Muistakaa avioerossa, että suku on pitkään ymmällään tapahtuneesta. On aivan uskomatonta, miten eronneet tyttäret heti eron jälkeen haluavat esitellä niitä uusia Markkuja ja Matteja etc, uusina miesystävinään. Ja nämä miespolotkin eläytyvät rooliinsa tajuamatta edes olevansa laastareita.
Eli sanoisin..Kun eroatte, niin pitäkää omina tietoinanne nämä laastarisuhteet. Suvun on kertakaikkiaan vaikeaa hyväksyä muita seuralaisianne, joten jättäkää heidä pois perhejuhlista etc.
Eli sanoisin..Kun eroatte, niin pitäkää omina tietoinanne nämä laastarisuhteet. Suvun on kertakaikkiaan vaikeaa hyväksyä muita seuralaisianne, joten jättäkää heidä pois perhejuhlista etc.
Vastaukset 7
Vanhimmat
päästä esittelemään kaikille, ettei tässä yksin jääty vaan uusi pokattiin heti...
vanhoillisuskonnolliset suvut käyttäytyy noin, mutta normaalit ei. Ainakin minun sukuni pitää paljon enemmän uudestani, jopa ex-anoppini kutsuu meidät aina yhdessä kylään.
että oikein x- anoppi kutsuu kylään hoh hoh hooo hohooooo heheee tässä tikahtuu nauruun eipä ole ennen hullumpaaaaaa kuullut heh heh heee
Ex anoppi on ollut kuin äiti minulle yli 30 vuotta. Kyllä hän poikansa tuntee, isänsä jälkiä kävelee, sylistä syliin, pulloaan kaulaillen.
Miksei hän olisi puolestani onnellinen löydettyäni kunnon miehen?
Erittäin tapauskohtaista. Itse en esitellyt exääni puoleen vuoteen vanhemmilleni. Olin silloin 21v.
Nyt olen yli 40v. Minulla oli rinnakkaissuhde vuoden ajan ennen avioeroa. Avioerosta on kaksi vuotta. Esittelin tuon uuden miehen menneenä kesänä äidilleni. Isäni on kuollut.
Miten määrittelet laastarisuhteen? Minusta niitä ei ole olemassa. On ainoastaan ihmissuhteita. Sitäpaitsi etenkin minua paljon nuoremmat ystäväni ovat esitelleet uuden suhteensa välittömästi vanhemmilleen. Mitä pahaa siinä on, oikeastaan? Jos vanhemmat tykkäävät kyttyrää, niin voisivathan he sanoa lapsukaiselleen, ettei tässä ihan koko ajan tarvitse uusia tuttavuuksia näytille juoksuttaa. Miksi teet asiasta ongelman?
Tyttäreni oli onnellisesti naimisissa, ja minä pidin vävystä paljon. Sitten vaan eräänä pimeänä syysiltana klo 23.00 puhelin soi, ja joku ulkomaanelävä esittäytyi, ja sanoi rakastuneensa tyttäreeni. Kertoi lähes kaiken silloisesta vaimostaa, josta oli ottamassa avioeroa. No, sitten äijä alkoi pitämään minuun säännöllisesti yhteyttä, kunnes jossain välissä alkoi haukkua minua huonoksi äidiksi ja tyttäreni miestä ääliöksi.. Eli sopeutumisvaikeuksia on, koska pidin siitä ensimmäisestä miehestä, ja tätä nykyistä inhoan sydänjuuriani myöten. Olen kaikin tekosyin yrittänyt välttää tämän uuden valinnan näkemistä, enkä usko koskaan oppivani siitä edes pitämään. Joka ikinen ilta rukoilen tyttären ja miehen eroa..Luulisin, että jos olisi annettu aikaa sopeutua, niin tällaista hirveää tilannetta ei olisi syntynyt.
kannalta tilanteen pitäisi edetä hitaasti. Minulla olisi sulattelemista (mutta hyväksyisin tietenkin ajan kanssa) jo pelkästä erosta. Lisäksi, jos HETI tuotaisiin uusi kuvioihin, olisin surullinen lastenlasteni puolesta, että joutuvat asumaan eri paikassa kuin toinen vanhempansa. Ja sitten pitäisi heti vielä sopeutua uuteen vieraaseen ihmiseen.
Miksi kiirehtiä? Eikö voisi antaa aikaa lapselle surra ensin vanhempiensa avioero rauhassa?
Ilman lapsia minusta taas on ihan sama, kuka mitenkin usein kumppaneita vaihtaa.