Hei! Meillä tullut ongelmaksi se, että mies ei enään halua lapsia. Edellisestä suhteesta miehellä yksi lapsi ja meillä yksi yhteinen.
Minä haluaisin toisen yhteisen lapsen enemmän kuin mitään muuta! Jo ihan pienestä pitäen olen halunnut useamman lapsen, vaikka kuinka monta mutta tyydyn kahteen. En kuitenkaan haluaisi tyytyä yhteen....
Ymmärrän kyllä miehen kannan, että hänellä on jo kaksi.... Mutta... Uskon, että sisaruus on rikkaus. Miehen toisesta lapsesta ei välttämättä tulisi yhtä läheinen kuin ihan täysisisaruksesta. Tämä nyt ei kuintenkaan ole se ainoa syy. Mies sanoo, että rakkautta riittää enemmän yhdelle kuin kahdelle tai, että minä en jaksaisi kahden kanssa kotona. Minä taas en usko näihin väitteisiin. Toki yhden kanssa varmasti on helpompaa kuin kahden ja myönnän, että olen joskus todella väsynyt lapsemme kanssa. Kuten varmasti jokainen vanhempi! Enkai enää lisää haluaisi jos minusta tuntuisi, että arki menee yli voimien!
Olin jo melkein päässyt yli asian kunnes kävin gynellä... Hän sanoi, että:"lasten tekoa ei kannata jäädä miettimään. Sinulla mahdollisuudet lastensaantiin vähenee koko ajan"... Endometrioosi... Taas ajattelin asiaa ja taas miehen kanssa keskustelua aiheesta. Tulos: Mies ei halua enään lapsia.
Olen miehelle sanonut, että tämän asian takia en halua erota. Mutta tulen loppuelämäni olemaan katkera siitä, että en saanut enenpää lapsia... Tämä miehen lapsi edellisestä suhteesta on aivan ihana mutta hän ei ole minun oma! Joskus olen törkeästi sanonut miehelle, että kumpa ei tätä hänen lastaan olisi olemassa niin hän haluaisi minun kanssani vielä yhden...
Saman kokeneet: Miten teillä suhde on sujunut? Onko ero ainoa ratkaisu? Oletteko hyväksyneet asian vai oletteko laittaneet vastaan? Voiko tälläiseen tilanteeseen oll kompromissia? Kokemuksia ja neuvoja kaipaan!
Minä haluaisin toisen yhteisen lapsen enemmän kuin mitään muuta! Jo ihan pienestä pitäen olen halunnut useamman lapsen, vaikka kuinka monta mutta tyydyn kahteen. En kuitenkaan haluaisi tyytyä yhteen....
Ymmärrän kyllä miehen kannan, että hänellä on jo kaksi.... Mutta... Uskon, että sisaruus on rikkaus. Miehen toisesta lapsesta ei välttämättä tulisi yhtä läheinen kuin ihan täysisisaruksesta. Tämä nyt ei kuintenkaan ole se ainoa syy. Mies sanoo, että rakkautta riittää enemmän yhdelle kuin kahdelle tai, että minä en jaksaisi kahden kanssa kotona. Minä taas en usko näihin väitteisiin. Toki yhden kanssa varmasti on helpompaa kuin kahden ja myönnän, että olen joskus todella väsynyt lapsemme kanssa. Kuten varmasti jokainen vanhempi! Enkai enää lisää haluaisi jos minusta tuntuisi, että arki menee yli voimien!
Olin jo melkein päässyt yli asian kunnes kävin gynellä... Hän sanoi, että:"lasten tekoa ei kannata jäädä miettimään. Sinulla mahdollisuudet lastensaantiin vähenee koko ajan"... Endometrioosi... Taas ajattelin asiaa ja taas miehen kanssa keskustelua aiheesta. Tulos: Mies ei halua enään lapsia.
Olen miehelle sanonut, että tämän asian takia en halua erota. Mutta tulen loppuelämäni olemaan katkera siitä, että en saanut enenpää lapsia... Tämä miehen lapsi edellisestä suhteesta on aivan ihana mutta hän ei ole minun oma! Joskus olen törkeästi sanonut miehelle, että kumpa ei tätä hänen lastaan olisi olemassa niin hän haluaisi minun kanssani vielä yhden...
Saman kokeneet: Miten teillä suhde on sujunut? Onko ero ainoa ratkaisu? Oletteko hyväksyneet asian vai oletteko laittaneet vastaan? Voiko tälläiseen tilanteeseen oll kompromissia? Kokemuksia ja neuvoja kaipaan!
Vastaukset 14
Vanhimmat
teitä on kaksi ihmistä ja molemmilla on oma tahto ja mielipide. on vaikeaa pakottaa ihmistä tahtomaan sitä mitä ei tahdo. oli kysymys ihan melkein mistä tahansa.
olitteko sopineet ennen muuttoa yhteen ja yhteisen elämän aloittamista siitä kuinka monta lasta haluatte? jos olitte ja mies katuu niin ymmärrän että olet pettynyt. mutta ihmisen mieli on muuttuvainen.
mutta ei kuitenkaan kannata pakottaa haluamaan koska siitä saattaa kärsiä sitten koko yhteiselo.
sinä, miehesi ja tuleva lapsi ja jo olemassa oleva lapsi sekä miehesi lapsikin.
on oikeastaan sinun valintasi miten menet eteenpäin. mieti kumpi on tärkeämpi. perhe mikä sinulla nyt on vai se tuleva lapsi jota ei edes ole?
kehoitan myös keskustelemaan ja vaikka kirjoittamaan paperille mitä mieltä te molemmat olette asiasta. puolesta ja vastaan. ehkä mies kokee että hänellä on vastuuta liikaa jo kahdesta lapsesta ja koska toinen lapsi ei ilmeisesti asu teillä vie ajatuksia ja voimia ihan eri tavalla kun teidän yhteinen lapsi.
aloita vaikka siitä perinpohjaisesta keskustelusta. koita ymmärtää asia miehen näkökulmasta.
tekisitkö ja sitoutuisit itse johonkin vain puolisosi halusta? esim. ottamaan koiran ja hoitamaan sitä jos et tahdo? tai ottamaan puolisosi äidin tai isän asumaan luoksenne vaikka et haluaisi? tai vaikka muuttamaan ulkomaille pysyvästi toisen tahdosta?
kirjoitit että tulet olemaan loppuelämäsi katkera. siis itsellesi vai puolisollesi?
erota et halua ottaa mutta "uhkaat" katkeruudella. kaikkea ei voi aina saada vaikka kuinka haluaisi koska pitää ottaa toisetkin ihmiset huomioon.
"mitätöit" puolisosi lapsen sanomalla että jos häntä ei olisi olemassa niin hän haluaisi toisenkin lapsen kanssasi. ethän sitä voi tietää. jos puolisollasi ei olisi yhtään lasta voi olla ettei hän olisi edes halunnut sitä ensimmäistäkään sinun kanssasi.
yksi asia tuo mukanaan toista ja elämän kulku muuttaa mielipiteitä ja ajatuksia.
mites jos yrittäisit saada puolisisarukset lähemmiksi? teette paljon yhdessä ja edesautat heidän kontaktia.
no, mieti asiaa ja keskustelkaa.
Mies sanonut, että haluaa kanssani vielä lapsen. Tunnen olevani petetty. Mies luvannut mutta sitten peruu. Sen vuoksi tulen olemaan katkera, miehelleni.
Olen yrittänyt saada tätä miehen lasta meille useammin käymään. Lapsen äiti vastustaa ja mies keksii "tekosyitä" miksi nyt ei käy. Esim. on niin paljon muuta.
Perinpohjaisia keskusteluja käyty mutta niistä ei tulosta oikein mistään. Miehen perustelut tuntuvat minusta tyhmiltä ja olen puolestani pystynyt perustelemaan miksi miehen syy ei ole syy. yksi miehen väittämä on, että ei ole varaa. On kyllä, rahasta ei ole kiinni.
En halua mitätöidä miehen toista lasta. Kuten kirjoitin, että olen huonona päivänä niin pahasti sanonut. mies itse sanonut, että tulipa ensimmäinen lapsi tehtyä väärän ihmisen kanssa...
Totta on etten halua erota. Se toinen lapsi ei ole niin tärkäe kuin koko nykyinen perhe. En vaan voi sille minkään, että haluan toisen lapsen.
onhan miehellä toki tapaamisoikeus. eikö lapsi ole isällään (teillä) säännöllisesti ja jos ei niin miksi? tosi kummallista. missä mies sitten tapaa lastaan jos ei teillä?
( heräsi epäilys että onko heillä, sinun miehelläsi (oletteko naimisissa?) ja exällä vielä jotakin yhdessä? onko mies epävarma suhteestanne? )
jos mies saisi järjestettyä niin että hänen lapsi olisi teillä säännöllisesti niin ehkä
hänen ei niin tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa ja rakkauden jakamista. ymmärrän jotenkin että kun ei edes yhdestä saa,voi pitää huolta niin ei uusiakaan tahdo. ehkä tuntee itsensä jollakin tavalla petturiksi.
siis vaatikaa nyt ensimmäiseksi normaalit tapaamiset isälle. vai eikö mies oikeastaan haluakkaan?
ymmärrän kyllä sinuakin että tahdot toisenkin lapsen. lapsilla on kyllä useimmin mukavampaa kun on sisaruksia. ja jos asiasta oli jo sovittu niin varmaan harmittaa enemmän.
mutta jos katkeroidut asiasta niin se ennenpitkää kostautuu suhteellenne. uskon että olet kuitenkin suhteellisen nuori? eli siis muutaman vuoden sisällä saattaa tapahtua muutoksia miehen suhtautumiseen asiaan. mutta tosiaankin laittakaa tuo lapsen tapaamisasia ensimmäiseksi kuntoon.
Samaa mieltä olen minäkin, että sovitut tapaamiset pitäisi olla. Erottuaan ovat sopineet, että mies saa nähdä lasta kun haluaa eikä sovittuja tapaamisia tehty. Ex olisi halunnut yksinhuoltajuuden, mies ei suostunut! Suhteemme alkuaikoina mies ei saanut ottaa lastaan hoitoon melkein ollenkaan! Pikaisia käyntejä sai tehdä heille. Olen sanonut miehelle, että sopikaa tapaamiset joka toinen vko loppu kuten yleensä tapana on. Mies ei halua lähteä tappelemaan exänsä kanssa(on todella vaikea ihminen!) Silloin kun mies ei nähnyt lastaan kun ehkä kerran kaksi puolessa vuodessa, niin uhkasi exäänsä sillä, että vaatii itselleen tapaamisia. Tästäkös exä suuttui. Mies haluaa nähdä lastaan, tottakai! Luulen, että suurin syy on tuo exä joka laittaa vastaan eikä mies halua lähteä tappelemaan lapsestaan. Tämä exä taas käyttää lasta pelinappulana... Onneksi tämä lapsi jo sen verran iso, että on alkanut jo vaatimaan käyntejä isän luona! Nykyään pääsee käymään mutta harvoin. Ex ei edes pyydä mieheltä, että voisiko ottaa lapsen hoitoon jos itsellä meno. Soittelee mieluummin vaikka tutun tutut läpi....
Olen samaa mieltä kanssasi, että ehdottomasti sovitut tapaamiset! Mies myös mutta ei halua tapella. Siitä syttyisi sota. Tämä tilanne on ollut jo ennen kun minä olen kuvioon astunut. Ex ei selvästikkään haluaisi miestä lapsen elämään.... Minä en asialle mitään voi. Minun puolestani miehen lapsi saa meillä olla ihan koska tahansa...
Tuskin miehellä ja exällä mitään on meneillään:D Niin paljon mies tätä naista vihaa mutta yrittää kestää kun yhteinen lapsikin on.
exä suuttuu? ja mitä voisi tehdä suuttuessaan?
miehellä on ihan laillilen oikeus tavata lastaan. jos äiti ei suostu heti niin kääntykää lastenvalvojan puoleen.
miestä varmaankin painostaa koko tilanne ja siksi ei tahdo enempää lapsiakaan. ja ymmärrän sen. mutta en ymmärrä kuitenkaan miksi mies ei vaadi oikeuksiaan vaan antaa suhteensa lapseen kärsiä? ja samalla kärsitte tavallaan koko nykyinen perhe.
nyt vaan asiat hoitumaan ja kyllä se exäkin rauhoittuu aikanaan.
onnea vaan ja palaile kertomaan miten menee.
meilä on sama tilanne...olen lapsesta asti halunnut lapsia ja tiennyt että enemmän kuin 2..meillä on nyt 2,5v poika ja minulla kauhea vauvakuume...olen n. vuoden, vähän yli, puhunut kuinka haluan toisen ja mieheltä saan vastaukseksi ehdottoman ein..no, joka tapauksessa, olen kanssasi ihan samoilla linjoilla asioista..tottakai perhe on tärkeä, mutta lapsi on minulle niin tärkeä asia että olisin valmis..tai siis olen, ottamaan eron, jos toisesta lapsestta ei tule mtn..mutta ennen tätä aion käydä keskustelun, jossa kerron tunteeni ja sanon että nyt pitää päättää ja jos mies o sitä mieltä ettei enempä lapsia, niin siinä tapauksessa ei ole järkeä olla yhdessä..ja tuolle ylemälle kirjoittajalle...omasta puolestani voin sanoa, että jos joku asia olisi miehelleni niin tärkeä kuin minulle lapsi asia, en voisi häntä kieltää..siis esimerkiksi jos hänen vanhempiensa pitäisi muutta meille yms..tottakai..
muta ymmärrän miehesikin pointin rahasta..hänellähän on jo lapsi kenestä maksaa elarit ja toivottaavasti, tod näk harrastuksia yms..
mutta totta..ei se lapsi ole sinun vaikka osa teidän perhettänne onkin..
minulla vauvakuumeeseen syyt on sisaruksia pojalle, mutta myönnetään että haluaisin kyllä lapsia vaikka miehellä olisikin jo yksi..:)
Onnea tulevaisuudelle, meillä näkyy jo pilkahdus valoa tunnelin päässä;)
'Olen valmis ottamaan eron, jos toisesta lapsesta ei tule mitään..' Siis oikeasti? Oletko valmis hajoittamaan muuten toimivan(?) perheen ja samalla tekemään lapsestasi avioerolapsen vain sen takia, että sinä haluat toisen lapsen. Onko se oikein lastanne kohtaan?
..meillä olisi täudellinen parisuhde ja tietäisin tulevaisuutemmeolevan pelkkää onnea niin en..mutta koska mieheni ei ole täydellinen (edes vähän) vaan hänellä on kaksi erittäin isoa ongelmaa, joita en ala tässä erittelemään, jotka haittaavat parisuhdettamme jonkin verran niin olen valmis harkitsemaan ja ehkä toteuttamaan eron..ehkä ihminen kenellä on lapsiluku täynnä tms kokee asian hölmöksi..mutta jos en saa lisää lapsia tai edes sitä toista, niin en usko että poarisuhteestamme tulisi yhtään sen toimivampaa..jos pystyisin elämään sen asian kanssa etten koskaan tulisi saamaan toista, niin en tietenkään jättäisi miestä, mutta kun tiedän että jos en toista lasta saa. katkeroidun ja syytän siitä miestäni..mielummin otan eron ja hankin toisen lapsen vaikka yksin..
tarkoitan siis lyhyesti sitä, että vaikka parisuhteemme nyt olisikin täydellinen, se ei tulisi olemaan sitä enää sen jälkeen, jos mieheni sanoisi lopullisen ein lapsen hankinnalle..ja siinä vaiheessa ei perhe ole enää toimiva, ainakaan minun puoleltani..kyllä mä tiedän että olen ehkä hieman itsekäs tämän asian kanssa, mutta minä olen valmis olemaan yksinkin lapsien kanssa, ei se minua pelota, ja jos mies ei toista halua niin mitä sitä aikaa enää tuhlaamaan..eri asia jos lapsia ei enää jostain syystä voisi saada, mutta siitä ei meillä ole kyse..
Eli edelleen ajattelet itsesi etua, anteeksi vain suorat sanani. Vaikka myönnät miehelläsi olevan pari isoa ongelmaa ja et näe suhteessanne liiemmin onnea tulevaisuudessa, haluat silti siihen soppaan toisen lapsen. Ehkä miehesi juuri ajattelee järkevämmin, eikä halua kolmea avioerolasta.
Voisin kuvitella, että on myös rankkaa käydä läpi omia ongelmiaan ja siinä samalla kuunnella uhkauksia vaihtoehtonaan ero tai toinen lapsi.
Yritä vaikka pelastaa ensin avioliittosi ja mieti lapsiasiaa sen jälkeen.
niin paljon haluat toista lasta. Niin mikset tee? mikään ehkäisy ei ole 100% ja vahinkoja sattuu :P Jos miehesi sinua rakastaa ja ensimmäistä lastanne hän kyllä rakastaa toistakin vastustamisesta huolimatta.
Niin se vaan laillisesti menee.
Miehesi lapsi on täyssisarus lapsellenne.
Sen sijaan jos sinulla olisi lapsi edellisestä liitosta, olisi hän puolisisarus.
Ohi aiheenhan tämä meni, ja pointtisi kyllä tuli selville, mutta oli pakko korjata.
mitä tarkoitat? kun lapsilla on sama isä ja äiti niin ovat täyssisaruksia. ja jos taas lapsilla on eri äiti tai isä niin silloin ovat puolisisaruksia. ihan biologisesti ja laillisesti. iham sama onko äiti tai isä eri.
mistä olet tuon tietosi hakenut?
Tuo asia on tullut aikaisemmassa elämässä vastaan. Sain kuitenkin toisen lapsen eksäni kanssa, koska elämä yllätti eli ehkäisy petti. Se ei ollut kummankaan vika, käytetty ehkäisy vain petti. Alun shokin jälkeen asiat rauhoittuivat, kunnes mies lähti kun nuorempi oli 2-vuotias. Ne kaksi vuotta olivat onnellisia minulle, mutta asia oli jääny vaivaamaan eksää sen verran, että lähti.
Ero siis tuli ja olisi tullut siinäkin tapauksessa, että toista lasta ei olisi syntynyt. Itse en olisi pystynyt elämään sen asian kanssa katkeroitumatta, että ex kielsi lapseltamme sisaruksen, kun muuta oli sovittu.
Nyt uudessa liitossani mieheni haluaa yhteisen lapsen, koska hänelle ei omia ole. Periaatteessa en halunnut lisää lapsia, koska olen aina ajatellut että kaksi riittää.
Olen kuitenkin miettinyt asiaa ja koska isyys ja äitiys on niin merkittävä juttu ihmisen elämässä, niin en voi sitä rakkaaltani kieltää, jos se on hänelle tärkeää. Olemmekin sopineet, että jos on tullakseen, niin tulee. Olen itsekin ihmeekseni innostunut asiasta ja uskon rakkautta riittävän vielä mahdolliselle iltatähdelle.
Puhukaa, puhukaa ja pohtikaa omia ja toisen vaikuttimia. Jos ei katkeroitumatta pysty olemaan, niin voi aloittaa alusta jonkun toisen kanssa, jos sellaisen elämä tuo vastaan. Helpompaa alusta aloittaminen on yhden lapsen kanssa.