Haluan erilleen miehestäni koska en rakasta häntä en ole ikinä rakastanut, toivon että olisin voinut ja että joku päivä häneen rakastuisin mutta se ei tapahdu. Olemme asuneet yhdessä 12 vuotta, seksi elämä ollut todella surkeata enemmäkseen olemme asuneet eri huoneissa. Menin hänen kanssaan kun erosin edellisestä miehestäni joka oli villi naisten perässä juokseva, epäluotettava, komea, hurmaava mies, lauloi bändissä mutta en kestänyt hänen pettämistä ja menin nykyisen mieheni kanssa koska hän on kunnollinen, kiltti, hyvässä työssä käyvä ja luulin että hän olisi hyvä tyttärelleni ja halusin hänelle vakaan kasvatuksen. Muistan kun sanoin itselleni että voin unohtaa oman onnellisuuden ja vaan kestää, mutta nyt en enää voi. Tämä mies ei osaa rakastaa, ei harrastaa seksiä, oli neitsyt kun tapasimme, ei ikinä suhteitä muihin naisiin, mutta jotenkin hän ei vaan ikinä tunnustanut sitä mutta nainen sen vaistoaa. Hän on alkanut pelottaa minua kun ei osaa puhua mistään, ei ikinä halua mitään, on vaan tyytyväinen kaikkeen ja ei nää mitään vikaa meidän suhteessa. Pahinta on kun luulin että hän minut haluaa, mutta on tullut selville että hän meni minun kanssa vain että voi näyttää kavereilleen ja perheelleen että on normaali, en todellakaan tiedä mitä hänen päässään liikkuu. Jos sanon sanon sanan seksi niin hän ikään kun jäätyy, ihan kun se olisi joku synti josta ei voi puhua. Ikävöin todellakin kumppanuutta ja läheisyyttä ja yhdessä oloa ja rakkautta. Olen yrittänyt puhua monet kerrat, ei tästä tule mitään. Ei hän muutu sellaiseksi kun haluan eikä anna mitä tarvitsen. Meillä on kaiken päälle vammainen lapsi enkä pysty käymään töissä. Pitkään aikaan nyt päässäni ei ole ollut mitään muuta kuin tämä meidän tyhjä, mitätön suhde ja en halua sen tuomaa ahdistusta enää, haluan pitää lapsistani huolta enkä olla surullinen ja masentunut koko ajan. Pelottaa vaan olla yksin vaikka olen yksin koko ajan ja yksinäinen vaikka mieheni olisi samassa talossa. Ainoa kerta kun tunnen että voin puhua kuin normaali ihminen on kun entinen mieheni tulee hakemaan tytärtämme, me aina pystyimme puhumaan asioista vaikka kuinka vaikeeta oli, en ole ikinä kertonut kenellekkään kuinka meidän suhde asiat on, hävettää. Elämä on raskasta vammaisen lapsen kanssa ja koska mieheni auttaa paljon lapsen kanssa en tiedä pärjäänkö yksin totaalisesti, myös rahasta tulisi pulaa. Todella vaikeaa. Olen pyytänyt häntä muuttamaan pois. hänen vanhempansa asuvat 5 minsan päässä ja heillä on paljon tilaa, hän on sinne erittäin tervetullut. Olisi kaikille parempi, mutta hän vaan sanoo et joo tekee tälle asialle jotain. Pelottaa että teen jotain hullua koska olen elänyt valheessa niin pitkään että haluan repäistä oikein kunnolla. Koska meidän elämä on ollut mitä on ollut en ole voinut oikeen tehdä ystävä suhteita ja sitähän minulta puuttuu, kunnon tyttökavereita. Oli ennen paljonkin mutta ei enää. Haluan eron mutta en tiedä miten tästä eteenpäin. Miten eroaa kun mies sanoo että joo mutta ei lähde eikä puhu asiasta, minä en voi lähteä kun on kaksi lasta toinen on vammainen ja meidän talo on tehty hänelle sopivaksi. Meillä on asuntolaina yheisellä nimellä, omistamme kaikki yhdessä, emme ole naimisissa, kait sekin jo sanoo jotain näin monen vuoden jälkeen. Miten voin tästä eteenpäin kun mies ei suostu puhumaan ja jos sanoo että tekee jotain niin ei tee??
elämä valheessa
Jennu
5761
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että miehesi on homo ja elätte kulissiliitossa?
Voisiko olla niin, että on kyse ongelmasta "liian kiltti mies". Rivien välistä (tai oikeastaan ihan riveiltä) on luettavissa, että tämä pettänyt "renttu" ex-mies kiehtoo paljon enemmän , kun nykyinen lasta hoitava taloudellisen turvan luova mies. Haluaisit, että mies muuttaisi pois , mutta haluaisit pitää talon ja varmaankin olisi kivaa jos miehesi pitäisi lapset viikonloput ja illat. Töissä pitäisi tietysti käydä päivät, että taloudellinen turva jatkuisi. Tiedätkö , sinulla on hyvä mies, seksi ei ole maailman tärkein asia, ajattele lapsiasi enemmän kuin omia seksi halujasi.
en yhdy kyllä näihin edellisiin vastaajiin. Tunnistan aviomiehesi piirteitä äitini aviomiehestä... Heillä myös vaikea suhde, nukkuvat eri huoneissa, mies ei puhu, mutta yrittää vain kontrolloida ja dominoida äitiäni. Olen äidin kanssa paljon puhunut näistä asioista, sillä itselläni herää välillä raivo tätä miestä kohtaan, kun äitini ei (kovinkaan usein) tunnu olevan onnellinen. Kerran jopa myönsi, että meni naimisiin "turvallisuudentunteen" vuoksi, mitä mies ei muuten kykene edes antamaan, koska on niin arka ja säikky. Erota eivät voi, sillä kyse on uskovaisesta pariskunnasta (kaiken lisäksi mies on todella pihi, eikä maksa juuri mitään vaikka saa asua ilmaiseksi äitini talossa). Paras silti olisi jos eroaisivat, äitini on pian 60v. ja mielestäni hänen pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa ajattelemaan itseään.... Eikö sinunkin pitäisi???
Taloudellinen puoli on se hankalin sinun
tapauksessasi (ymmärtääkseni?). Ei paikkakunnallasi ole vammaisille lapsille tarkoitettua koulua tai hoitopaikkaa jonne lapsesi voisi mennä jotta voisit hakea töitä ja tätä kautta mahdollisesti ostaa miehesi pihalle? Tietekin hänen pitää siihen itse myös suostua, mutta se osoittaisi että olet tosissasi.
Tuskinpa miehesi ilman konkreettisia toimia ymmärtää lähteä. Ja saathan enemmän tukia kun jäät yksinhuoltajaksi, eikö?
Kiitos sinulle, olet enemmän oikeassa kuin edelliset kirjoittelijat. En mitään muuta haluaisikaan kun mennä töihin mutta ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta. En eroa halua kun olen joku seksi hullu, läheisyyttä on ikävä ja kun saa välinpitämättömyyttä ja kylmyyttä päivästä toiseen sitä ei kestä. En todellakaan halua entisen mieheni luokse, tarkoitin vaan että hänen kanssaan on parempi ja normaalimpi puhua koska olemme vielä hyvissä puheväleissä tyttäremme takia. Myös tämä mies on uskonnollinen en tiennyt sitä kun kävelin huoneeseen yksi päivä ja hän oli rukoilemassa ikkunalla, en itse ole uskonnollinen ja eikä siinä nyt mitään vikaa ole mutta tuntu oudolta. Olet oikeassa pitäisi ajatella itseänikin nyt mutta se ei ole ollut pääasia pitkään aikaan. Se on tosi että arka mies ei todellakaan tuo turvallisuuden tunnetta´, päin vastoin minua on alkanut kaikki pelottaa vaikka ennen olin aika vahva. Hän myös pitää kontrollia kaikesta eikä tykkää kun olen nyt alkanut hoitaa monia asioita itse eli ehkä se tästä pikku hiljaa alkaa se ero koska haluan eroon ja jos äiti on onnellinen niin eikö ne lapsetkin voi paremmin kun ei tarvitse koko ajan ajatella kuinka mälsää tää suhde mieheen on?? Kiitos vaan ja toivottavasti äitisi on ok.
ei aina vika ole miehessä jos ei ole naisessakaan, ja kuka on sanonut milloin seksiä harrastetaan liikaa tai liian vähän, kunnon toimivassa parisuhteessa löytyy aina kultainen keskitie, aivan varmasti