Rakkaus !

joo, mutta kohta lähtee.on nimittäin niin että sit ku on 15v. plakkarissa ni sit ne lähtee.

Nimenomaan se rakkaus. En minäkään sitä päättänyt että otanpa ulkomaalasen miehen ku ei suomalaiset oo hyvii tai mitään sellaista. Satuinpa nyt vaan rakastumaan tähän henkilöön.

Onnea teille ja toivottavasti suhteenne kestää jatkossakin!

Rakkaus ei todellakaan katso kansalaisuutta, uskontoa, rotua eikä mitään muitakaan epäolennaisia asioita.

Onnea sinulle ja vaimollesi, ja paljon yhteisiä tulevia vuosia :) .

Rakkaus ei ole mielestäni riittävä syy alkaa parisuhteeseen. Vanha sanonta "kun rahat loppuu, loppuu rakkauskin", pitää paikkansa. Eli paras, kun alkaa suhteeseen taloudellisesti tasavertaisen kumppanin kanssa.

Rakkaus, sehän se tärkein suhteessa on. Minä reilu puolivuotta seurustellu ulkomaalaisen naisen kanssa ja koko ajan tulee aina juttuja mistä ollaan samaa mieltä ja tehdään samoja asioita ja haluataan samoja asioita. Onhan toki moni sanonu miksi näin mut eihän se heidän asia ole ja hänen vanhemmat ei tykkää tästä jutusta mutta onneksi se ei niin paljon vaikuta et suhde loppuisi. Onnea sulle ja toivottavasti itselläkin helpottuu.

Olen kanssasi samoilla linjoilla ton rakkauden kanssa.

Rakkaus laajasti ymmärrettynä sisältää myös loogisen puolen, tahdon ja toisen kunnioittamisen.

Siis paljon enemmän kuin vain ihastuminen tai himo.

Toisaalta ymmärrän myös tuossa aiemmin esitetyn taloudellisen ajattelunkin, se vain minulle on liian yksipuolinen syy olla yhdessä, rakkaudessa on enemmän.

Neljättä vuotta mennään näillä eväillä.

Rakkaus on tietysti tärkeä asia, mutta minäkin olen taipuvainen käytännöllisenä ihmisenä hakemaan muutakin kuin pelkkää rakkautta. Arvot ja unelmat ovat toivottavasti linjassa keskenään ja lähtökohta suhteeseen tasa-arvoinen. Siis sellainen, jossa kumpikaan ei koe jäävänsä toisen armoille.

Rakastuminen on ihan kivaa, muttei ole minun mielestäni hyödyllinen tunne muutoin kuin läpikulkupaikkana lujaan ystävyyteen ja kumppanuuteen. Rakastuneena tulee helposti katsottua läpi sormien sellaista, mitä ns. normaalissa tilanteessa ei sietäisi. Jos vielä parin vuoden päästä tapaamisesta kykenet sietämään toisen erilaisuutta ja "vikoja" ja kumppani pystyy siihen samaa sinun kohdallasi, suhteella saattaa olla tulevaisuutta.

Joskus onni potkaisee ja käy niinkuin sinulle.
Onnea sinulle jatkossakin.

Se hän se. Kyllä se on aina tavoittelemisen ja etsimisen väärti. Ikävintä vain, että sillä on kääntöpuolensa (Bukowski Rakkaus on koira helvetistä) ja että sitä ei voi hallita. Ihminen voi pidättä virtsaamistaan mutta yritäpä pidellä rakkautta, ei onnistu;D
Rakkautta ei voi myöskään pakotta ja kun rakkaus lähtee talosta, talo jää mutta se on tyhjä vailla elämää.

Kauniimmin ja realistisemmin tuskin voi rakkaudesta enää sanoa:

"Rakkaus on yli tundran kiitävä moottorikelkka joka yhtäkkiä lentää nurin ja litistää sinut alleen.
Yöllä saapuvat ahmat."

-Nietzche-

Onneksi teillä on toisin, onnea ja menestystä vaimosi rinnalla, tehkää tästä maailmasta parempi edes toisillenne;D

Mielestäni rakkaus ei ole ainoa tekijä joka ratkaisee kenen kanssa solmin suhteen. Rakkaus on erittäin tärkeä tekijä, muttei ainoa.

Ulkomaalaisen kumppanin kanssa voi tulla eteen ongelmia esimerkiksi kumppanin kulttuurin, uskonnon tms kanssa, varsinkin jos ne eroavat huomattavissa määrin omasta kulttuurista ja uskonnosta. Toista voi rakastaa vaikka kuinka mutta silti sopeutuminen kumppanin kulttuuriin tai uskontoon ei onnistu. Rakkauden takia ei kuitenkaan luovuta niin helposti vaan sitkaasti jatkaa eteenpäin. Rakkaus on siis myös voimavara.

Parasta rakkaudessa on se, että se on universaali tunne jonka kaikki tietää rodusta, uskonnosta, kotimaasta, kansalaisuudesta, ulkonäöstä jne huolimatta :)