Moikka,
Eli muutimme tyttöystäväni kanssa yhteen n. puoli vuotta sitten yhteisestä päätöksestä. Olemme seurustelleet lähes 1,5v. Koko ajan mitä olemme asuneet yhdessä tyttöystäväni on mielestäni erittäin vähän yötä kotona n. 3-4 päivää viikossa muualla ja nämä päivät ovat normaalisti sellaisia etten ole nähnyt häntä kuin ihan aamusta ennen töihin menoa. Päivät mitä on sitten yötä niin tuntuu niin lyhyiltä, kun on töittensä jälkeen serkkunsa luona lenkittämässä koiria, treenaamassa tai jotain vastaavaa eli on kotona vasta n. klo 22-23 ja silloin olen itse jo niin väsynyt että olen jo puoli unessa.. Viikonloppu päivätkin on normaalisti aivan jossain muualla kuin kotona, hitsit miten kaipaisin kaikkea yhteistä tekemistä enemmän...
Kun tyttöystävälläni ei ollut mitään ohjelmaa tänä viikonloppuna niin olisin toivonut että on kotona ja voitais mennä yhdessä vaikka lenkille tai leffaan, mutta päätti sitten mennä pariksi yöksi kotiinsa.
Olo tuntuu niin pirun yksinäiseltä vaikka olen avoliitossa, onko muilla jotain vastaavaa ongelmaa vai olenko vain vainoharhainen? Asiasta koetettu keskustella, mutta se yleensä päättyy siihen että tyttöystäväni sanoo että "minä en oo vaan tarpeeks hyvä sinulle ja kaipaan omaa aikaa enemmän" tai jotain vastaavaa...
Apuja kaivataan muitakin kuin "jätä se" sitä en kumminkaan haluaisi :(
Eli muutimme tyttöystäväni kanssa yhteen n. puoli vuotta sitten yhteisestä päätöksestä. Olemme seurustelleet lähes 1,5v. Koko ajan mitä olemme asuneet yhdessä tyttöystäväni on mielestäni erittäin vähän yötä kotona n. 3-4 päivää viikossa muualla ja nämä päivät ovat normaalisti sellaisia etten ole nähnyt häntä kuin ihan aamusta ennen töihin menoa. Päivät mitä on sitten yötä niin tuntuu niin lyhyiltä, kun on töittensä jälkeen serkkunsa luona lenkittämässä koiria, treenaamassa tai jotain vastaavaa eli on kotona vasta n. klo 22-23 ja silloin olen itse jo niin väsynyt että olen jo puoli unessa.. Viikonloppu päivätkin on normaalisti aivan jossain muualla kuin kotona, hitsit miten kaipaisin kaikkea yhteistä tekemistä enemmän...
Kun tyttöystävälläni ei ollut mitään ohjelmaa tänä viikonloppuna niin olisin toivonut että on kotona ja voitais mennä yhdessä vaikka lenkille tai leffaan, mutta päätti sitten mennä pariksi yöksi kotiinsa.
Olo tuntuu niin pirun yksinäiseltä vaikka olen avoliitossa, onko muilla jotain vastaavaa ongelmaa vai olenko vain vainoharhainen? Asiasta koetettu keskustella, mutta se yleensä päättyy siihen että tyttöystäväni sanoo että "minä en oo vaan tarpeeks hyvä sinulle ja kaipaan omaa aikaa enemmän" tai jotain vastaavaa...
Apuja kaivataan muitakin kuin "jätä se" sitä en kumminkaan haluaisi :(
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tuntuu siltä kun kirjettäsi luen, että tyttöystävälläsi on joku toinen jos sinun seura ei kelpaa. Olen itse nainen ja voisin kuvitella, että itse käyttäytyisin noin jos olisi parempaa seuraa tarjolla muualla.
Sanooko hän sinulle rakastavansa sinua?
Kysy häneltä onko hänellä joku toinen kun ei sun kanssa viihdy!!
Olen lähes 100% varma, että hänellä ei ole ketään toista miestä. Tiedän, että hän on lähes kaiken aikansa serkkunsa kanssa joka kärsii masennuksesta ja sanoo kyllä rakastavansa minua. Sanoo että kaipaa serkkunsa seuraa yhtä paljon kuin minun, koska ovat tunteneet läheisesti toisensa koko ikänsä.
Sitten taas minä en voi oikein tuota ymmärtää, että sitä seuraa tarvii lähes päivittäin.. voihan se myös olla että tämä serkku kaipaa vain tyttöystäväni seuraa eikä tyttöystäväni kehtaa tuottaa sille pettymystä koska siitä syntyy heidän välilleen kauhea sota ja tämä on yksi sellainen asia, josta minulla meinaa mennä hermo ja loppua ymmärrys.
Sehän on suht normaalia jos serkkua nähdään parin viikon välein, mutta että päivittäin tai parin päivän välein se on mielestäni liikaa ja aivan sama onko serkku masentunut tai ei. Tämä aihe on vaan niin sotaherkkä, etten sitä mielelläni ota esille tyttöystäväni kanssa siitä tulee aina itku. Mielestäni tämä serkku käyttää tyttöystävääni vähän hyväkseen ja tyttöystäväni on myös ainut kelle se purkaa pahan olonsa ja tyttöystäväni saa siitä pahanmielen aina.
Hmm.. No pistäkäähän tähän asiaan kommentteja/kokemuksia samanmoisesta.
Mistä olet varma että hänellä ei ole ketään toista? Missä hän on nyt lauantai-iltana? Serkun luona? Jos teidän juttu on kunnossa niin hän haluisi olla sun kanssa.
usko. Tällä hetkellä vanhempiensa luona ja ei vaan ole pettäjätyyppiä ja tavallaan ymmärrän tyttöystävääni vaikka tunteet sanookin ei tuollainen ole oikein, että ollaan muualla. Nykyajan normeihin näyttää kuuluvan, että jos jokin menee huonosti niin silloin se on uskottomuutta, itse en tähän usko. On käyty tänään pitkiä jutteluja kaikista asioista ja nyt lopputuloksena oli että ei vain ole vielä aikuinen ja kaipaa myös kotia. En oikein tiedä mitä tästä ajattelisi...
Kun sanot, että lopputuloksena on, että tyttöystäväsi ei ole vielä aikuinen, niin mitäpä jos hän ei tosiaankaan ole vielä aikuinen?
23v tiedä sitten onko tarpeeksi no kumminkin enemmän kuin itselläni.
vaikka ilmeisesti tyttöystäväsi ei ollut vielä valmis. Onko kivaa olla 2. tai jopa 3. tärkein asia hänen elämässään? 1. sinä et ainakaan ole. En tiedä, pettääkö hän sinua, luultavasti ei, mutta ei hän sinua paljon rakastakaan. Jos rakastaisi, hän ei pystyisi kohtelemaan sinua noin. Olet asettanut itsesi asemaan, jossa tyttöystäväsi tekee miten huvittaa ja sinä otat kaiken vastaan. Vaikket haluaisikaan erota, niin puhu sellaisesta vaihtoehdosta ja kuuntele tarkkaan, mitä tyttösi vastaa. Saisit vähän selvyyttä siihen, mikä on tärkeintä avovaimollesi ja onko hän yleensäkään (enää) tosissaan sinun kanssasi.
Voi olla mahdollista, että ei ollut valmis... Otanpa asian puheeksi tässä piakkoin. Ei ole kivaa olla hylkysijoilla..
Sillä on toinen mies (tai nainen). Halusit tai et, se on pian mennyt menojaan
Mieti tarkkaan mikä on omassa elämässäsi tärkeätä ja jatka sen puitteissa eteenpäin. Taistele tilastasi, tavoittele onneasi: älä jää jalkoihin!!
Nyt ei auta muuta kun rohkeasti nostaa kissa pöydälle ja vaatia tyttöystävältä selitys,MIKSI on paljon tärkeämpää hypätä serkun ym.ym.luona höösäämässä - ja selitä tiukasti,että susta tuntuu siltä,ettei hän enää susta välitä!!
Vaadi kunnon vastaus sieltä,äläkä tyydy puolinaisiin kommentteihin...tuota soutamista ja huopaamista saattaa jatkua hamaan tulevaisuuteen,ellet laita sille stoppia!
Tyttöystävälläsi on nyt kaikki valtit käsissään,ja hän näköjään käyttää niitä,kuljeskelemalla ja olemalla kotoa paljon pois.Eikö olisi sunkin jo aika sanoa painava sanasi asiaan??!!
Jollei tuo mene kaaliin,ei tyttösi todellakaan ole valmis sitoutumaan!
Toivon voimia ja tsemppiä,että asiat kolahtavat paikoilleen:)
Mitä järkeä tuollaisessa avoelämässä oikein on?
Sano että jos ollaan yhdessä niin sitten ollaan tai vaihtoehtoisesti erotaan.
Ongelmasi on se että olet mitä ilmeisemmin liian kiltti jä nörtti sanomaan suoraan hänelle.
Jos kuitekin olet tyytyväinen elämään suurimman osan ajastasi yksin parisuhteessa, niin ei siinä sitten mitään.
Jos tyttöystävää kiinnostaa kaikki muut enemmän kuin sinä (mukaanlukien hänen oma perseensä), niin ei se nyt mielestäni ole ihan terveen parisuhteen merkki.
tyttöystäväsi kanssa asiasta.
Olette molemmat vielä aika nuoria, voi olla, että tyttöystäväsi ei ole oikeastaan vielä aivan motivoitunut yhteiselämään puolison kanssa, vaan kaipaa usein vanhempiensa ja sukulaistensa luokse.
Sinun kannattaa antaa hänelle tilaa mutta ei tietenkään täysin oman onnesi kustannuksella. Kerro hänelle, mitä toivot suhteelta ja koittakaa päästä jonkinlaiseen kompromissiin. Olisi hyvä, jos voisitte laatia jonkinlaiset pelisäännöt niin että yhteistäkin aikaa löytyisi. Älä syyllistä häntä, mutta kerro, että et aio lopun elämääsi olla sellaisessa suhteessa, jossa sinun tarpeitasi ei oteta millään lailla huomioon. Asiaan on siis tultava muutos ja hänen on ymmärrettävä se.
Jos tyttöystäväsi rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi, hän kyllä ymmärtää, jos puhut rehellisesti ja vakavasti. Jos hän ei suostu ymmärtämään asiaasi ja yrittää vain syyllistää sinua tai vedota serkkunsa onglemiin, ei sinun kannata siihen tyytyä. Silloin kannattaa miettiä, miksi hän ylipäätään haluaa, vai haluaako edes oikeasti olla sinun kanssasi.
kerro asiasta joka mieltäsi painaa.Juttele asiat selviksi onko muuten mies vai nais serkku, sinkku vai suhteessa.Varmaan sua ymärtää ja voi ottaa asian puheeksi eukkoskans tai sitten voit purkaa sydäntäsi sille luottamuksella.Se on ihan sama suuttuuko joku se kuitenkin puhdistaa ilmaa ja muutenkin outoa ettet ole mukana siellä sitä paapomassa.Se voi olla myös alibi toiselle suhteelle meneppä joskus hetken päästä perässä sinne serkulle niin näät onko totuutta näissä jutuissa.Kerro myös huolesi anoppi kokelaalle varmaan sua myös ymmärtää ja voi tytärtään vähän opastaa.
Sillä sä hajoot ite kohta jos et tiedä asioiden paikkaansa pitävyyttä suhteessasi.Naiset vaan on sit niin ovelii ja kylmii jos niillä on muualle kiinnostusta.Selvitä asia et voi mitään hävitä jos suhde on ohi niin se on vain ajan kysymys kun oot aut.Toisaalta mitä pikemmin saat eukkos järkiin niin voi olla vielä pelastettavaa...
Te kumpikin olette täysin epäkypsiä asumaan avoliitossa tai avioliitossa.
Mitä te tarvitsette on joko yksinasumista tai kämppäkaveria ( EI huorakaveria!!!) ja tilaisuutta kasvaa aikuiseksi, kehittää itseä sekä ulkoa että sisältä.
Sinä aivan turhaan piinaat itseäsi luulemalla ja uskottelemalla että ystäväsi ei muka rakasta sinua. Ei tietenkään, ettehän te tiedä mitä rakkaus on! Kasvakaa muutama vuosi omillanne, kyllä se puoliso sieltä vastaan tulee kun olette siihen valmiita.
Ihmiset vain ovat niin erilaisia. Jotkut tarvitsevat oikeasti enemmän aikaa omille menoilleen.. jotkut vähemmän.
Itse kuulun tuohon ekaan ryhmään. Lataan akkujani yksinäisyydessä joten pakostikin silloin muut ihmiset jäävät vähemmälle. Lisäksi minulla on paljon omia intressejä joihin aikaa uppoaa.. noiden töiden yms. lisäksi.
En usko minäkään että tyttiksesi pettää sinua -hän vain elää samanlaista elämää kuin silloin kun hän ei kanssasi asunut. Yhteiselo on välillä aika kinkkistä touhua ja siksi en itse siihen tällä kokemuksella ihan heti lähtisi :) Sinuna miettisin että mitä haluat parisuhteelta ja saavutatko sitä tyttöystäväsi kanssa. Ajan kanssa asia ratkenee ihan luontaisesti.
Tsemppiä!
Kiinnostaisi tietää joko asianne ratkesi? Itseäni kyllästyttää mös sillointällöin tuo kakkos osaisen tunne. Olen nainen ja ymmärrän toki muutkin menot kuin minä. Silti uskon että oloni ei johdu tyhjästä. Keskustelitteko? Soititko serkulle? Onko ratkaisua? Omasta kokemuksesta että harvemmin näiden keskustelujen tulos ei säily pitkään. :(
Erittäin surullistahan tuo on, jos toinen on koko ajan menossa, ja on noin monta yötä viikossa poissa kotoa..
Onkohan tyttösi tosissaan teidän kahden suhteen?
Asiat eivät selviä kuin puhumalla, mutta helppoahan sitä on sanoa, jos toista ei saa puhumaan järkevästi...
Ymmärrän sinua täysin. Nyt omat motkotukseni avomieheni silloin tällöin sattuvista menoista (kalastus, jalkapallo, autonlaitto...) tuntuu naurettavalta...
Toivottavasti saatte asianne kuntoon, ei tuo ole reilua sinua kohtaan!