Minulla on sellainen suuri murhe, että vihaan anoppiani aivan valtavasti. Anoppini on erittäin sulkeutunut ihminen ja tällainen "minä tiedän kaiken" -tyyppi. Yritin kuitenkin aina niellä ja sietää ja se ei sen suuremmaksi murheeksi tullutkaan.
Se asia, mitä en voi antaa anteeksi on seuraava. Esikoisemme synnyttyä mieheni alkoi juosta vieraissa. Meillä oli synnytyksen jälkeen kuukauden verran aika hiljaista seksielämässä, kun minut leikattiin ja haavan paranemisessa oli komplikaatioita.
No eräänä masennuksen syövereisenä iltana, kun mieheni oli taas reissuillaan, anoppi soitti ja aloin itkeä hänelle mieheni pettämisiä. Anoppi siihen vain, että no mitäs et itse anna... taidat itsekin käydä huoraamassa...
Minä en voi antaa tuota kommenttia anteeksi. Tiedän, että en olisi alunperinkään saanut alkaa puhua anopille hänen poikansa pettämisistä, mutta olin pienen vauvan vastasynnyttänyt äiti ja mies oli pettämässä. Jotenkin vain oletin, että toinen nainen olisi ymmärtänyt ahdistukseni ja pahan olon. Luulin väärin.
Mitä anopin päässä on liikkunut, kun hän on minulle tällaista sanonut. Jos ymmärtäisin sen, voisin ehkä antaa anteeksi. Muuten en usko, että pystyn ikinä olemaan iloinen hänen läsnäollessaan. Anoppini ei siis asiasta keskustele - hänen ei kuulemma tarvitse. Mieheni sanoo vain, ettei halua sekaantua minun ja äitinsä väleihin. Niin - olemme siis edelleenkin naimisissa kaikkien pettämisten jälkeen.
Se asia, mitä en voi antaa anteeksi on seuraava. Esikoisemme synnyttyä mieheni alkoi juosta vieraissa. Meillä oli synnytyksen jälkeen kuukauden verran aika hiljaista seksielämässä, kun minut leikattiin ja haavan paranemisessa oli komplikaatioita.
No eräänä masennuksen syövereisenä iltana, kun mieheni oli taas reissuillaan, anoppi soitti ja aloin itkeä hänelle mieheni pettämisiä. Anoppi siihen vain, että no mitäs et itse anna... taidat itsekin käydä huoraamassa...
Minä en voi antaa tuota kommenttia anteeksi. Tiedän, että en olisi alunperinkään saanut alkaa puhua anopille hänen poikansa pettämisistä, mutta olin pienen vauvan vastasynnyttänyt äiti ja mies oli pettämässä. Jotenkin vain oletin, että toinen nainen olisi ymmärtänyt ahdistukseni ja pahan olon. Luulin väärin.
Mitä anopin päässä on liikkunut, kun hän on minulle tällaista sanonut. Jos ymmärtäisin sen, voisin ehkä antaa anteeksi. Muuten en usko, että pystyn ikinä olemaan iloinen hänen läsnäollessaan. Anoppini ei siis asiasta keskustele - hänen ei kuulemma tarvitse. Mieheni sanoo vain, ettei halua sekaantua minun ja äitinsä väleihin. Niin - olemme siis edelleenkin naimisissa kaikkien pettämisten jälkeen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Niin miksi olette edelleenkin naimisissa?
En ymmärrä!
Voit olla varma että pettämisiä tulee jatkossa lisää, rakasta nyt itseäsi sen verran että otat eron, vaikka on lapsikin, niin silti, ei mitään järkee.
Esim. toi kun miehesi sano ettei sekaannu sinun ja äitinsä väleihin, niin huh huh, kyl ois pitäny leuka luitten kolista!!!(myös anopin leuka luiden)
Kyllä normaalisti tunteva nainen antaisi myötätuntoa tuollaisessa tilanteessa kuunnellen tai lempeästi rohkaisten.
Ei aivan kaikki kupit taida olla kaapissa jos laukoo pahoja sanoja murheelliselle mielelle.
Aina löytyy näitä emotionaalisesti vajaita ihmisiä joiden on aivan pakko vielä potkaista toista, joka valmiiksi maassa on polvillaan.
Selvääkin selvempää on ettei tuollainen käytös lähennä vaan aiheuttaa pahan mielen kautta kaunaa ja katkeruutta. Pysyvämmän muistijäljen ihmismieleen kun jättää tilanteet johon on liittynyt paljon suuria tunteita. Siksi saatamme muitella vielä kuolinvuoteella jonkun ihmisen sanoja jotka ovat olleet kuin suolaa haavoihin -- ja vastaavasti helliä mielessämme sitä yhtä hienoa ihmistä joka jeesasi yllättäen epäitsekkäästi tai sanoillaan kannusti pahan paikan yli huomiseen.
Siispä : ollaan enkeleitä toisillemme, niinkuin siinä kauniissa laulussakin lauletaan. Yritetään ainakin.
käyttää itseäsi kynnysmattona.
on hörhö. Yli viiskymppinen viuhake, joka ei ikinä muista lapsenlapsiensa syntymäpäiviä, eikä joulunakaan viitsi lahjoilla muistaa ketään. Lapset kun haluu mummolaan, niin pelottaa, et mitä hulluja oppeja se lasten päähän laittaa. Ruoka-ajoista ei anoppi piittaa ja mukulat saa syödä mitä ne haluu. Minun kasvatustavat ei anoppia kiinnosta. Hävettää, kun se kesällä poikkesi meillä ja oli menossa festareille! Olis edes kerran hoitamassa muksuja täällä, et saisin vähän vapaata. Mutta ei anoppia kiinnosta muu kuin sen oma elämä.
Siis mikä tässä anopissa on varsinaisesti vika? Hänellä näyttää olevan erilaiset tavat kuin sinulla, mutta niinhän ihmisillä on monenlaisia tapoja. Mikä siinä hävettää että menee festareille, ne on kaikille avoimia tilaisuuksia? Miksi pitäisi antaa lahjoja teille? Kaikki ihmiset eivät harrasta lahjojen antamista. Miksi hänen pitäisi hoitaa lapsia, sehän on vapaaehtoista ja velvollisuus ainoastaan lasten omille vanhemmille. Hän on kiinnostunut omista asioistaan ja harrastuksistaan ja varmasankin nauttii elämästä, eikös se ole hyvä.
Kaikki ihmiset ei ole kiinnostuneita olemaan lasten kanssa eikä tarvitse, ja silloin vaan ei pidä jättää lapsia heidän hoitoonsa.
ei anopissa muuta olekaan kuin ongelmaa! Minkä esimerkin sellainen mustiin pukeutuva niittimummo pienille lapsille antaa? Oma mies, lasten isä ja tuon kummituksen lapsi vain hymyilee, kun tulee puheeksi äitinsä käytös.
Oma äitini sentään auttaa ja muistaa lapsia merkkipäivinä. Anopin luona ei ole edes joulua, kas kun tämä ei krääsäjuhlista tykkää ja perinteille haistattaa huilua. Niin sanoi itse.
Minä koitan lapsille opettaa vastuuta ja kohteliasta käytöstä ja muita terveellisiä elämäntapoja. Siksi vihaan anoppia! Repisin kuvatkin albumeista, jos vain vois tehdä sen miestä liikaa loukkaamatta.
Mutta jos anoppi ei ole kiinnostunut lapsista niin eihän lapsia tarvitse sinne viedä. Eikä hän varmaan muutenkaan kaipaa teidän seuraanne. So what?
tuota.. ei sun anoppis ole mikään pakko hoitaa teidän lapsia. se on jo omat penskat hoitanut ja nauttii nyt vapaudestaan. te olette itse lapsenne tehneet joten itse ne myös hoidatte. ja mikä pakko on viettää joulua tai juhlia synttäreitä? ei ole pakko jos ei taho. ja miksi häpeät anoppiasi joka käy festareilla???? uskomatonta..... hoh...
Hieman väärältä taholta menit tosiaan hakemaan sympatiaa... anoppisi oma itsetunto ei kestänyt poikansa pimeän puolen esiintuloa.
Anoppia ei koskaan voi täysin verrata hyvään ystävättäreen, silloin kun on kyseessä anopin pojan ongelmat.
Vain harva anoppi kykenee ponnistautumaan roolistaan pojan äitinä keskustellakseen pojastaan aviomiehen roolissa.
Oikeasti! Siihen ominaisuuteen tarvitaan ihmisenä kypsä anoppi, jolla on suuri empatiakyky ja lämmin sydän. Kaikilla ei ole.
Anoppi ei voi avioliittoasi pelastaa, vaikka syy onkin hänen kasvattamassaan pojassa.
Anoppisi on erittäin lukkiutunut ja synkkä sekä ongelmallinen ihminen. Sille et sinä voi mitään, siihen tarvittaisiin psykiatrian koulutuksen saanut, sivullinen henkilö.
Sinun ei tarvitse antaa anteeksi anopille hänen typeriä kommenttejaan. Hän ymmärtämättömyyttään koki sinun murheesi pelkäksi arvosteluksi itseään ja poikaansa kohtaan. Hän vastasi siihen hyökkäyksellä, jonka tiesi loukkaavan pahiten. Hän siirsi pahan olonsa sinuun.
Jokaisesta tilanteesta voi oppia, sinä opit sen, että on ihmisiä, joilta puuttuu kyky tajuta toisen tunteita. Opit sen, että kannattaa suojella itseään ja katsoa, kenelle uskoutuu. Opit sen, ettei kannata olla hyväuskoinen. Hyväuskoisuus on naiviutta. Naiviudella ei taas pitkälle pötkitä kovassa maailmassa.
Tyhjästä on paha nyhjästä, niin se on anoppisi tapauksessa, et voi saada häneltä, jos hänellä ei tosiaan ole mitään antaa.
Häntäkin voi sääliä, mitä ilmeisemmin olette onnettomia molemmat.
Eriytä anoppisi pois kokonaan perheesi kuvioista. Ihmettelen sitä, miten olet pystynyt antamaan anteeksi puolisollesi hänen pettämisensä. Tästä olisi nimittäin enemmän puhuttavaa kuin synkästä ja eristäytyneestä anopista.
Antaa anopin mädätä luolassaan. Unohda vanhan peikon suustaan pulauttamat sammakot ja hoida avioliittoasi miehen kanssa kuntoon.
Jos mies ei suostu keskustelemaan pettämisistään niin paras on sitten lyödä kamppeet eri kasaan ja kummankin lähteä eri suuntiin tallustelemaan.
Onkohan tässäkin hyväuskoisuutesi miestäsi kohtaan saanut sinut jäämään huonoon avioliittoon, sitä kannattaa pohtia?
Terv Meitsi-anoppi 57vee
tässä on viisasta puhetta(meitsi-anoppi).
Oletko mahdollisesti kääntänyt pettämisestä johtuvan vihan anoppiisi miehesi sijasta. Sinullehan näin on edullisempaa, mutta onko se oikein?
Täytyy vain todeta, että on sinulla siinä mies! Itse pistäisin menemään ja heti.
Yritä unohtaa anoppi ja välttää kanssakäymistä. Sen sijaan mieti onko asiat miehen kanssa selvitetty. Katuuko hän oikeasti, oletko antanut anteeksi, voitko luottaa?
Mies ei halua sekaantua sinun ja äitisi väleihin, mutta kun ongelma on tullut miehen pettämisestä, ei hän voi noin vain astua sivuunkaan. Kysymys ei ole vain sinusta ja anopista. Miehen asia on puolustaa sinua tässä tilanteessa ja vaikka katkaista välit äitiinsä jos muu ei auta.
Teidän kummankaan ei tarvitse selvittää asiaa anopin kanssa, mutta keskenänne tarvitsee. Kyllähän pettämisen jälkeenkin voi jatkaa suhdetta jos itse sen kestät, jos asia on selvitetty ja mies katuu eikä halua enää pettää. Kukaan ulkopuolinen ei voi arvioida suhteenne tulevaisuutta.
Joku tuossa ehdotti, että olen kääntänyt miestäni kohtaan tuntemani vihan anoppiin - tuossa saattaa olla perää. Siis anopin sanomiset olivat kamalia, mutta yleensä olen ollut hyvä unohtamaan pahat sanomiset ja antamaan anteeksi. Ehkä tässä on nyt vähän tuotakin.
Me emme ole eronneet yksinkertaisesti siitä syystä, että meillä on lapsi. Mieheni on ollut väkivaltainen minua kohtaan ja pelkään pahoin, että jos minun pitäisi jättää tyttö isälleen yökylään, isä saattaisi tehdä tytöllekin jotain - on nimittäin ollut useita tilanteita, joissa isä on ollut hermojen menettämisen partaalla, mutta minä olen mennyt väliin ja ottanut kiukuttelevan tytön hoteisiini. Olen puhunut asiasta lastensuojelussa ja lastenvalvoja sanoi, että vaikka isä olisi pahoinpidellyt lapsen äitiä, ei se vaikuta mitenkään siihen, että isä saa tavata lasta valvomattomasti. Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta koen, että tyttäreni on näin paremmassa turvassa. Jos otamme eron, sekä mieheni, että anoppi ovat ilmoittaneet, että siitä tulee verinen ja he tulevat huolehtimaan siitä, että minulle ei jää mitään - ja heillä on rahaa, millä huolehtia. Viimeksi tänään mieheni muistutti minua, että minulla ei ole varaa hankkia samanlaista lakimiestä kuin hänellä....
Mutta tämä taisi mennä jo vähän sivusta tässä anoppipalstalla...
No voi hyvänen aika, luuletko että tyttäresi on turvassa joutuessaan seuraamaan tuommoista perhe-elämää! Ainakin henkisiä vammoja tulee, varmasti. Pelastat tytön ja itsesi jos lähdet, ja saat kyllä viranomaisilta apua kun puhut tilanteesta avoimesti.
Saat myös ilmaisen tai halvan lakimiesavun kun käännyt julkisen oikeusavustajan puoleen. He OVAT yhtä päteviä (sama koulutus!) ja kokeneita kuin yksityiset, ero vain siinä että palkan maksaa valtio eikä asiakkaat. Ja luultavasti tekevät työtään vähävaraisten asialla hiukan vahvemmilla eettisillä periaatteilla kuin kovaa bisnestä tekevät yksityiset lakimiehet.
Väkivaltainen mies ei siitä muutu koskaan, vaikka kuinka sitä vannoisi ja vakuuttaisi!
Kirjoitin omasta ongelmasta yllä olevalla otsikolla " Onko anoppini mielisairas"? koska oikeasti joskus tuntuu että on ja on sairastuttanut poikansa myös, mikä on tietysti hirveän surullista. Minua kanssa uhkaillaan huoltajuuskiistalla ja huippujuristeilla ja en olr myöskään saanut tukea anopilta ongelmiini, halveksii vain minua ja sanoo ettei ole koskaan itse itkenyt ongelmiaan missään tai kenelläkkään ja että kaikki pitäisi sietää ja kestää, tiedän 80 kymppisen rouvan joka ajattelee että mieheltä ei pidä sietää kaikkea, luulisi että tuon ikäpolven ihminen ajattelisi juuri noin kuin anoppini mutta 80 kymppinenkin on suvaitsempi kuin anoppini :D ja tämäkin rouva kertoi itkeneensä pahaa oloaan anopille ja sai tukea, sairainta tässä on että anoppi purkaa henkilökohtaista vihaansa minua kohtaan kehottamalla mieheni pahoinpitelemään minua ja vielä lasteni nähden
Tuollainen uhkaus:"tulee verinen ero..." on laiton ja kuuluisi jo käräjille.
Älä hyvä tyttö kadota ainoaa elämääsi tällaisten ihmisten orjana. Jos olisit tyttäreni, kaappaisin sinut pois tuollaisten ala-arvoisten ihmisten seurasta.
Lapsestasi ei tule onnellista väkivallan ja pettämisten varjossa. Eipä ole ollut lastenvalvoja tilanteen tasalla. Ei kukaan tämän päivän Suomessa ole pakotettu olemaan väkivaltaa tihkuvassa ja uhkaavassa avioliitossa varattomuuden takia.
Sinut on peloteltu olemaan hiljaa orjana. Älä katso maailmaa miehesi silmin. Tottakai hän yrittää saada sinut näkemään pelolla tulevaisuutesi ja haluaa musertaa psyykkiset voimavarasi.
Luota siihen, että totuus voittaa silti. Älä usko toisen ihmisen "järkeen" vaan luota omaan kykyysi ajatella.
Ensinnäkin teidän lapsenne kannalta hyvin paha asia, että hän joutuu olemaan ympäristössä, jossa äiti joutuu fyysisen ja psyykkisen väkivallan kohteeksi. Häneltä jää kokonaan onnellisen parisuhteen malli saamatta. Jos lapsenne on poika, niin hän oppii todennäköisesti alistamaan naisia, varsinkin jos hän näkee, että tarpeeksi kun alistaa, niin ongelmat ratkeaa.
Tottakai tunnet vihaa, koska et pelkäät lapsesi ja oman henkesi puolesta. Totuus on kuitenkin se, että sinun pitää rohkaista mielesi ja hakea apua pelkosi käsittelyyn. Pelko sekoittaa mielen ja ESTÄÄ JÄRKEVÄÄ ajattelua. Ota vaikkapa yhteyttä paikkakuntasi turvakotiin ja kerro, että pelkäät lapsesi turvallisuuden puolesta. Jos sinua ei oteta vakavasti soita johonkin toiseen turvakotiin niin kauan kunnes jossakin tulee vastaan ammattitaitoinen ihminen joka osaa ratkoa tälläisiä ongelmia.
MITÄ NOPEAMMIN TOIMIT SITÄ PAREMPI. Ymmärrän hyvin, että näet väkivaltaisessa miehessäsi herkän ja satutetun pojan. Totuus on kuitenkin se, että jos annat asian olla, niin tilanne vuosien mittaan pahenee vaikka miehesi kuinka paljon itkisi polvillaan edessäsi ja vakuuttaisi jotain muuta. Vaikka et omasta elämästäsi mitään välitä, niin äitinä sinulla on velvollisuus kasvattaa lapsestasi ihminen, jolla on mahdollisuus elää onnellinen elämä.
Nyt likka.
tästä lähin, nauhoitat ylös jokaise uhkauksen salaa, hommaat nauhurin jonka laitat päälle kun uhkailut alkaa! Ja kuvaat juopottelijoita, sitä juoppoämmää ja sen juopoksi todennäköisesti tulevaa kakaraa. Sittem ku sulla on olemassa kaikki todisteet siitä että lapsella olis turvallisempaa olla sun kanssa kuin niiden ryyppäreiden kanssa niin sitten anna niiden nostaa juttu vaan. Rahalla ei kuitenka Suomessa vielä saa kaikkea, ei ei.
Kaikki mahdoliset tekstiviestit yms. talletat tietysti, kaikki mahdollinen joilla voit tarvittaessa todentaa uhkailut.
Jos äijä kertaakaan käy lapseen kiinni, niin heti lääkäriin tutkimuksiin PIENESTÄKIN MUSTELMASTA ja ilmoitus poliisille!!
Ei tossa oo mitän epäselvää, jos rypätään ja uhataan väkivallalla niin kukaan sosiaaliviranomainen ei käännä kyllä sulle selkäänsä! Se on fakta!
Nyt vaan keräät kaiken mahdollisen todistusaineiston ylös ja alat pitää selkeetä pöäiväkirjaa johon kirjoitat ylös kaiken.
Loputtava ton on, muuten voit oikeasti joku päivä olla vainaa, onhan noita tapauksia lehdet pullollaan.
älä pelkää vaan irrottaudu siitä kuiviosta heti!
Kauhea anoppi, kauhea ihminen, kauhea nainen, se on elämäänsä pettynyt ihminen ja tietenkin kateellinen sinulle kun olet hänen poikansa kanssa ja kun sinulla nyt on suru hän on tyytyväinen. Parempi olisi että et puhuisi hänelle mistään muusta kun lapsista ja että kuinka hyvin on asiat, sun pitää löytää muita 'kavereita' joille purkaa suruja, ei sille. Sun ei tarvitse antaa mitään anteeksi varsinkaan jos toinen ei pyydä anteeksi.
Sitten vielä sun mies, Ensinnäkään jos mies ei kestä vähän aikaa olla ilman seksii kun nainen tarvii lepoo niin se ei oo tekosyy mennä vieraisiin ja vielä jos se ei puolusta sua äitiinsä vastaan on törkeetä. Valitettavasti niinkuin minullakin sinulla on anoppi jonka kanssa ei voi olla niinkuin normaalisti naiset olisivat, mutta olen sen hyväksynyt ja pidän välimatkani koska se asia ei ikinä muutu. Paljon tsemppiä ja yritä kestää!!
Viha on kalvava tunne, joka ylittää muut tunteesi. Se kalvaa ja rasittaa.
Parasta sinulle olisi työskennellä omien tunteittesi kanssa ja päästä irti vaatimuksesta, että anopin tulee muuttua.
Toista ihmistä et voi muuttaa. Jokainen on oman luontensa mukainen, ja vain ihminen itse voi kamppailla omien tunteittensa ja luonteensa kanssa. Mutta se ei onnistu pakottamalla.
Jokainen voi opetella paremmat tavat, jokainen voi opetella hillitsemään tunteensa ja vihanpuuskansa. Aina ei ole pakko paljastaa tunteitaan kaikkien eteen.
Mutta voidakseen kehittää itseään, on ensin tajuttava oman luonteensa negatiiviset puolet. On ymmärrettävä, että vaikeudet ympäröivän maailman kanssa voivat johtua myös omasta itsestä.
Meidän pitäisi osata arvostaa itseämme ja uskoa itseemme. Viha ja ylimielisyys vaikeuttavat suhteitamme toisiin ihmisiin.
Jos välit eivät kohene, ei ole mitään syytä jatkaa yhteiseloa. Ihmisellä on oikeus valita seuransa. Mutta on itse ensin yritettävä. Viha ei auta siinä.
Taitaa anoppi olla aika kylmäsydämminen eukko. Lieneekö anopilla petetyksitulemisen omia kokemuksia.
*Voimahali*