Tässä on minun tarinani: Erosin viime lauantaina. Elämäni rakkaus ilmoitti, ettei voi enää olla kanssani. Etäisyys oli tullut väliimme. Maailmani hajosi täysin. Ennen niin turvallisesta ja seesteisestä elämästäni tuli kertaheitolla tunne helvetti. Tuska on ääretön, sieluun koskee sanoin kuvaamattoman paljon. Onneksi minulla on ollut ihmisiä joille olen voinut puhua tunteistani. Se on helpottanut vähän. Yritän uskotella itselleni, että tämä helpottaa kyllä ajan kanssa. Toivon ainakin niin. Katkeruutta en haluaisi tuntea. Silti on vaikeaa ymmärtää eron syitä ja olla syyttämättä toista. Totuus on se, että minut jätettiin, minun kanssani ei haluttu olla enempää. Minä olen ei toivottu, ei haluttu ihminen. Sen ymmärtäminen sattuu. Mikä minussa on vikana, miten niin rakkaus ei olisi voinut kantaa suhdetta vaikeitten aikojen yli??? Olisin halunnut jatkaa, haluaisin vieläkin palata rakkaani syleiltäväksi ja unohtaa todellisuuden. Voi kun heräisin tästä painajaisesta ja kaikki olisi kuin ennen. Niin ei kuitenkaan tapahdu. Tänään se todellisuus iski vasten kasvoja varoittamatta. Minulle tultiin kadulla juttelemaan. Halattiin ja toivotettiin voimia kestää. En kestänyt. Murenin palasiksi. Ajoin kotiin koko matkan itkien. Huusin ja itkin. Ennen se on helpottanut oloa. Nyt ei helpotusta tunnu tulevan. Tulevaisuus pelottaa ja ahdistaa. Kaikki ne suunnitelmat joita olen tehnyt tuntuvat täysin merkityksettömiltä. Minä en halua elää ilman rakkaintani. Silti niin on pakko tehdä. En ole valmis kuolemaan, en ainakaan vielä.
Toivon sydämeni pohjasta voimia kaikille teille, joita elämä on kohdellut samalla tavoin.
YStävällisin terveisin M31
Toivon sydämeni pohjasta voimia kaikille teille, joita elämä on kohdellut samalla tavoin.
YStävällisin terveisin M31
Vastaukset 6
Vanhimmat
sillä olen käynyt läpi tuon pahimman erohelvetin ja vieläkin olen siellä kuopassa syvällä. Siitä kun exäni kertoi, että hänellä on mua 12 v nuorempi rakastajatar jonka kans haluaa elämänsä jakaa, on nyt kulunut 1 v 8 kk. Voin vakuuttaa, että aika parantaa haavoja mutta hidasta se on. Minua ei enää rakastettu, mutta sen käsittämiseen meni pitkä aika ja asuimme mykkäkoulussa noin 7 kk. Kunnes en sitä mitätöintiäni enää kestänyt. Painostin mieheni lähtemään ja sanaakaan ei ole minulle sanonut vuoteen, eikä tervehdi kadulla. Meillä on yhteinen lapsi, josta onneksi välittää. Olen saanut paljon tukea ja ymmärtämystä miehiltä chatissä. Joidenkin kanssa olen tullut hyvin läheiseksi juttuystäväksi. Ja tarinoita erosta on niin monia. Emme ole yksin! Sinä selviät koska minäkin selvisin. Pitkän aikaa olin aivan varma, etten selviä...
Moi,älä lannistu,olen kokenut saman asian,mulla on 2 ihanaa lasta ja olin pitkän aikaa yh iskänä ja tuntui et ei täst mitään tuu,mut onneks oli tuttavia joihin pystyi turvautumaan aina tarvittaessa.
Joskus tuntui et kaikki kaatuu ja ei näy valoa,mut nyt olen onnellisesti naimisissa,ja elämä hymyilee,ÄLÄ LANNISTU MISSÄÄN TILANTEESSA;JA TURVAUDU YSTÄVIISI JOTKA OVAT SUA LÄHINNÄ JA HUOM;LUOTETTAVIIN
Kiitos noista sanoista. Mulla ei ainakaan vielä ole kovin huomattavaa helpotusta tullut. Toisin erostakin on kulunut vasta pari viikkoa. Käytännön hommat,kuten asunto ja muutto jne. valmistuvat onneksi tällä viikolla. Pääsen sitte lopullisesti suremaan tapahtunutta, ilman että tarvii koko ajan miettiä niitä.
Näiltä sivuilta oon saanut hieman lohtua vaikeina aikoina. Toisaalta myös sinkku-palstan tilitykset saa aikaan melkoista ahdistusta. Pitäis pystyä suodattamaan sellaiset vuodatukset.
Mitä kautta sait kirjeystäviä?
surullinen
kuule minustakin tuntu et oisin saannu iskun pallean alle kun mun mies sano et sil on toinen.se oli aivan fyysinen kipu .sattu!MUTTA löysin uuden miehen,paremman,tai mulle sopivamman.sillee se elämä koettelee.elämä on seikkailu.hokasin sen vast 40-kymppisenä.
Hei!
Tunteesi tuntuivat kovin tutuilta.
On pelottavaa, kun maailma hajoaa ympäriltä. Ja kaikki se, mihin olet luottanut häviää.
Toisen kaipuu on luonnollista. Tutut tuoksut, musiikki kappaleet jne . laukaisevat muistoja ja ainakin minulla itku on herkässä. On parempi antaa sen tulla. Itku helpottaa ja ehkä sitten jonain päivänä huomaat, ettei sitä itkua tulekaan.. Sydämen kohdalla tuntuu vihlaisu.. mutta siihen menee aikaa ja hyvä niin. Elämäsi on elämisen arvoinen.. jokaisen elämä on.. Tuntuu julmalta.. mutta niin kai se on, että kipeätkin kokemukset kuuluvat elämään ja ehkä niistä eniten oppii.. mutta tällä hetkellä ei taatusti Sinusta siltä tunnu.
Älä jää nyt yksin.. juttele ja jaa tunteitasi ystäviesi kanssa ja tarvittaessa hae apua ammattiauttajilta.
Lämpöä ja valoa elämääsi pakkasesta huolimatta
Tuollaisen kokemuksen jälkeen ainakin itse aloin miettimään, mikä meni pieleen. Ero tuli täytenä yllätyksenä ensimmäisen kerran. Itsekin ajattelin tuolloin, että kyseessä on elämäni rakkaus. Nyt tiedän, että rakkaus ei riitä suhteessa. Lisäksi tarvitaan tahtoa ja sitkeyttä kestää vastoinkäymisiä. Ilmeisesti rakkaasi ei ajatellut samoin kuin sinä.
Tästä alkaa taistelusi tuskaa vastaan, joka välillä tuntuu kestämättömältä. Hyvät kaverit on nyt kultaakin kalliimpia. Sitä mukaa kun voimat palaavat, kannattaa alkaa miettimään, missä meni pieleen. Itselle olisi hyvä saada ymmärrys tai käsitys siitä, miksi suhde päättyi. Eikä varmasti haittaa, jos pystyisit harrastamaan jotain säännöllisesti. Näyttää siinä mielessä hyvältä, että sinulla on ystäviä, joiden kanssa voit keskustella asioista tai ainakin viettää aikaa.