Itsemurhan partaalla

Jotenkin tunnut etsivän syyllistä perhettänne koskeviin onnettomuuksiin. Olet kai niin nuori, että on vaikea käsittää se, että myös vanhempasi ovat olosuhteiden uhreja.

Eivät he ole voineet etukäteen tietää, että heidän poikansa tulee kuolemaan syöpään. Se on KOKO perheelle valtava tragedia. Kun he ovat ostaneet 3v. sitten talon, eivät he osanneet aavistaa mitä tuleman piti.

Lapsen ja veljen kuolema on räjäyttänyt koko perheen hajalleen jossa jokainen yrittää selvitä kaaoksen keskellä.
Olet vielä joutunut kokemaan sen, että vanhempasi eivät olekaan kaikkivoipia ja kaikkitietäviä, olet heille siitä tosi katkera.

Vihasi kohdistuu vanhempiin, ja siihen että et saa riittävästi rahaa. Itseasiassa olet aivan muusta heille vihainen: veljen kuolemasta ja siitä seuranneesta taloudellisesta katastrofista.

Miten tilanteesta voisi jatkaa eteenpäin? Sinun tulisi löytää ihminen jolle voit puhua kaikki asiasi... aikuinen ja tasapainoinen ihminen.
Ota koulusi terveydenhoitajaan yhteys, hän saattaa sinut eteenpäin oikeaan osoitteeseen.

Itsemurha ei kannata, koska elämässä on tulossa hyvää, se voi olla jo aivan ovella.
Eikö olisi surkeata, tappaa itsensä juuri kun ratkaisu olisi muutaman päivän päässä.

Sinusta on varmaan aivan kaameaa muuttaa sukulaisen luo, koet sen jotenkin häpeänä. Niin EI ole! Ette ole tehneet mitään sellaista pahaa, jota pitäisi hävetä.

tänne. Mä tekisin sinuna sellaisen jutun, että olisin ihan rauhassa ja coolisti nyt. Ymmärrän, että sulla kaikki painaa päälle ym. ja on tapahtunut traagisia ja murheellisia asioita, mutta sun pitää nyt tajuta se, että olet tosi nuori. Älä nyt ihmeessä mene tekemään mitään älyttömyyksiä. Jos sä menet ammuskelemaan ihmisiä, joudut vankilaan. Se vasta hirveää on olla lopun elämää vankilassa ja sitä paitsi toisten ihmisten tappamisesta saa vain huonoa karmaa itselleen ja siitä ei ikinä selviydy henkisesti. Jos sä teet itsellesi jotain, sä et anna itsellesi edes mahdollisuutta mennä eteenpäin ja kasvaa.

Tiedätkö mitä - ihmiset selviää uskomattomista asioista siksi, että ovat sitkeitä. Muista se - Se, joka taipuu taitu ei. Vaikka kaikki kaatuis päälle, niin muistat tärkeimmän asian - muistat hengittää ja olla ihan rauhassa.

Koska olet nuori, et voi käsittää vielä sitä, että joku koulukiusaaminenkin - siitä pääsee yli ja usein niille kiusaajille käy surkeasti - tulee sairauksia tai elävät muuten onnetonta elämää.

Ala tekemään jotain pikku bisnestä ja tekemään hommia, josta saisi vähän rahaa. Minä sinun ikäisenä tein jotain pientä työtä, että sain edes pikkusen rahaa jostain, kun ei vanhemmillani ollut antaa rahaa ja oli lama ja Suomessa meni muutenkin huonosti.

Ja siitä tytöstä - olkaa frendejä ja jutelkaa nuorten juttuja, mutta jos siitä ei tule mitään, niin älä muserru. Rakasta, kärsi ja unhoita - sanotaan laulussa. Se pitää paikkansa.

Tsemppiä nyt ja muista - ole rauhassa. Jos joku aukoo päätänsä kuolleesta veljestäsi, niin huuda takaisin, mutta älä tappele. Ei ne ihmiset muista sitä enää viiden vuoden päästä. Ne keksii uusia räkätyksen aiheita muista ihmisistä, kun ei ole omaa elämää.

Kokemuksellani tiedän että mullakin on ollut todella vaikeaa. Viimevuosi meni päin v*ttua ja mietin aina että ikävän takia voisin vaikka tappaa itteni koska en enää jaksanut, mutta ystävien tuella olen tähän päivään päässyt. Suosittelen sinulle terapiaa jossa voi jutella ongelmistaan ja ns kaataa taakkaa muillekkin. Itsekkin käyn terapiaa ja se kyllä auttaa ja ei maksa mitään. =)

Suru esiintyy niin monella tavalla, minä menetin isäni keväällä ja olen edelleenkin yllättynyt, miten me sisarukset käyttäydyimme toisiamme kohtaan (syytökset, katkeruus, kipu menettämisen takia) ja me sentään olemme jo reilusti aikuisia. Toivon, että joku lähipiirisi aikuisista ymmärtäisi sinun hätäsi ja auttaisi sinua löytämään rauhan itsesi ja surusi kanssa. Vanhempasi ovat yhtä sekaisin ja avuttomia oman surunsa ja ikävänsä kanssa, joten he eivät jaksa eivätkä osaa toimia niinkuin vanhempien pitäisi normaalisti osata.

Hei!
On sinua, alkup. kirjoittajaa, tuplasti vanhempi ja eri sukupuolta. silti tarinassasi on minule tuttua aikuiseksi kasvamiseni ajalta ja vieläkin. ensiksi, olet kokenut raskaita asioita jotka eivät voi olla vaikuttamatta sinuun. jokainen reagoi tavallaan. tiedät varmaan itsekin että itsetuhoisuus, näkyi se sitten sisäänpäin kääntyneenä vihana, tai ulospäin suuntautuvana raivona, ovat molemmat vahingollisia, mutta niin tuttuja monelle ihmiselle. myös minulle.
muistan itsekin ajatelleeni että miten paljon kaikkea paskaa voi yhden ihmisen kohdalle sattua. miksi ongelmat kasaantuvat niin että tuntuu että seinä nousee pystyyn, elämä ei voi mitenkään jatkua, ei ole mitään syytä...
mutta syitä elämän jatkumiseen on loputtomasti, niin syviä ja tärkeitä, että niitä on joskus vaikea edes nimetä. en halua luennoida, mutta haluan sanoa että olet vielä kovin nuori, elämällä on vaikka mitä hyvää tarjottavaa, etkä ehkä nyt usko sitä, mutta totta se on. en sano että elämä olisi aikuisen helpompaa, että kaikki unelmat touteuvat ja olet vapaa kaikesta siitä minkä kanssa on takunnut. mutta se voi olla! helpoksi ei kai kukaan elämäänsä sano, mutta hyviä, onnellesia ja tyydyttäviä hetkiä on ja joskus niitä on jopa paljon.
sinä olet syytön niihin tapahtumiin jotka kohdallesin valitettavasti osuivat. syytön vanhempiesi taloudellisiin vaikeuksiin, eikä sinun pidäkään ottaa niistä vastuuta. syytön veljesi sairauteen ja kuolemaan, syytön siihen että joudut elämään surussa ja huolessa.
ainoat asiat miten voin sinua neuvoa ovat että älä anna periksi! sinä olet oma ihmisesi,vaikka lapsuuden perhe vaikuttaa miehin kaikkiin, sinulla on silti mahdollisuus luoda oma elämäsi sellaiseski kuin sinä itse haluat, niin hyväksi kuin se suotuisimmillaan on mahdollista, sinä ansaiset parempaa ja maailmassa on rakkautta, hellyyttä ja kiintymystä joita on mahdollista saada osakseen. veljesi kuolemaa sinun täyttykin surra, se suru ei koskaan häviä vaikka muuttaa muotoaan. sinun veljesi menetys on aina elämässäsi, mutta sen ei vuosien kuluttua tarvitse enää olla niin kipeä asia, se on osa sitä miksi sinusta tuli ja tulee sellainen kun tulee..
jaksa vielä. jaksa hetken pahan hetken yli.
kaikista tärkein ohje on että yksin sinun ei kuitenkaan tarvitse jaksaa. se että kirjoitit tänne oli jo hienoa. hae apua, et ole ainoa.
en teidä missä päin suomea asut mutta tässä jotain mikä voi auttaa alkuun.
Voimaa!

http://www.kompassi.info/page.asp?_item_id=593

Älä ny katolta hyppää tulee sottasta!!!

Mene kouluterveydenhoitajalla ja pyydä hänen järjestämään sinulle aika koulukuraattorin vastaanotolle. Kuraattori on oikea ihminen kuuntelemaan sinua. Tämä ehdotus voi tuntua tyhmältä, mutta ihan OIKEASTI uskon sinun saavan tätä kautta apua.

Ei noin isojen murheiden kanssa pidä olla yksin. Meillä on hieno ja kallis oppilashuolto, jonka tehtävänä on auttaa! OTA APU VASTAAN!

Omavastuu on kolme euroa.

Ihan vaan tiedoksi.

olet vasta 14v,ja kokenut jo paljon.Elämässä tulee joskus eteen tuollaisia asioita.Mutta sinulle kuitenkin on tuo tyttö joka pitää toivoa .usko tämä:kaikista selviää.on aivan luonnolista että vihaat nyt maailmaa.mutta yritä etsiä elämääsi jotain tekamistä joka ei maksa mitään.mielestäni elämässä on kumminkin tärkeimpiä asioita kuin sota elokuvat .ei niiden puutteeseen kukaan kuole.vanhemille näytät olevan tärkeä,koska he ajattelevat tuossa asiassa sinun parasta.joskus vain raha asiat eivät mene niinkuin on suunnitellut.
meille annetaan vain yksi elämä ,siis itsemurha on peruuttamaton teko.
konsertteihin liput ovat tosi kalliit harvoilla nuorilla siihen on varaa.
voisitko kertoa vaikka kouluterveyden hoitajalle tämän saman tarinasi.jo kertominen helpottaa.toinen mikä helpottaa on totuus:siis sano kavareille ettei ole rahaa ,siihenkin nykyäään tarvitaan rohkeutta.kirjoittele myös tälle palstalle mitä sinulle kuuluu .ei elämässä tarvikaan saada kaikkia mitä haluaisi,se on sitä elämän koulua josta olet aikuisena jopa kiitollinen.

Sinulle! Älä vain tapa itseäsi! Koeta hankkia apua, vaikka koulun kautta. Voimia ja halauksia sinulle ja otan syvästi osaa veljesi puoleta!!!
T:Minä