tuli käytyä lenkillä parikin kertaa päivässä. Myöskään herkkuja ei tullut ostettua, kun ei ne siellä perheen yhteisessä jääkaapissa olisi säilyneet.
Elämäntapa muuttui kyllä aika paljon, kun aloimme seurustella nykyisen kihlattuni kanssa. Varsinkin sitten, kun muutettiin saman katon alle. Yllättäen se vanhempien luona asuessa ollut "luppoaika" olikin tipo tiessään: piti hoitaa kotityöt (mies kova sotkemaan ;)), pyykkäys, opiskelujutut ja myös se vaikutti todella paljon, että alkoi tehdä itse ruokaa, kävi kaupassa itse ja sai ostaa mitä halusi.
Avomieheni on ns. "läpip*sk*" eli voi syödä todella paljon herkkuja ja ruokaa, mutta paino ei nouse. Hän on hoikka, jopa alipainoinen painoindeksin mukaan. Hän syö JOKA PÄIVÄ karkkia tai muita herkkuja. Hän ei myöskään harrasta mitään liikuntaa. Pari kertaa vuodessa saan pakotettua kanssani kävelylle.
Nyt yli 2 vuoden avoliiton jälkeen painoa on tullut lisää 5-7 kg. Harrastan edelleen liikuntaa, mutta turhan vähän, tiedän sen. Ostin jopa kuntoilulaitteen, mutta silti aikaa ei tahdo löytyä joka päiväiseen liikuntaan. Hyötyliikuntaa kyllä harrastan, esim. koulumatkat pyörällä, kauppaan kävellen (jos avomies ei tule mukana) jne.
Herkkuja tulee syötyä, ei niin paljon kuin avomies, mutta liian paljon. Houkutusta on todella vaikea vastustaa, kun toinen joka ilta tv:n edessä mässyttää karkkia, sipsiä, jäätelöä jne.jne.
Puolisen vuotta sitten avomieheni "yllättäen" töräytti, ettei pidä siitä, että vatsaani on ilmestynyt pari makkaraa ja reisiin on tullut "löllöä".
Hän sanoi sen kaikkea muuta kuin kauniisti, hienovaraisesti tai varovaisesti. Töksäytti vaan ja vaati minua tilille, että miten olen voinut päästää itseni näin pahasti repsahtamaan.
Olen edelleen normaalipainon rajoissa, mutta toki tuo väh. 7kg olisi hyvä saada pois.
Avomieheni ei ymmärrä, että tarvitsen kannustusta, en ilveilyä ja haukkumista, huomauttelua tai tökkimistä. Esim. vaatekaupassa avomieheni voi suoraan sanoa, että "et sä tommosta paitaa voi ostaa, kun oot niin läski" tms. Todellakin pahoittaa mieleni. :/
Itse toivoisin todella, että oma avomieheni osaisi keskustella hienovaraisesti asiasta ja jättäisi kaiken turhan huomauttelun ja keljuilun pois. Jos avomieheni kannustaisi minua liikkumaan OMALLA esimerkillään, lähtisin kyllä todella mielelläni vaikka joka ilta lenkille, MUTTA EI :/
Yksinkään ei aina tule lähdettyä, varsinkin kun ei ole enää sitä koiraakaan lenkitettävänä.
Olen kärsinyt ennemmin nuorempana ahmimishäiriöstä, jonka vuoksi olen nykyään aika herkkähipiäinen painosta huomauttelulle.
Eli neuvoisinkin sinua juttelemaan tyttöystäväsi kanssa rauhallisesti, syyttelemättä ja keljuilematta asiasta. Voit myös ehdottaa, että miten olisi, jos suunittelette vaikka sunnuntaisin, että mitä ruokaa ostetaan seuraavan viikon aikana kaupasta ja esim. että ei osteta tällä viikolla herkkuja tms.
Todellakin kannusta liikkumaan, pyydä lenkille, osta vaikka synttäri- tai joululahjaksi liikuntakortti johonkin (uimahalliin, kuntosalille ym.) tai jos on enempi rahaa, niin esim. crosstrainer tai kuntopyörä.
Kerro, että tyttöystäväsi on sinulle todella tärkeä ja haluat myös hänen parastaan, et huomauta nousseesta painosta vain ulkonäkövaatimustesi vuoksi! Tämä on todella tärkeää naisen tietää, että et inhoa hänen ulkonäköään vaan haluat esim. hänen olevan terveempi jne.
Oletko myös varma, että hän on ylipainoinen? Sillä kannattaa katsoa painoindeksinkin mukaan, onko kyseessä edes ylipaino. Normaalipainon rajoissa olevan henkilön painonpudotus ei myöskään tapahdu hetkessä. :)
Mutta kannusta, ole läsnä ja kuuntele, jos tyttöystävälläsi on vaikka murheita tai muita juttuja, jotka ovat vaikuttaneet syömisen lisääntymiseen. Liikunta on kuitenkin kulutuksen kannalta pieni osa, jos liikkuu vaikka 2-3 kertaa viikossa, jos kuitenki siis syö entiseen malliin, niin paino ei todella tipu.
Hallitsematon syöminen on kuitenkin aivoista ja ajatuksista kiinni, jospa häntä todella vaivaa jokin asia.
Tsemppiä! :)
Kun minä muutin pois kotoa, laihduin paljon. Ei ollut rahaa ostaa herkkuja eikä jaksanut yleensä tehdä mitään herne-maissi-paprika-tonnikala kummempia safkoja.
terveellisiä ruokia. Ja jos katotte leffaa ym. tehkää jotain terveellistä syötävää... ja käykää yhdessä lenkeillä.
Minä yritin tuota kokkaamisasiaa ex-poikaystäväni kanssa (ks alla). Tuloksena oli, että hän yhtäkkiä oli halukas huolehtimaan koiran iltaulkoilutuksesta. Ei mennyt pitkään kun haistoin hänen hengityksestään, että lenkki oli suuntautunut läheiselle grillille.
Ei kenenkään syömistä voi säädellä.
ei lihoNNut. Lihominen, ei lihoAminen.
Tee tyttöystävällesi palvelus: anna hänelle tilaisuus löytää arvoisensa kumppani, joka arvostaa häntä ihmisensä eikä oman egonsa pönkittäjänä. Samalla hän toivottavasti löytää sen verran sivistyneen kumppanin, että tämä osaa taivuttaa oikein verbin 'lihoa'.
Mitä itse asiaan tulee, seurustelin itse aikoinaan miehen kanssa, joka lihoi reilusti pian seurustelumme alkamisen jälkeen. Enkä puhu parista kilosta vaan paristakymmenestä kilosta. Yritin rakastaa häntä sellaisena kuin hän oli, koska toista ihmistä ei pysty muuttamaan enkä edes yrittänyt, mutta kun hänen läheisyytensä alkoi tuntua suorastaan vastenmieliseltä, oli pakko luovuttaa. Sen lisäksi, että hän itse luopui kokonaan painonhallinnasta päästyään suhteeseen, hän sanoi suoraan ettei itse voisi seurustella ylipainoisen naisen kanssa, ja kohteli minua kuin pienenä näyttelyesineenä (olin itse silloin alle 50 kg). Hän pyrki muuttamaan minua: pukemaan minut pikkuriikkisiin, tiukkoihin, provosoivan seksikkäisiin asuihin, ja samaan aikaan hän maiskutteli (!) avoimesti kaikkien seksikkäästi pukeutuneiden naisten perään. En loppujen lopuksi tiedä, alkoiko hän tuntua vastenmieliseltä vain oman runsaan ylipainonsa takia vai tuon sovinistisen/seksistisen suhtautumisensa takia.
Mutta jos siis et voi hyväksyä tyttöäsi sellaisena kuin hän on, niin päästä irti.
se uskoa että noin on tapahtunut, koska niin kirjoitat. Mutta mitä ihmettä, mistä löydätte tuollaisia miehiä. Voi elämä. Luotatko vielä miehiin.
nettiaikaani. Ehdittiin kirjoitella pitkän välimatkan vuoksi pari kuukautta eikä kirjoittelussa käynyt ilmi näitä hänen sovinistisia piirteitään.Työssäkäyvä, lähes raitis "kunnon mies", herkkä ja tunteellinen, kasvokuvakaan ei paljastanut lievää ylipainoa. Olin yksinkertaisesti liian kiltti. Ajattelin, että kun nyt olemme jo näin pitkälle tutustuneet ja hän on niin kiltti mies niin enhän voi olla niin pinnallinen että dumppaan hänet lihomisen takia. Mutta sitten alkoi se maiskuttelu naisten perään...
Näitä nettitapauksia ehti olla muutama, mutta ei tule enää ikinä olemaan yhtään enempää.
nyt ymmärrän, ajattelin jo että annatteko te naiset tehdä itsellenne melkein mitä tahansa. Että pitääkin käydä niin että naisista parhaimmat törmäävät juuri näihin sikoihin. Kiltteys ei ole nykymaailmassa mikään kovin myönteinen luonteenpiirre siinä mielessä että voi joutua hyväksikäytetyksi, toinen siskoni on erittäin kiltti ja mietin aina (joskus) että miten hän pärjää elämässä. No, kai itekin oon saanut lunta tupaan..
maailma ei voi olla niin rikki ettetkö löytäsi kunnollista, ehjää, naista kunnioittavaa miestä.
meen nukkuun, good night Miss Drinkwater.
"Mutta jos siis et voi hyväksyä tyttöäsi sellaisena kuin hän on, niin päästä irti."
Ei näin. Hyväksyminen on tietysti hieno juttu, mutta kyllä tämän aloittajan tyttöystävän pitäisi pitää huolta omasta terveydestään ja ulkonäöstään siinä missä aloittaja itse. Ei ensimmäisen karikon tullessa vastaan tarvitse "päästää irti". Kyllä vaikeuksien yli pitää ponnistella. Eri asia on tietysti silloin, jos tyttöystävä ei suostu muuttamaan itsessään mitään edes terveyden takia, niin silloin voi olla fiksua päästää irti.
Itse ainakin olen hoikka, ihannepainossani, ja pidän itsestäni huolta. Huolehdin ulkonäöstäni ja itsestäni, sillä mielestäni se on toisten ihmisten huomioonottamista!!! Vaikka joskus saisin lapsia, niin ehdottomasti pudottaisin kertyneet kilot. En myöskään aio tätiytyä, vaan haluan pukeutua aina naisellisesti ja kauniisti. Tietysti ikää pitää pitää silmällä, mutta ei 40-vuotiaan tarvitse näyttää mummolta.
...halooo...kun rakastaa toista, rakastaa häntä sellaisenaan, jos MINÄ olisin sun tyttösi, ja tietäisin sun ajatukset ni...ANTAA VETÄÄ"""" siis SÄ...olet tosi...peessstä ja syvältä....et ole elämää, rakkautta nähnytkään ja...voi sua raukkaa.....
Noin vastaa se lihava tyttö. Hyvä hyvä pullukka
Totuushan on, että ruokailutottumuksilla on useamman kohdalla suurempi vaikutus painoon kuin liikunnan määrällä. Tiedän paljon ihmisiä, jotka liikkuu paljon, mutta silti on ylipainoisia. Jos syö paljon epäterveellistä ruokaa tai vastaavasti liikaa terveellistäkin ruokaa, niin vaikea sitä kaikkea on liikunnalla saada kulumaan. Neuvoisinkin siis ennemminkin kiinnittämään huomiota tuohon ruokapuoleen. Sano, vaikka että haluat tehdä ruokaremontin itsellesi ja samalla hänelle :)
Kuten olet vastauksista huomannut, tämä on superarka aihe naisille. Kehottaisin miettimään vielä kahteen kertaan, onko sinun aivan välttämätöntä sanoa asiasta yhtään mitään. Pahimmassa tapauksessa saat lyöt lekalla tyttöystäväsi itsetunnon lyttyyn. Ei ole hienovaraista tapaa sanoa toiselle ettet pidä hänen ulkonäöstään. Sanoisitpa asian kuinka nätisti tahansa hän loukkaantuu takuuvarmasti ja alkaa epäillä omaa kelpaavuuttaan sinun silmissäsi.
Pyydä mukaan urheilemaan. Kokkaa terveellisiä ruokia. Ehdota sipsipussin sijasta dipattavia kasviksia naposteluruuaksi. Hyvillä tavoilla on tapana tarttua.
Olen itse se tyttöystävä joka on lihonut 20 kiloa seurustelun aikana, eikä ikinä ikinä poikaystäväni ole huomauttanut minulle asiasta. Olen tästä äärimmäisen kiitollinen! Kyllä olen itse tajunnut lihonneeni ja niin varmasti sinun tyttöystäväsikin. Hän haluaa taatusti laihtua, mutta sinun on odotettava niin kauan, että hän sanoo tämän itse ääneen (ja takuuvarmasti hän tulee sanomaan). Sitten voit osallistua keskusteluun ja antaa vinkkejä, mutta älä sano sanallakaan, että asia häiritsee sinua. Jossain vaiheessa tyttöystäväsi alkaa tehdä asiallae jotain, viimeistään sitten kun kiireet hellittää. Niin olen minäkin ja nyt on jo 5 kiloa poissa. Ja koko tänä aikana (jos valitan ääneen olevani läski) poikaystäväni on sanonut "you're just pleasantly plump" ja valitellut, että jos laihdun, niin rintani saattavat pienentyä =)
Tyttöystävälläsi on opiskelukiireitä ja luultavasti stressiä. Ihmiset reagoivat stressiin omalla tavallaan: hän lihoo, toiset laihtuvat, toiset eivät nuku, toiset tupakoivat, toiset ryyppäävät ... kyse on tavasta olla tilanteessa, joka on liian vaativa.
En usko, että se auttaa, että vaadit vielä lisää! Että pitäisi vielä liikuntaa ehtiä harrastamaan ja itseään laittamaan, kun tilanne on, että hyvä kun ehtii kaikki opiskelujutut yms. suorittamaan. Ehkä tyttöystävällä ei voimat riitä. Sanoit että hän on herkkä. Kaikki ihmiset eivät kestä samanlaista kuormitusta.
Koeta mieluummin järjestää niin, että tyttöystäväsi stressi vähenee. Ota itsellesi sellaisia askareita, joissa voit auttaa. Ehdota, että aloitatte jonkun yhteisen liikuntaharrastuksen, koska HALUAT VIETTÄÄ AIKAA HÄNEN KANSSAAN (koska hän on nykyään niin kiireinen ja koska sinulla on ikävä häntä, koska rakastat häntä). Jos tyttöystävä kysyy, että onko tämä nyt sitä, että minä olen lihonut, sano, että kyse on yleisestä hyvinvoinnista! Että sinä haluat, että hänellä on hyvä olo. Haluat, että hän rentoutuu.
Jooga voisi olla hyvä!
Kun nainen voi hyvin, hän huolehtii itsestään. Sinun hyväksyntäsi, tukesi ja rakkautesi on hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Rentoutuminen ja yleinen kropan hyvinvointi edistää painonhallintaa.
Muista myös hyvät yöunet. Menkää nukkumaan aikaisemmin. Niin, että yöunta tulee ainakin se 8 tuntia. Unenpuute aiheuttaa sitä, että päivällä yrittää piristää itseään kahvilla ja makealla, mikä lisää stressin vaikutusta, mikä vähentää elämänhallinnan tunnetta ja taas vähentää seuraavia yöunia.
Suora huomauttaminen painosta olisi typerintä, mitä tehdä. Siinä muistutettaisiin sinua vielä viidenkymmenenkin vuoden päästä, että "olenko mä sun mielestä lihava, vai? Ainakin vuonna 2008 mä olin!" Eikä tyttöystävä luultavasti laihtuisi yhtään.
Tyttöystäväsi luultavasti huomauttaa itse itselleen painostaan JOKA PÄIVÄ. Ja rumilla sanoilla. Sellaisilla sanoilla, joita et antaisi kenenkään sanoa kumppanillesi. Älä sinä lisää vettä siihen myllyyn.
Tässä naisen vastaus.
Eikös tuon voisi kertoa suoraan. On hänenkin hyvä tietää, mistä kiikastaa, ja voithan smalla kysyä, miten hän puolestaan haluaisi sinun muuttuvan. Onhan hölmöä jos suhteen annetaan mennä pilalle asian takia, jonka voisi korjata. Tarjoudu auttamaan häntä laihdutuksessa, ainakin niin että et ole aiheuttamassa kiusauksia syömiseen. Itse olen sanonut miehelleni, että hänen pitäisi laihduttaa ja luvannut laittaa terveellisiä ruokia, muistuttaa tarvittaessa mutta ei piikitellä eikä vaatia. Hän itse saa päättää, milloin pystyy olemaan syömättä js milloin ei, ja sitä kunnioitan
siellä "läskien" sisällä kuin mihin olet rakastunut, muutama kilo sinne tänne niin mitä väliä sillä on ? Fertiili-iässä olevalla naisella on hyvä olla tämmöistä vara-ravintoa uumissaan jos esim raskautta ajattelee, laihoilla kuikeloilla on ongelmia monesti raskauden aikana. Niin ja jos hänellä on opiskelustressia tms niin stressihän lihottaa.. ota kuule tyttöäsi uumasta kiinni, moiskauta kunnon pusu ja sano että rakastat.
En asu tyttöystäväni kanssa, ainakaan vielä. Olen töissä toisella paikkakunnalla ja näemme tällä hetkellä vain muutamia kertoja viikossa ja tällöinkin iltaisin. Haluaisin harrastaa yhdessä liikuntaa, mutta näemme aina niin myöhään, ettei lenkille ehdi lähteä. Muutenkin hän kertoo käyneensä pyöräilemässä tai lenkillä aina ennen näkemistään. Ruokailuunkaan en voi vaikuttaa, koska näemme niin harvoin. Hän muutenkin opiskelee terveydenhuolto alaa, joten tietää varmasti terveysnäkökohdat !! Painon nousemisesta on siis pakko sanoa hänelle ! Varmasti aiheesta voi sanoa jotenkin kauniisti ja hienotunteisesti. En tietenkään ole mikään idiootti, joka töksäyttäisi asian rumasti.
Toki voit sanoa hänelle, kun vaan sanot kauniisti. Eikö kannata yrittää ennemmin kuin suoraan erota tämän syyn takia? Voithan samalla kertoa rakastavasi ja haluavasi olla avuksi. On täysin "luvallista" että joku (muukin) asia kumppanissa häiritsee ja se pitää silloin puhua ja miettiä yhdessä mitä tehdä. Vaikka hän takuulla tietää itsekin ongelman, niin jonkinlainen kannustus ja tuki voi auttaa. Mutta ei jatkuva muistuttaminen eikä ainakaan ilkeily!
Myöskin tieto siitä että lihavuus haittaa sinua, voi lisätä motivaatiota yrittää.
Me puhutaan mieheni kanssa laihduttamisestani joka päivä. Alkaen aamuisesta vaa'allakäynnistäni, hän kysyy kiinnostuneena mikä on suunta ja jos on pudonnut, hän onnittelee. Jos on noussut, hän ei syyttele mutta saatamme yhdessä manata edellispäivän herkuttelua tai miettiä mikä siinä oli tuhoisinta. Sekin auttaa kun voin ruikuttaa hänelle nälkää ja kurjaa oloa - ja kun voi puhua, niin sitten taas onkin helpompaa. En näe mitään syytä miksi siitä ei voisi puhua. En kuitenkaan halua että hän muistuttelisi minulle asiasta, kontrolloisi tai pakottaisi esim liikkumaan, vaan olen pyytänyt jättämään päätäntävallan itselleni ja luottamaan siihen että teen parhaani, vaikka tuloksia ei näkyisikään.
Eikun tsori sun rakas tyttöystävä :))
...siitä pitää huomauttaa? Mistä sinulle on tullut pakottava tarve sanoa, mitä ajattelet hänen ulkomuodostaan? Ajatteletko tekeväsi palveluksen ja olevasi hyvällä tavalla rehellinen? Perustelepa.
Jos hän on lihonut huomattavasti, hän on sen varmasti huomannut itsekin. Samoin yleensä itse huomaa, jos ei ole käynyt liikkumassa ja itse kai sitä valitaan ruoat ja annoskootkin. Huomautapa ja tiedät aliarvioineesi hänet. Huomautapa ja tiedät, kuka ei anna itsestään kovin fiksua kuvaa.
"En halua loukata häntä" VS. "Haluan myös, että tyttöni on kunnossa" Sinunko haluamisesi teidän suhdettanne yksin pyörittää? Mitähän tyttöystäväsi tulevaisuudeltaan haluaa, oletko siitä kiinnostunut? Onko se edes aihe?
p.s. ei kaikkien tarvitse olla hoikkia, eikä lihominen ei ole pahasta, jos pysytään normaalipainon rajoissa.
Suhteemme on siinä kohdassa, että pitää päättää jatkaako vai lopettaako. Haluan olla sellaisen tytön kanssa, joka pitää huolta itsestään. Kai muutenkin ennen naimisiin menoa olisi hyvä tietää, että kestääkö toinen kritiikkiä ollenkaan. Muutenhan jossain vaiheessa ei voi puhua mistään asioista ! Ennen hän oli hoikka ja nyt ei. Mitä tapahtunut? Onhan asiasta voitava puhua. Miksi minut pitäisi katsoa vain vierestä kun toinen lihoaa? Itse ainakin halusin jonkun huomauttavan, jos minulle alkaa vatsaa tulla. Silloin tajuaisin oikeasti, että asialle on tehtävä jotain.
kaikesta pitää voida puhua. Jos suhteessa on asioita joista suuttumisen pelossa vaietaan, siitä ei hyvää seuraa. Jos lihavuus vaikuttaa suhteen onnistumiseen ja jatkoon, on se hyvinkin puhumisen arvoinen asia. Miksi ei saisi puhua? Tyttöystävä tietää kuitenkin itse olevansa lihava ja takuulla tietää myös että on sitä sinunkin silmissäsi. Puhuminenhan ei tarkoita pelkkää kaikkien tiedossa olevan tosiasian ilmoittamista vaan yhdessä miettimistä, mitä sille voisi tehdä. Avoin asiallinen keskustelu on paras tie eteenpäin.
Ei ole sinun vikasi eikä salattava asia, eikä harvinaistakaan, että kumppanin lihominen vaikuttaa haluihin ja tunteisiin. Rakastammehan ihmistä kokonaisuutena, johon kuuluu myös ulkonäkö, haluamme ihailla ja nauttia myös siitä miltä kosketus tuntuu, olla myös heistä ylpeitä. Ei tosiasia poistu sulkemalla silmät
Itsekin olen jonkinverran ylipainoinen, en yritä sitä salata, kieltää tai olla välittämättä, vaan ponnistelen jatkuvasti pitääkseni painon kohtuullisena paitsi itseni takia myös puolison vuoksi.
Mielellään ilman, että mainitset lihomisesta. Suotta kehittelet tekosyitä. Kenenkään parisuhde ei perustu hoikkuudelle ja kuntoilevaiselle luonteelle, joten ei lihominenkaan ole varsinainen syy erota. Parisuhteessa ollaan, koska toisen kanssa on kiva olla tms. Pieleen mennään aina, kun kuvitellaan, että kumppani pysyy samanlaisena ja samannäköisenä kuin alussa.
Jos hän alkaisi huolehtia kunnostaan, sen tulisi tapahtua hänen omasta tahdostaan. Ymmärrä se, että sinä et voi antaa hänelle motivaatiota huomauttamalla, keskustelemalla asiasta, kiristämällä erolla ja jättämisen uhalla, etkä itse asiassa yhtään millään. Se on hänen omissa käsissään. Halua muuttua ei voi toinen toiseen asettaa. Vai suostuisitko sinä hänen mielikseen lopettamaan oman kuntoilusi, jos hän kokisi, että haluaisi olla suhteessa vähemmän sporttisen tai pyöreämmän ihmisen kanssa? Niinpä.
Jos hän alkaisikin huolehtia kunnostaan ja laihtuisi entiselleen, niin löytäisit hänestä miljoonia muita huonoja puolia, jotka saisivat sinut miettimään eroa. Sinussakin niitä on, valitettavasti, joten mitäpä sinä tuumaisit, jos ei sinulla olisi suhteessa varaa olla epätäydellinen?
No jos sinä etukäteen kuvittelet, että huomautus lihomisesta motivoisi sinut tekemään asialle jotain, niin otapa onkeen tästä huomautuksesta myös: empatia ei ole pelkästään sitä, että osaa asettua toisen asemaan, vaan siihen liittyy myös toisen tunteiden ymmärtäminen ja kunnioittaminen. Minusta sinulta puuttuu jotain...
Tee tytölle palvelus ja anna hänen löytää itselleen mies, joka arvostaa ja kunnioittaa häntä juuri sellaisena, kuin hän on.
Oletkos miettinyt, että elämässä voi tapahtua paljon paljon pahempiakin asioita, kuin lihominen? Ja silloin punnitaan, onko se rakkaus aitoa vai ei. Vai on sinun rakastamisesi muutamasta kilosta kiinni, huh huh. Ihan vaan tiedoksi, että me kaikki vanhenemme, saatamme sairastua vakavasti tai jopa joutua onnettomuuteen. Silloin varmasti jokainen toivoo, että olisi kumppanissaan kiinnittänyt huomiota muuhunkin kuin ulkonäköön.
Toivon tosiaan, että tyttöystäväsi löytää rinnalleen kumppanin, joka rakastaa häntä, vaikka tapahtuisi mitä.
täysin samassa.
En sanonut asiasta mitään, jätin tyttöystäväni koska en pitänyt häntä enää fyysisesti viehättävänä. Kun aloimme seurustella hän painoi jotain 55 kg ja jättäessäni hänet 20kg enemmän.
Muuten hän oli täydellinen tyttö. Älykäs, hauska, hyvät rinnat, hiukset, kasvot jne.
Näin hänet kesällä, vuosi siitä kun jätin hänet.
Hän näytti JUMALAISELTA. Oli hoikempi ja kauniimpi kuin koskaan. Treenannut itsensä todella timmiin kuntoon. Olin pyörtyä kun näin hänet.
Arvaa vituttaako nyt, että jätin hänet.
että yli 20 kilon laihduttamisesta jää todella rumat jäljet ihoon.. että se siitä jumalaisuudesta.
Tuo riippuu täysin ihotyypista, iästä ja kuinka nopeasti laihduttaa. Liikunnallakin pystyy asiaan vaikuttamaan.
Itse olen 25-vuotiaana laihduttanut 40kg, eikä minulla jäänyt minkäänlaisia rumia jälkiä ihoon. Ne venymisjäljetkin, jotka oli lihoessa tulleet ovat vaalenneet tuskin silmin nähtäväksi.
sillä näin hänet pikku bikineissä rannalla... joo, nyt hatuttaa vielä enemmän kun ajattelen sitä.
...laihtuu heti eron jälkeen? Ehkä olit masentavaa seuraa. Vaikuttaisi siltä, että häntä ei ero niin vituttanut, jos näytti niin säteilevältä. Miltähän sinä näytät?