Kumpa voisi deletoida huonot asiat ja tallentaa pelkästään hyvät asiat.
Kuinka moni pystyy siihen?
Unohduksen
*ihanuus*
22
1290
Vastaukset
- silloin kun se menee syvälle
ihmiseen eli joku tapahtuma jättää trauman joka tuo unohduksen ja jota saatetaan vuosikausia koettaa kaivaa esiin muistilokeroista jotta se voitaisiin turvallisesti käsitellä ilman että tuo toinen hajoaa, vaipuu psykoosiin..
t.vantaannainen- sinulla
kokemusta sellaisesta paljonkin?
Se on totta että jokin trauma saattaa jättää jälkensä ihmiseen jopa loppuelämäksi.
Vaikutus voi olla katastrofaalinen kaikkiin tuleviin ihmissuhteisiin.
Olet luultavasti oikeassa. - jonkinverran
sinulla kirjoitti:
kokemusta sellaisesta paljonkin?
Se on totta että jokin trauma saattaa jättää jälkensä ihmiseen jopa loppuelämäksi.
Vaikutus voi olla katastrofaalinen kaikkiin tuleviin ihmissuhteisiin.
Olet luultavasti oikeassa.ja tiedän itsekin miten lähellä olin aikoinaan kun jouduin äkkiseltään minuun koskevan tilanteen eteen ja jouduin shokkiin, kuume nousi lähelle 40 astetta, siinä vaiheessa nukahdin. Tuossa shokissani kielsin epätoivoisesti tapahtumaa todeksi, minut "ravistettiin" väkisin todellisuuteen, mutta sitäkin kautta voin ymmärtää hyvin että näin voi käydä
t.vantaannainen - todellisuus*
jonkinverran kirjoitti:
ja tiedän itsekin miten lähellä olin aikoinaan kun jouduin äkkiseltään minuun koskevan tilanteen eteen ja jouduin shokkiin, kuume nousi lähelle 40 astetta, siinä vaiheessa nukahdin. Tuossa shokissani kielsin epätoivoisesti tapahtumaa todeksi, minut "ravistettiin" väkisin todellisuuteen, mutta sitäkin kautta voin ymmärtää hyvin että näin voi käydä
t.vantaannainenvoi olla toiselle aivan muuta.
Ihminen saattaa paeta todellisuutta esim. nukkumalla joka saattaa joskus toimia ja toisinaan ei. - alima
ihania kokemuksia noiden asioiden käsittelyssä Rosen-terapiasta.
Siinä käydään itsen kanssa läpi asiat, mitkä käsittelyä kaipaavat ja sitä kautta pääsee yli ikävistäkin asioista. Niitä ei unohda, mutta oppii hyväksymään osaksi omaa elämää ja antamaan anteeksi itselle ja muille.
Ehkä en ole pystynyt vieläkään täysin antamaan anteeksi muille, mutta olen sinut itseni ja omien tuntemusteni kanssa ja se on todella helpottava tunne.
Katkeruus on siis kadonnut. Samoin sain Rosenista apua paljonkin tulevien asioiden käsittelyyn. Huomaan suhtautuvani ongelmatilanteisiin paljon rauhallisemmin kuin ennen ja se säästää minua monelta sterssiltä.
Sitä on vaikea selittää, mutta siltä vain on tuntunut jo pitkään ja selkeästi johdan syy-yhteyden Rosen terapiaan.
Haluan vielä sanoa "tietämättömille", et Rosen ruusuisesta nimestään huolimatta ei ole mitään aromaterapiaa, vaan nimi juontuu terapian kehittäjästä Maria Rosenista.
Muisti on armollinen. Ihminen ei muista hyvin pahoja asioitaan, vain hänen alitajuntansa muistaa ne. Ja ihminen ei tiedä niistä itse mitään.
Jos siis koet muistavasi huonoja asioitasi, ne eivät olleet vielä tarpeeksi huonoja.- luulet
olet totaalisti väärässä ainakin osittain.
- Anskuliini
asiat, noin vain delete nappia painamalla, teet aina uudestaan samoja virheitä ja joudut uudelleen ja uudelleen samaan pulaan.
Elämämme tarkoitushan on havannoida ja ymmärtää tekemämme virheet ja kokemamme vääryydet, jotta sama ei toistuisi.- totaalinen
unohdus voi olla se paras vaihtoehto jopa ympäristön täydellinen poissulkeminen.
Ihmisen on eheytettävä itsensä samalla tavalla kuin kiintolevy = koota sirpaleet ehyeksi ja se vie joskus aikaa, voi olla että koko loppuelämän. - alima
totaalinen kirjoitti:
unohdus voi olla se paras vaihtoehto jopa ympäristön täydellinen poissulkeminen.
Ihmisen on eheytettävä itsensä samalla tavalla kuin kiintolevy = koota sirpaleet ehyeksi ja se vie joskus aikaa, voi olla että koko loppuelämän.voi olla petollista ja kostautua pahastikin esim. erilaisina fyysisinä sairauksina ja joskus myös psyyken pahana sairastumisena.
Kipeätkin asiat pitäisi uskaltaa käsitellä pois, eikä työntää syvälle piiloon, liian tuskallisina.
Tuska puskee ulos pinnan alta ennemmin tai myöhemmin, mitä erilaisimpina tuntemuksina ja sairauksina.
Pitää opetella olemaan edes itselle rehellinen ja käsitellä kaikki pahat tuntemukset itsestä pois lopullisesti.
- en unohda
Tuonne päänupiin on kerennyt taltioitua yhtä ja toista.En yritä unohtaa, nousevat pintaan joskus kuitenkin, kun jokin muistuttaa. Hyvät asiat tuntuvat tosi hyviltä, kun on joskus ollut kurjaa. Hulluksikaan en ole tullut vaikka pettymys olisi kirveltänyt kuinka raskaasti ja pitkään. Saldokin on monessa asiassa negatiivinen.
Sitäpaitsi jos joku haluaa minut ystäväkseen, en hyväksy sitä, ettei menneisyyttänikin hyväksytä osaksi minua, vaikka en olekaan kaikkia kokemuksia "tilannut". Tilasin normaalin ja tavallisen elämänkulun ja minut on petetty! :)
Olen kyllä itsekin joskus ajatellut, että ihmisen tuotekehitys on vielä pahasti kesken ilman delete-nappulaa.- naisellinen nainen
delete-nappula. Niin sitten me ei ehkä oppittais tai tultais "henkisesti" vahvoiksi, kestämään yhtäkään pettymistä elämämme aikana. Toiset meistä vaan herkempii menemään "rikki", tohon henkiseen "stressiin" reagoidaan kukin eritavoin. Pitääks sitten unohtaa? - ei minusta. Mutta, ei kaikkea kannata kokoajan mielessäänkään pyörittää. Asioita vaan tapahtuu. Ja toi ihmisen muistiki pelaa kummallisesti. Välillä noi ikävätki muistot nousee pintaan, halusi tai ei. Mut yleensä ei. Terapiasta on apua monelle. Kun kysymys on vakavista asioista. On hyvä että, tarjolla on monta tapaa hoitaa mieltä. Ja joskus toi lääkitysjuttukin on kohdallaan jos se helppii. Meilläki on kokemusta miten nuorta autetaan kestämään, eikä nää lääkkeet tänäpäivänä ole sitä luokkaa eikä niiden pitoisuudet, että niistä jäisi pysyvä riippuvaissuhde. Hyvä lääkäri taitaa tänki homman. Toiset meistä vaan on "lasii" ja toiset meistä taas ei. Meilläki toi meidän kundi meille "lasilapsi". Ollut aina tosi herkkä. Mut niihän "taiteilijat" useinmiten on. Siitä sitten lahjana luomisen ilo ja toisaalta tuska.
Niin tai näin tasapainoilua koko elämä. Mutta, kuitenkin ihana elämä.
Hyvää Illan Jatkoo;
t.friidu - en unohda
naisellinen nainen kirjoitti:
delete-nappula. Niin sitten me ei ehkä oppittais tai tultais "henkisesti" vahvoiksi, kestämään yhtäkään pettymistä elämämme aikana. Toiset meistä vaan herkempii menemään "rikki", tohon henkiseen "stressiin" reagoidaan kukin eritavoin. Pitääks sitten unohtaa? - ei minusta. Mutta, ei kaikkea kannata kokoajan mielessäänkään pyörittää. Asioita vaan tapahtuu. Ja toi ihmisen muistiki pelaa kummallisesti. Välillä noi ikävätki muistot nousee pintaan, halusi tai ei. Mut yleensä ei. Terapiasta on apua monelle. Kun kysymys on vakavista asioista. On hyvä että, tarjolla on monta tapaa hoitaa mieltä. Ja joskus toi lääkitysjuttukin on kohdallaan jos se helppii. Meilläki on kokemusta miten nuorta autetaan kestämään, eikä nää lääkkeet tänäpäivänä ole sitä luokkaa eikä niiden pitoisuudet, että niistä jäisi pysyvä riippuvaissuhde. Hyvä lääkäri taitaa tänki homman. Toiset meistä vaan on "lasii" ja toiset meistä taas ei. Meilläki toi meidän kundi meille "lasilapsi". Ollut aina tosi herkkä. Mut niihän "taiteilijat" useinmiten on. Siitä sitten lahjana luomisen ilo ja toisaalta tuska.
Niin tai näin tasapainoilua koko elämä. Mutta, kuitenkin ihana elämä.
Hyvää Illan Jatkoo;
t.friiduEn ole mitään lääkitystä sentään tarvinnut. Minut potkaistiin terveyskeskuksestakin pihalle terveenä, vaikka hädin tuskin selvisin päivän töistä ja en jaksanut edes siivota enää, vaikka yritin. Laiskaksihan silloin tietysti haukutaan ja sanotaan, että ota itseäsi niskasta kiinni :) Nukuin vaan. Enkä edes ymmärtänyt miksi ennenkuin joku kertoi. Kyse oli vakavista asioista. Eläisin samassa jamassa, eikun pahemmassa ilman ulkopuolista puuttumista. Kaiken toivoni menettäneenä. En varsinaisesti ole sairas, vaikka loppuvaiheessa minut arvioitiin lievästi masentuneeksi ja aika itsetuhoisia ajatuksia kävi mielessä hetkittäin.
En ymmärrä, mitä hyötyä kenellekään olisi ollut jättää minua oman onneni nojaan, kun ymmärtäviä ystäviäkään ei ollut. - naisellinen nainen
en unohda kirjoitti:
En ole mitään lääkitystä sentään tarvinnut. Minut potkaistiin terveyskeskuksestakin pihalle terveenä, vaikka hädin tuskin selvisin päivän töistä ja en jaksanut edes siivota enää, vaikka yritin. Laiskaksihan silloin tietysti haukutaan ja sanotaan, että ota itseäsi niskasta kiinni :) Nukuin vaan. Enkä edes ymmärtänyt miksi ennenkuin joku kertoi. Kyse oli vakavista asioista. Eläisin samassa jamassa, eikun pahemmassa ilman ulkopuolista puuttumista. Kaiken toivoni menettäneenä. En varsinaisesti ole sairas, vaikka loppuvaiheessa minut arvioitiin lievästi masentuneeksi ja aika itsetuhoisia ajatuksia kävi mielessä hetkittäin.
En ymmärrä, mitä hyötyä kenellekään olisi ollut jättää minua oman onneni nojaan, kun ymmärtäviä ystäviäkään ei ollut...puhua. Siis joidenkin mielestä. Ei avun saanti ole rikos. Ja uuvutaan me káikki, jos tilanne on raskas. Ei niin vahvaa ihmistä olekaan. Joskus pieni lepokin auttaa. Henkistä vahvuutta on myöntää oma heikkous. Vasta sitten ihminen voi olla vahva. Eikä niitä "ystäviä" aina oo tarjolla sillon ku pitäisi. Päinvastoin ammattilaiset osaavat nähdä asiat usein "puolueettomasti" mut paljo riippuu siitäki kehen törmää. Mut jos, ihminen ei opi luottamaan kehenkään, niin sit tositilanteissa on vaikeaa pärjätä yksin. Tota ikääki ku meille jokaiselle tulee, siinä missä nuorempana voimat riitti, niin iän karttuessa ne vähitellen kuitenskii pikkusen vähenee...
Tsemppiä sulle ja Hyvää Syksyn Jatkoo...
t.friidu - en unohda
naisellinen nainen kirjoitti:
..puhua. Siis joidenkin mielestä. Ei avun saanti ole rikos. Ja uuvutaan me káikki, jos tilanne on raskas. Ei niin vahvaa ihmistä olekaan. Joskus pieni lepokin auttaa. Henkistä vahvuutta on myöntää oma heikkous. Vasta sitten ihminen voi olla vahva. Eikä niitä "ystäviä" aina oo tarjolla sillon ku pitäisi. Päinvastoin ammattilaiset osaavat nähdä asiat usein "puolueettomasti" mut paljo riippuu siitäki kehen törmää. Mut jos, ihminen ei opi luottamaan kehenkään, niin sit tositilanteissa on vaikeaa pärjätä yksin. Tota ikääki ku meille jokaiselle tulee, siinä missä nuorempana voimat riitti, niin iän karttuessa ne vähitellen kuitenskii pikkusen vähenee...
Tsemppiä sulle ja Hyvää Syksyn Jatkoo...
t.friiduKyllä minusta kaikesta on voitava puhua avoimesti. Yhteiskunta ja ympärilläni olevat ihmisetkin hyötyvät minusta paljon enemmän toimintakykyisenä. Myös epämukavista asioista.
Vanhoina hyvinä aikoina olisin joutunut ennemmin tai myöhemmin oman yhteisönikin hylkäämäksi.
Myös sillä puolueettomalla ammattilaisella on paikkansa. Läheisten kanssa juttelu menee hyvin helposti syyllisten hakemiseksi ja syyttelyksi. Sitten päälle vielä muutama amatööridiagnoosi, huh. Se se vasta raadollista on. Sellaista vatkaamista, josta ei hyödy kukaan eikä se johda mihinkään.
Hyvää yötä sinne ja kiitos kommenteista! - naisellinen nainen
en unohda kirjoitti:
Kyllä minusta kaikesta on voitava puhua avoimesti. Yhteiskunta ja ympärilläni olevat ihmisetkin hyötyvät minusta paljon enemmän toimintakykyisenä. Myös epämukavista asioista.
Vanhoina hyvinä aikoina olisin joutunut ennemmin tai myöhemmin oman yhteisönikin hylkäämäksi.
Myös sillä puolueettomalla ammattilaisella on paikkansa. Läheisten kanssa juttelu menee hyvin helposti syyllisten hakemiseksi ja syyttelyksi. Sitten päälle vielä muutama amatööridiagnoosi, huh. Se se vasta raadollista on. Sellaista vatkaamista, josta ei hyödy kukaan eikä se johda mihinkään.
Hyvää yötä sinne ja kiitos kommenteista!täältä.
t.friidu
- kumpikin kuuluu
tähän elämään. Ei niitä ole syytä häivyttää enkä ainakaan itse siihen pyri. Muutaman tilapäisen takaiskun jälkeen onnistuminen maistuu paljon paremmalta.
- enkä tiedä
tahtoisinkaan.
Vanhan biisin sanoin:
"Jos nuo tummat raidat ottaisimme pois, ei noin kirkkaita nuo vaaleatkaan ois."
wg - RosaLiiin
...hyvä kaveri tuolle unohdukselle on anteeksianto.
Mielen roskapankkiin panen ikävät ja kiukuttavat asiat, olkoot siellä.
Elämässä on tapahtunut monta hyvää asiaa, jotka kaivan esille kun pahanlainen kenkutus iskee.
Siihen se tyrehtyy kenkutuskin sitten... - namisuku
...voi, jos oikein keskittyy, joskus taas ei...nyt on se taas ei.
- susa51
Huonot asiat mutta aina se ei onnistu. Olis hyvä taito ottaa hetkestä kiinni ja lakata vatvomasta menneitä.
- hetkeksi
susa51 kirjoitti:
Huonot asiat mutta aina se ei onnistu. Olis hyvä taito ottaa hetkestä kiinni ja lakata vatvomasta menneitä.
pystyykin unohtamaan sellaiset, ne palaavat aina yhä uudelleen ja uudelleen kummittelemaan, tosin joka kerta heikompana.
Milloin niistä pääsee kokonaan eroon, ehkä silloin kun kertyy enemmän niitä hyviä muistoja ja saldo menee plussalle?
Ketjusta on poistettu 19 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitäs peitsarissa on tapahtunut eilen illalla
Mikkelissä iso poliisioperaatio https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/39ef020c-2d81-4d72-b720-651f458ba3e2862356Mistä löytää kadonnut motivaatio?
Mikä neuvoksi, kun oikein mikään ei enää jaksa huvittaa eli ei ole motivaatiota tehdä mitään? Joka päivä ajattelen, että1332038Saana airola ja. muusikko spekulaatiota
Saara airolan kirja muusikko mies. Oisko redrama tai lauri tähkä? Saana oli 13 v vuonna 2014 Tekoäly sanoo : tähkä Julki131988- 1571447
Jos saisit palata takaisin johonkin vuoteen
Mikä vuosi se olisi? Ja mitä siinä hetkessä tapahtuisi?1381257- 85876
Miksi ETTE suostu selvittämään . . . . . ...
Asioita jotka jääneet selvittämättä toisen osapuolen kanssa? Kertoisitteko miksi ette suostu? Vaikka teidän mielestä193868- 174836
Wille Rydman on kansalaisten mielestä huonoiten onnistunut ministeri
Onneksi olkoo Wille kärkipaikasta! Oletkin sen eteen tehnyt hartiavoimin töitä. "Ministeri Wille Rydman (ps) on kansala448775- 52602