enkä tiedä mikä on oikein. Ja mitä pitäisi tehdä.
Olen 24-vuotias nuori nainen. Olen käytännöllisesti katsoen seurustellut eri suhteissa 17-vuotiaasta lähtien koko ajan.
Suunnilleen noin 20-25 miehen kanssa.
(mukaan lasken myös 1-2kk tapailut sekä pari 2 vuoden liittoani).
Pisin aika ilman seksiä on ollut ehkä 1-1,5kk. Menetin neitsyyteni 17-vuotiaana.
Rakastan seksiä ja haluan sitä usein. (3-6 krt vko). Joskus myös pari-kolme kertaa päivän aikana.
Tällä hetkellä olen suhteessa. Olen ollut kyseisen miehen kanssa 2 vuotta. Olen pettänyt häntä 10 miehen kanssa. Koskaan aikaisemmin en ole pettänyt ketään ja syy miksi petin ensimmäisen kerran oli se, että mies jäi kiinni pettämisestä. Ja halusin tehdä saman kostoksi.
Kyllä, omatuntoni soimasi mua siitä.
Nyt, miksi olen jatkanut pettämistä on se, että asutaan eri paikkakunnilla ja nähdään suhteellisen harvoin. Ja haluan seksiä.
Rakastan kuitenkin poikaystävääni ja tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että petän häntä.
Mulla on myös yksi vakituinen "seksikumppani", mutta sekään ei riitä.
Tämä seksikumppani on kertonut ihastuneensa muhun ja on mustasukkainen musta. Mäkin tykkään hänestä paljon. Mutta en pystyisi aloittamaan suhdetta hänen kanssaan,koska olen tavallaan pettänyt myös häntä. (Poikakaverini sekä muiden miesten kanssa).
Saan jonkun verran treffi-kutsuja ja yleensä en halua koskaan kieltäytyä, koska ajattelen että, "elämme kerran täällä jne.jne."
Vannon aina itselleni, etten petä poikakaveriani enää yhtään, vaan menen vain juttelemaan ja tutustumaan uuteen ihmiseen. (olen hirveän sosiaalinen ja tykkään keskustella ihmisten kanssa).
Haluaisin olla sinkku, etten loukkaisi ketään tarkoituksellisesti. Ja koska haluan tapailla uusia ihmisiä. Ja pahinta, koska en tunne enää huonoa omaatuntoa tekemisistäni. (kovinkaan usein).
Samaan aikaan rukoilen joka ilta, että rauhoittuisin ja löytäisin sisäisen rauhan poikaystäväni kanssa ja voisin olla onnellinen. En kuitenkaan haluaisi lähteä uuteen suhteeseen, enkä tykkää olla yksikseni. Enkä missään nimessä halua kasvattaa tilastoja seksisuhteistani.
Toisinsanoen, olen aivan hukassa!
Ja pahinta, että poikakaverini on tietoinen pettämisistäni ja antanut anteeksi. Itse yritin lopettaa suhdettamme silloin kun asia tuli valoon, mutta hän sanoi antavansa anteeksi ja haluavansa jatkaa suhdetta. Koska rakastaa mua.
Tietyllä tavalla toivon, että hän löytäisi jonkun toisen naisen. Tai, että hänkin pettäisi mua. (omatunto-ongelmia).
Miksi en pysty jättämään häntä? Ja miksi teen koko ajan näin?
Olen 24-vuotias nuori nainen. Olen käytännöllisesti katsoen seurustellut eri suhteissa 17-vuotiaasta lähtien koko ajan.
Suunnilleen noin 20-25 miehen kanssa.
(mukaan lasken myös 1-2kk tapailut sekä pari 2 vuoden liittoani).
Pisin aika ilman seksiä on ollut ehkä 1-1,5kk. Menetin neitsyyteni 17-vuotiaana.
Rakastan seksiä ja haluan sitä usein. (3-6 krt vko). Joskus myös pari-kolme kertaa päivän aikana.
Tällä hetkellä olen suhteessa. Olen ollut kyseisen miehen kanssa 2 vuotta. Olen pettänyt häntä 10 miehen kanssa. Koskaan aikaisemmin en ole pettänyt ketään ja syy miksi petin ensimmäisen kerran oli se, että mies jäi kiinni pettämisestä. Ja halusin tehdä saman kostoksi.
Kyllä, omatuntoni soimasi mua siitä.
Nyt, miksi olen jatkanut pettämistä on se, että asutaan eri paikkakunnilla ja nähdään suhteellisen harvoin. Ja haluan seksiä.
Rakastan kuitenkin poikaystävääni ja tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että petän häntä.
Mulla on myös yksi vakituinen "seksikumppani", mutta sekään ei riitä.
Tämä seksikumppani on kertonut ihastuneensa muhun ja on mustasukkainen musta. Mäkin tykkään hänestä paljon. Mutta en pystyisi aloittamaan suhdetta hänen kanssaan,koska olen tavallaan pettänyt myös häntä. (Poikakaverini sekä muiden miesten kanssa).
Saan jonkun verran treffi-kutsuja ja yleensä en halua koskaan kieltäytyä, koska ajattelen että, "elämme kerran täällä jne.jne."
Vannon aina itselleni, etten petä poikakaveriani enää yhtään, vaan menen vain juttelemaan ja tutustumaan uuteen ihmiseen. (olen hirveän sosiaalinen ja tykkään keskustella ihmisten kanssa).
Haluaisin olla sinkku, etten loukkaisi ketään tarkoituksellisesti. Ja koska haluan tapailla uusia ihmisiä. Ja pahinta, koska en tunne enää huonoa omaatuntoa tekemisistäni. (kovinkaan usein).
Samaan aikaan rukoilen joka ilta, että rauhoittuisin ja löytäisin sisäisen rauhan poikaystäväni kanssa ja voisin olla onnellinen. En kuitenkaan haluaisi lähteä uuteen suhteeseen, enkä tykkää olla yksikseni. Enkä missään nimessä halua kasvattaa tilastoja seksisuhteistani.
Toisinsanoen, olen aivan hukassa!
Ja pahinta, että poikakaverini on tietoinen pettämisistäni ja antanut anteeksi. Itse yritin lopettaa suhdettamme silloin kun asia tuli valoon, mutta hän sanoi antavansa anteeksi ja haluavansa jatkaa suhdetta. Koska rakastaa mua.
Tietyllä tavalla toivon, että hän löytäisi jonkun toisen naisen. Tai, että hänkin pettäisi mua. (omatunto-ongelmia).
Miksi en pysty jättämään häntä? Ja miksi teen koko ajan näin?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.