Tästä asiasta on keskusteltu tällä palstalla varmasti paljon.
Meillä on tasapainoinen avoliitto, yhteisiä tuttavia ja harrastuksia. Kaikki on melkein hyvin. Ainoa riitaa aiheuttava asia on se, että mieheni pitää yhteyttä exäänsä. Lähinnä aloitteen tekee tämä ex ja mieheni suostuu aina tämän exän ehdotuksiin. Heillä ei ole yhteisiä lapsia, joten en ymmärrä miksi entisessä pitää roikkua.
Meillä on tasapainoinen avoliitto, yhteisiä tuttavia ja harrastuksia. Kaikki on melkein hyvin. Ainoa riitaa aiheuttava asia on se, että mieheni pitää yhteyttä exäänsä. Lähinnä aloitteen tekee tämä ex ja mieheni suostuu aina tämän exän ehdotuksiin. Heillä ei ole yhteisiä lapsia, joten en ymmärrä miksi entisessä pitää roikkua.
Vastaukset 16
Vanhimmat
meilläkin... eli mies piti exäänsä yhteyttä, sit tuli jokin riita missä olin vähä mustasukkainenkin tän exän takia, mies poisti exänsä numeron. Jostain syystä kuitenkin hankki sen myöhemmin uudelleen. Pitivät taas yhteyttä mutta se loppui sit siihen ku tää exä laitto jonkun rakkaudentunnustusviestin avomiehelleni, siinä kohtaa laitoin lopullisen stopin sille hommalle... Sen jälkeen ei oo yhteyttä pitänyt. Avomiehelläni oli kans exä joka aina sen viestittelyn aloitti...
Itse olen kaveri yleensä eksieni kanssa, vaikka erosta aikaa olisikin jo vuosia. Ymmärrän kyllä että yhteydenpito eksään saattaa kuulostaa vaaralliselta ja sisältää kaikki pettämisen ainesosat, mutta voin vakuuttaa ettei tilanne TODELLAKAAN ole aina näin. Esimerkiksi itse koen yhden eksistäni olevan minulle tätä nykyään kuin aina kaipaamani isoveli. Mitään lämpimiä/sopimattomia tunteita ei seurustelun jälkeen ole enää jäljellä, sillä emme vain sopineet yhteen, vaikka silloin siltä tuntuikin. Kaikki mahdollinen läheinen kanssakäyminen saisi minut luultavasti oksentamaan. Haluan vain (AIDOSTI!) eksäni ja hänen vaimonsa parasta. Tottakai minua kiinnosta mitä hänelle ja hänen vaimolleen kuuluu, sillä todellakin välitän hänestä, mutta en siis sillä tavalla. Vaimo ei vain sulata ystävyyttämme, joten yhteydenpito on vähentynyt vain tilanteisiin, joissa toinen tarvitsee esim. ammatillista apua tai puheseuraa, kun perhe-elämä tuntuu olevan tilapäisesti suoraan helvetistä. Eksäni joutuu kyselemään kuulumisiani (muutaman kerran vuodessa) aina silloin kun vaimo ei ole paikalla. En haluaisi mitään hänen vaimoltaan salata, mutta hänen mustasukkaisen luonteensa takia ymmärrän miksei minusta puhuta. Vaimo ei vain tajua kieltäneensä mieheltään ystävän. Ihan sama mielestäni sille olenko nainen vai mies...
Sinulla on oikeus vaatia miestäsi lopettamaan yhteydenpidon exään. Riittäköön hänelle muut ystävänsä. Toki voivat olla ystäviä jos sattumalta tapaavat, mutta raja menee siinä, ottaako jompikumpi aktiivisesti yhteyttä - siihen ehdoton ei
Mikä instanssi tuollaisia oikeuksia myöntää?
Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että mieheni vaihtaa pari sanaa exänsä kanssa jos tulevat kadulla vastakkain.
Kyse on nyt siitä, että hänen exänsä halusi mieheni kanssa syömään ja ilmoitti ( oikein soitti minulle) että minä en sitten saa tulla mukaan!!!
Onhan jokaisella oikeus määritellä suhteelleen ehdot, joilla suostuu suhteessa olemaan. Niitä ehtoja pitäisikin välillä tarkistella jokaisessa suhteessa. Ei kenenkään tarvitse kiltisti sulattaa mitä tahansa. Kaikissa suhteissa joudutaan ottamaan erilaisissa päätöksissä toinen huomioon, ja sitä on jokaisella myös oikeus vaatia. Jos asianomaista häiritsee jatkuvasti puolison exät, sen SAA sanoa ja vaatia lopettamaan aktiivinen yhteydenpito. Jos puoliso pitää liittoa tärkeänä, hän pystyy sen verran "uhraamaan" liittonsa hyväksi. Mennyt on mennyttä, jostakin pitää osata luopua ja muitakin asioita joutuu joskus panemaan tärkeysjärjestykseen.
Meillä on ehdottomasti unohdettu ja poistettu molemmin puolin exät elämästämme, vaikka ystävällisissä väleissä ollaankin. Siihen kyllä pystyy jokainen, jos ei sitten ole niin rakastunut exäänsä niin ettei pysty valitsemaan! Sattumalta tapaaminen on ok, mutta täysin eri asia on varta vasten hakeutua exän seuraan.
"Kyse on nyt siitä, että hänen exänsä halusi mieheni kanssa syömään ja ilmoitti ( oikein soitti minulle) että minä en sitten saa tulla mukaan!!!"
Minulla menisi kyllä raja tuossa. Jos nyt exän kanssa on satunnaisissa tekemisissä, voisin ajatella, ettei se ole minulta pois, mutta jos minut tietoisesti jätettäisiin ulkopuolelle, niin silloin kyllä kyrsisi. Ainakin tuo pitäisi pystyä perustelemaan, miksi heidän pitää nähdä kahden kesken.
Ihan oikeasti -katsotte yhdellä puolisolla olevan oikeus sanella ketä toinen saa tavata ja ketä ei? Kenen kanssa on lupa jutella ja kuka on ei-ei??
Herranjestas. Aikuiset ihmiset. Tosiaanko? Tuuollainen hallinnantarve EI ole tervettä.
***
Juu, samaa mielta edellisen kanssa. Tuossa olisi jo niin iso raja, ettei sellaista tarvitse sietaa! Miehesi on sinun kanssa suhteessa, eika exalla ole valtuuksia maarata sinua voitko tulla mukaan vai ei. Todella paksua exalta! Onko miehesi samaa mielta exansa kanssa siita voitko tulla mukaan? Jos he toisistaan ovat viela noin riippuvaisia, taitavat molemmat haikailla toistensa peraan. Ja mista sita tietaa vaikka heilla olisi vahan enemmankin menossa...
Jos mies on exän jättänyt (ilman pahempaa syytä), mies on itse soppansa keittänyt eikä se ole ex:n vika. Silloin en syyllistäisi exää.
Mutta jos ex oikein halusi eroon kunnolla aikoinaan miehestä, niin sitten en ymmärrä miksi roikkuisi. Ja miksi sulle soittaa.
Riippuu aina mistä roikkuu. Ymmärrän kyllä tuntemuksesi kuitenkin
Onko pakko lakaista se entinen elämä maton alle kun parisuhde loppuu, olla lapsellinen ja naurettava sen suhteen ettei enää voi pitää mitään yhteyttä ihmiseen joka joskus on ollut todella tärkeä. Minun edellinen suhde kesti reilut 20 v ja välillä tulee pidettyä yhteyttää tähän mun ex:n. Kyllä minä haluan kuulla mitä hänen elämäänsä kuuluu tai sukulaisille tai tutuille jotka minäkin olen tuntenut. Asumme satojen kilometrien päässä, molemmilla on ns uusi elämä ja uudet kuvioit ja perheet.. Mutta kyllä tää mun ex on ja pysyy aina yhtenä osatekijänä mun elämässä eikä minulla ole tarkoitustakaan deletoida häntä elämästäni. Taidanpa tämän kirjoituksen jälkeen kirjoittaa hänelle sähköpostia :)
No minunpa mies on eksänsä lapsen kummisetä, joten ei sitä yhteydenpitoa voi varmaankaan koskaan lopettaa. Arvatkaapa, että ottaako päähän? Tuo asia tulee mieleeni vähän väliä ja kyllä se hiertää.
mietiskelen.........
luulin kun erostaan toistakymmentä vuotta pitkästi että ois tunteissaan päässyt jo eroon exästä. No ei kun kuskailee yhäkin asioille yms.
Siis en ole mustis, mutta käytännössä sekin aika on pois meiltä kun näemme harvoin matkan takia.
Mitäpä mieltä ootte? Olenko turhan tarkka? Pettynyt jo monesti ja syö sinänsä hyvää suhdetta :(,
Älä ole riepu. Etkö voi sanoa suoraan että se on nyt loppu exän kanssa etkä suostu kilpailemaan miehesi ajasta. Kyllä exä voi yhtä hyvin hankkia itselleen uuden kuskin ja viihdyttäjän, ja miehesi On kestettävä vihdoin jo ero hänestä.
Tämän päivän olen juuri sama miettinyt. Tottakai jostain hänenkin on luovuttava jos aikoo saada uutta ja täysipainoista elämäänsä.
Ei kai sekään riitä selitykseksi että exä on sairas..? En minäkään exääni hyysännyt yhtään eron jälkeen.
Taidanpa ottaa puheeksi. Meidän suhde on tuore mutta ikää minulla on ja kokemusta.
Meillä oli varmaan viimeiset 10 vuotta suhteesta pelkkää kaveruutta. Seksikin hiipui, varmaan viimeiseen 2-3 vuoteen ei ollut seksiä, sitäkin ennen vain pari kertaa vuodessa. Ja silloinkin tuntui kuin olisi veljensä kanssa ollut...
Erosta on jo aikaa. Soittelemme noin 1-2 kertaa kuussa, näemme paljon harvemmin. Ei kyllä ole ihan hirveä tarve olla tekemisissä paljon, mutta ei sekään mielestäni ole tarpeellista että olisi niin kuin ei olisi ikinä ollutkaan toista. Meillä ei ole katkeruutta, kaunaa tai ikävää tai fyysisiä himoja jäljellä, joten miksi pelätä tapaamistakaan.
Miehellä on uusi, joka hyväksyy ystävyytemme täysin. En haluakaan olla ystävä mieheni kanssa vaan tämän pariskunnan yhteinen ystävä. Ei tulisi mieleenkään kutsua esim. exää yksin kylään, he tulevat aina yhdessä. Ex myös kertoo parisuhdeongelmistaan ja saan olla vähän parisuhdeterapeuttina(heh, tähän en kyllä liikaa rupea). Toivon toki että ovat ja pysyvät yhdessä, ja yritänkin aina antaa sovittelevia neuvoja.
olen myös tiukasti kiinni exän suvussa. Luulin että menetän heidätkin erossa, mutta toisin kävi, he pitävät minut edelleenkin perheessään. Suvulle oli kova paikka eromme, eivätkä he meinaa oikein hyväksyä tätä uutta rouvaa tilalleni. Yritänkin kaikin tavoin pehmittää tietä rouvalle, kerron esim. kuinka hyvin he sopivat toisilleen ja esittelen häntä ihmisille.
Jotkut ihmiset tosin luulevat että exän kanssa pitää mennä sänkyyn jos tapaa. Siksi he eivät ymmärrä että olen tekemisissä exän kanssa. Sairasta ajattelua.