eikö ketaan muuta sapeta lukea aina ja kaikkialta negatiivissavyisia kirjoituksia monikulttuurisiin liittoihin liittyen?ymmarran,ja tiedan,etta liitoissa on omat ongelmakohtansa,mutta niinhan niissa kaikissa,kansalaisuuksista riippumatta?,eikö? itse olen ollut turkkilaisen mieheni kanssa 13 v.yhdessa, meilla on kaksi lasta,eika toimeentulossa ole ollut tiukkaa,kiitos mieheni korkean työmoraalin.han ei kay ulkona,vaan on erittain perhekeskeinen ja viihtyy vapaaaikanaan kotona.olen elamaani tyytyvainen.mita muuta voi toivoa?
miksi ?
ihmettelen vain
232576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 17 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ainahan voi sulkea silmät ja korvat kaikelta mikä ei kiinnosta ja häiritsee! onhan se niin että ihmisen tarve on kertoa elämänsä epäkohdista yhtä paljon kuin hyvistäkin asioista! se että kovasti alettas karsimaan "kaikkii" negatiivis sävyisiä kertomuksia yksittäisten anonyymien ihmisten toilailuista jne. ei tule onnistumaan ja jos tuliskin netistä muka kokonaan puhtoinen vain hyviä elämänkokemuksia sisältävä kone niin tiedotusvälineet kertoo nykypäivänä ja tulevaisuudessa kaiken sen mitä/mistä tavalliset anonyymit ihmiset pysyis hiljaa! minäkin olen elämääni tyytyväinen erosin turkkilaisesta jo kauan sitten ja se oli ainoa oikea teko! silloin kun hän osoittautui halunneensa vain paprut parempaan elämään! olitko muuten ensimmäinen suomalainen "vaimo" olisin ollut onnellinen nykynetistä silloin aikoinaan olisin sitten paremmin osannut katsoa vaaran merkit
sapettaa kyllä.
Tottakai suhteisiin mahtuu myös negatiivisia asioita ja aina se ei johdu siitä,että ihminen on jostakin muusta maasta.
Ihmiset on yksilöitä,mutta jotkut ei sitä tällä palstalla käsitä.
Hyvä että joku on ilmoittanut ylläpidolle noista haukkumisista.Toivottavasti ottaa ns."tulta alleen".
Itse olen liitossa myös miehen kanssa joka tykkää olla perheensä kanssa, ei tarvi ootella kapakoista kotiin, hyvä tyyppi kumppanina (aina hyvällä tuulella, harvoin riitelee, sopuisa luonne) ja ahkera kuin mikä. Pitää perheestään hyvää huolta. Ja kyllä -- on turkkilainen mies.
Tosi mukava kuulla positiivisia juttuja....Itselläni on seurustelu alkuvaiheissa turkkilaisen miehen kanssa...Olen aina ollut tosi epäluuloinen kaikkia miehiä kohtaan, ja kun olen lukenut tätä palstaa, niin aina välillä olen ajatellut, ettei seurustelussani taida olla mitään järkeä.
Huhhuijaa, ei pitäisi antaa toisten juttujen vaikuttaa omaan suhteeseen, kun miehessä ei tosiaankaan ole ollut mitään valittamista.
Jotenkin sitä aluksi rankaisi itseään, kun tajusi että oli hurjan tyytyväinen toiseen, sillä tavalla että hoki koko ajan itelleen ettei tää onnistu. Sitä oli todella herkkä kaikille kommenteille ja luki tällaisia keskustelupalstoja missä mollattiin tosi paljon (usein toki varmasti ihan aiheesta, kuka tietää toisen kokemukset?) just ulkomaalaisia miehiä. Ja varsinkin naisia joiden kumppani on ulkomaalainen.
Luki sellasia karuja kokemuksia sydän kylmänä, missä joku nainen suri että mies oli oleskeluluvan perässä ja häippäsi kun sen sai. Tai vei rahat. Tai pakotti/aivopesi vaihtamaan omaan uskontoonsa.
Mullekkin kuittailtiin aikoinaan seuraavaa: joo, kohta säkin juokset huivi päässä pitkin katua, ootahan vaan kun muutatte yhteen niin reviiris kaventuu nyrkin ja hellan väliin. Opiskelut saat unohtaa...ja blaa, ja blaa..
Kimpassa ollaan (onneksi !) pysytty. Voisi sanoa että vuosi vuodelta suhde on vain parantunut kun aina vaan tuntee toista paremmin ja läheisyys kasvaa kiintymys. Oikeastaan silloin kun päästin vihdoin irti "ei tää voi onnistua"-peloistani, aloin nähdä sen toisen ihmisen oikeassa valossa, uskalsin ja annoin luvan olla täysillä onnellinen.
Eli pointtini on seuraava: jos kohdalle tulee itselle sopiva kunnon kaveri, niin kulttuuritausta ei muodostu kompastuskiveksi.
Oma mieheni on muuten turkista. Ja tuntuu jo nyt, että elämä on aivan liian lyhyt vaikka eläisi 100 vuotiaaksi. En saa olla tarpeeksi kauaa rakkaani kanssa.
Onnestani olen aina ollut hiljaa ja pitänyt matalaa ja arkista profiilia. Kellä onni on, se onnen kätkeköön. Ja sitä vaalikoon.
Te joilla on onnistunut pitkäaikainen liitto:
Missä yhteyksissä tapasitte miehenne?
Oletteko samankaltaisia suunnilleen talous- koulutustaustaltanne?
Tavattiin kolmannessa maassa. Ei oltu lomalla. Oltiin samanikäisiä nuoria ja koulupohja suunnilleen sama. On opeteltu toistemme äidinkielet ja asuttu molemmissa maissa.
Arki ei ole osoittautunut meillä sen kummemmaksi kuin naapurustossakaan. Iloja ja suruja on ollut, mutta kaikesta on selvitty yhdessä. Vuosien varrella etua on ollut siitä, että olemme molemmat osoittautuneet yhtä päättäväisiksi pysyä yhdessä. Minkäänlaiset paskanjauhajat, joita tielle on kyllä sattunut, eivät ole onnistuneet meitä erottamaan. Ja kyllä on tässäkin kyseessä turkkilainen mies.
Nyt ollaan vanhoja rupuja ja edelleen yhdessä.
Minä tapasin mieheni lomamatkalla. Siis minä olin turisti ja hän kohteessa töissä (albanialainen Kreikassa).
Koulutustaustamme oli samanlainen, koska olemme samana vuonna syntyneet ja tapasimme nuorena, 18-vuotiaina. Olimme molemmat juuri lukiosta valmistuneita. Miehellä oli tarkoitus palata kotimaahansa opiskelemaan rakennusinsinööriksi kesätöiden jälkeen. No miehestä tuli sitten lopulta kirvesmies (opiskeli Suomessa). Hän ei halunnut täällä opiskella sen pidemmälle, koska ei usko suomalaisten haluavan pomon paikalle ulkomaalaista. Hänestä elämä on täällä hänelle helpompaa "duunarina", kun ei tarvitse taistella oikeudestaan tehdä koulutusta vastaavaa työtä... En tiedä miten asia oikeasti on, mutta hyvin näinkin. Hyvä palkkahan kirvesmiehillä on.
Taloustaustalta toki emme olleet samalla tasolla. Minä olen syntynyt kultalusikka suussa Suomessa suht. varakkaaseen perheeseen ja mies on kotoisin Euroopan köyhimmästä maasta. Ei kuitenkaan köyhimmästä perheestä, vaan isä vaikutti politiikassa mieheni ollessa lapsi ja kaikki sisarukset ovat koulutettuja ihmisiä. Väritelkkarikin kotoa löytyi, joka oli kuulemma iso juttu Albaniassa siihen aikaan. ;o)
Yhdessä 11v.
"asuttu molemmissa maissa"
Jotenkin luulen, että Turkissa asuitte yhden kesän ja Suomessa asutte tälläkin hetkellä. Menikö väärin?
suuressa metropolissa, josta olimme molemmat jatkamassa matkaamme eteenpäin. Minä olin reppureissaaja - 4 viikkoa Himalajalla viettäneen näköinen, ja mieheni oli työmatkalla hiukan eri kuosissa, aika sliipattuna. Niinpä vaan ajauduimme mielenkiintoiseen keskusteluun, joka sitten monien kiemuroiden jälkeen päättyi avioliiton solmimiseen - ei nyt tosin ihan heti kuitenkaan.
Koulutustaustoiltamme olemme hyvin samankaltaisia, itse tulen ylempää keskiluokkaa edustavasta perheestä, mieheni perhe/suku on huomattavasti rikkaampaa kuin omani. Emme kuitenkaan anna sen vaikuttaa elämäämme, emme elä suvun rahoilla, vaan tulemme toimeen ihan omillamme.
Tapasin mieheni netissä, ystävyys kasvoi rakkaudeksi. Hän oli asunut jo jonkin aikaa Suomessa ja paperit ja luvat oli valmiiksi kunnossa. Molemmilla takana taloudellista ylä ja alamäkeä, tavatessamme miehellä asiat vähän paremmin kuin minulla. Koulutustaustat melko samat ja lähes samanikäisiäkin ollaan.
persiilleen. Turkissa ollaan;)
meillä ei kyllä ole takana pitkää liittoa, mutta useampi vuosi yhdessä kylläkin ja häitä suunnitellaan parhaillaan.
Tavattiin työn merkeissä, työskennellään samalla alalla ja tavattiin koulutuksessa, eli työ- ja koulutustausta on yhtäläinen. Samoin pehetaustat erittäin samankaltaiset mm. arvoiltaan.
Ei savua ilman tulta. Suurin osa turkkilaisista on taysia kusipaita. Ei kaikki, mutta melkein. Ihan itse ovat maineensa hankkineet.
tietenkin mielestäsi olet maailman ainoa kunnon mies ? kaikki muut on "roskasakkia)
Mikä on ongelmasi kun sitä pitää hoitaa haukkumalla tuntemattomia ihmisiä netissä? Jäitkö toiseksi toiselle kusipäälle?
Kuinka monta turkkilaista sinä henkilökohtaisesti tunnet? Siis tilastojen ulkopuolelta.
Itselläni kunnollinen turkkilainen puoliso ja myös hänen myötään perhetutuiksi tulleet ystävänsä perheineen ovat kelpo tyyppejä.
Haluaisitko tulla kenties joskus moikkaamaan meitä, mukavan jutustelun ja herkullisen illallisen merkeissä?
samaa mieltä kokemuksen syvällä rintaäänellä. Suurin osa Suomeen tulevista turkkilaisista on sivistymättömiä ja köyhistä oloista tänne tulleet tienaamaan perheelleen rahaa Turkkiin. Suomalaisista naisista nämä miehet ovat suurin osa yhtä mieltä...helppoja hu....ia ja nenästä vedettäviä, tyhmiä hyväksikäytettäviä. En sano kaikki turkin miehet, mutta SUURIN osa on tätä sakkia.
Tosin Turkistahan löytyy kunnon miehiä aimo läjä turistirysien ulkopuolelta, kun jaksaa etsiä.
..siihen vähemmistöön.
Terv. onnellinen turkkilaisen vaimo.
Mielenkiintoista, että sinä olet tutustunut juuri tuohon "suurimpaan osaan". Taidat olla asiantuntija. Oletko tehnyt oikein kenttätuntkimusta?
palstalla on näitä kaiken valtakunnan "tietäjiä" ja joka alan osaajia. Nimiä ei varmaan edes tarvitse mainita. Niillä on yks tuttava, jonka duunikaveri oli naimisissa kusipäisen turkkilaisen kanssa, johtopäätös: kaikki turkkilaiset ovat kuspäitä. Samalla logiikallahan voisi sanoa, että palstan miespuolinen (ainakin jos nimimerkistä voi jotain päätellä) on täys idiootti, johtopäätös: kaikki suomalaiset miehet ovat idiootteja, vai voiko...?
Mä tunsin kerran yhden tytön jonka lempinimi oli Watson. Se oli tosi mukava. Ja diggas ulkomaalaisia.