Kuinka moni palstalainen velloo menneisyydessä? Koska kaikki oli paremmin? Itsellä menee aika vain kirotessa kuinka lukio kiisi silmien ohi niin että suhahti. Voi luoja niitä kissoja, niitä oli paljon ja ne olivat pääosin mukavia ja niiden kanssa oli aina pakosta tekemisissä vaikka ujostuttikin niin tolkuttomasti.
Sitten lukio loppui, paperit kouraan, armeijaan, ei naisia paitsi yksi itse telakanuunaa erehdyttävästi muistuttanut rva. alikersantti. Sitten opiskelemaan teknistä alaa, ei naisia laitoksella ei mailla eikä halmeilla, baarissa en käy, viinaa en juo, pahemmin en biletä ja koko kaveripiiri on samanlaisia rilliturpia!
Varoitus kaikille junioreille: lukiossa on se risteyskohta, sieltä kun lentää pihalle niin sitten voi iskeä hanskat tiskiin niin että läjähtää.
Sori ennakkoluuloni, mutta mielestäni kohtaaminen on vaikeaa vaikka joisikin, koska olen niitä ikäviä tapauksia jotka mielellään tuntevat vastapelaajan ennestään - koulu oli tässä mielssä täydellinen ympäristö. Kolme vuotta peliaikaa ja jo puolen vuoden jälkeen tiesi aika hyvin millainen tyttö oli kyseessä, ei paineita, ei hermoiluja, kaikki kuitenkin asuivat vielä vanhempiensa luona eikä autoon tarvinnut olla rahaa ja baareihin ei päässyt niin se olisi ollut niin täydellinen paikka aloittaa.
Mutta se meni jo. Että sitten vituttaa.
Sitten lukio loppui, paperit kouraan, armeijaan, ei naisia paitsi yksi itse telakanuunaa erehdyttävästi muistuttanut rva. alikersantti. Sitten opiskelemaan teknistä alaa, ei naisia laitoksella ei mailla eikä halmeilla, baarissa en käy, viinaa en juo, pahemmin en biletä ja koko kaveripiiri on samanlaisia rilliturpia!
Varoitus kaikille junioreille: lukiossa on se risteyskohta, sieltä kun lentää pihalle niin sitten voi iskeä hanskat tiskiin niin että läjähtää.
Sori ennakkoluuloni, mutta mielestäni kohtaaminen on vaikeaa vaikka joisikin, koska olen niitä ikäviä tapauksia jotka mielellään tuntevat vastapelaajan ennestään - koulu oli tässä mielssä täydellinen ympäristö. Kolme vuotta peliaikaa ja jo puolen vuoden jälkeen tiesi aika hyvin millainen tyttö oli kyseessä, ei paineita, ei hermoiluja, kaikki kuitenkin asuivat vielä vanhempiensa luona eikä autoon tarvinnut olla rahaa ja baareihin ei päässyt niin se olisi ollut niin täydellinen paikka aloittaa.
Mutta se meni jo. Että sitten vituttaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
milloin on liian myöhäistä. Koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaa ja millaisiin ihmisiin tutustuu. Kannattaa vaan olla avoin uusille asioille ja suhtautua positiivisesti tulevaisuuteen.
Mulla kans lukio kiisi ohi että suhahti, mutta mielestäni on myöhäistä miettiä sitä. Se meni niinkuin meni ja menneisyyttään ei voi muuttaa. Mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa.
Tällähetkellä opiskelen teknistä alaa, joten kyllä niitä miehiä tapaa. Mutta sinkkuna silti olen. Välillä tuntuu että parhaat on varattuja tai en oo uskaltanut mennä jutteleen kiinnostavan oloiselle miehelle. Tai olen jutellut jossain opiskelijabileissä, mutta sen jälkeen en oo tyyppiä enään tavannut. Tuntuu välillä että yhden illan seuraa löytyy, mutta mitään vakavampaa en oo löytänyt. Mutta en aio luopua toivosta. Ja onhan elämässä paljon muutakin, joten sinkkuutta ei kannata liikaa murehtia.
yksi sivukysymys: ootko jossain vaiheessa asunut useemman vuoden ulkomailla?
Katsoisin, että lukio ei ole viimeinen mahdollisuus lukion valinneelle ATM:lle. Itse olin normaalien, eli ylempitasoisten, eli melkein kaikkien muiden, sisäpiirin ulkopuolella, mutta yliopistossa sain uuden mahdollisuuden, ja minua pidettiin luultavasti normaalina ihmisenä. Mutta sitten jätin joidenkin huonojen tekosyiden nojalla menemättä bileisiin, ja kun eristäytydyin omasta ainejärjestöstäni, peli oli ohi. Fuksisyksyn parin bileen jälkeen ainoat bileeni olivat yliopistoon liittymättömien tuttujen pippalot muutaman kerran vuodessa. Luulen, että AMK:ssa tarjoutuu ihan samanlainen mahdollisuus.
Tietysti jos pitää kiinni absolutismistaan, voi olla vaikeampaa, ja mahdollisuudet loppua lukioon. Enkä tiedä, pitääkö jo sielläkin joka pojan ja tytön ryypätä - ainakin kaikki kaikki muut, jopa nörteimmät pojat minua lukuunottamatta, kehuskelivat juomisillaan siinä missä minä tein silloisesta absolutismistani hyveen. Muut saivat sukupuolielämän syrjästä kiinni.
Ikinä en ole tajunnut mitä hauskaa on juomisessa ja en ikinä tulekaan tajuamaan. Hörppy siideripullosta siinä oli meikäläisen ensimmäinen ja viimeinen kokemus alkoholista, vappusimaa vahvempaan en aio koskea. Harmi että tällä planeetalla ei ole yhtäkään omasta ikäluokasta löytyvää tyttöä joka ajattelisi samoin. Samoin kaiken maailman "biletykset" ja rööki... Ei sovi meikäläiselle vaikka päälläni seisoisin!
että sen lisäksi että sinne bileisiin menee ja päästää irti absolutismistaan, niin täytyy pystyä myös nauttimaan siitä touhusta ja olla kykeneväinen normaaliin nuorten väliseen sosiaalisuuteen, muuten sinne bileisiin meneminen on yhtä tyhjän kanssa.
luulisin että aika harva eristyy sen takia ettei mene bileisiin; pikemminkin he eivät mene bileisiin sen vuoksi että ovat jo eristyneet eivätkä "pärjäisi" siellä.
No, ainakin minä koen asian niin, että jos olisin ottanut alusta asti osaa rientoihin, olisi ollut helpompaa viihtyä niissä. Jotenkin minä koin yliopistossa ongelmaksi sen, että muille muodostui se kaveriporukka, jonka kanssa oli helpompi ottaa osaa, ja nämä kaveriporukat muodostuivat alussa, kun kaikki olivat vielä yksin. Myöhemmin oli(si ollut) paljon vaikeampaa tunkeutua seuraan.