Ei ainakaan baareista, en jaksa edes enää käydä.
Eikä netistäkään, eli siis mistä?? Ovatko kaikki fiksut, ok-näk.35-40v.miehet jo varatut? Mistä muut ovat löytäneet sen oikean? vai onko se se oikea? Jos onkin vain se toiseksi paras? Ja elän sinkkuna koska en tyydy vähempään kuin siihen ainoan ja oikean, joka ei tod.tarv.olla mikään Mr.Suomi!
Eikä netistäkään, eli siis mistä?? Ovatko kaikki fiksut, ok-näk.35-40v.miehet jo varatut? Mistä muut ovat löytäneet sen oikean? vai onko se se oikea? Jos onkin vain se toiseksi paras? Ja elän sinkkuna koska en tyydy vähempään kuin siihen ainoan ja oikean, joka ei tod.tarv.olla mikään Mr.Suomi!
Vastaukset 42
Vanhimmat
Tutki Facebookissa kavereiden kaverit! Niin se menee!
ok näköset ovat muuttaneet landelle,ja fiksuja voi olla joukossa
ei pysty vastaan kysymykseen mistä se oikea löytyy. Se voi löytyä mistä vaan. Voit tavata sen paikassa ja/tai tilanteessa missä vähiten osaat odottaa tapaavasi ketään.
Jos tietäisin mistä sen oikean löytää, niin en olisi enään sinkka (niinkuin varmaan moni muukin sinkku olis varattu, jos tietäis mistä sen oikeen löytää).
Eli löysin sen oikean(?)paikasta josta en todellakaan olisi osannut sitä odottaa. Ihastus oli molemminpuoleinen mutta mun tuurilla hän oli tietysti varattu.
Ota sellainen ihana baarirenttu, niiden kanssa kuitenkin heilastelit siihen saakka kunnes epätoivo iski. Miksi tyytyä ATM:ään enää silloinkaan? Ensinnäkin se loukkaa itseäsi ja toiseksi se loukkaa ATM:ää johon päin et nuorempana varmasti edes sylkäissyt.
Mene siis ja hae itsellesi sellainen ihana ja jännittävä baarirenttu.
Varmasti jokainen tietää, eivät halua sitoutua, etsivät vain yhden yön juttuja tai ovat niin humalassa etteivät jälkeenpäin muista edes tavanneensa sut :DD
Ja epätoivonen en tod.ole! Olen alkanut viihtyä vähän liiankin hyvin sinkkuna : ) Se ainut ja oikea olisi tietysti silti aina kiva löytää ja siksi tänne kirjoittelinkin kysyäkseeni että mistä muut ovat sen löytäneet. Omalle kohdalleni myös osunut ja paikassa jossa kaikesta vähiten olisi sitä odottanut mutta hän oli tietysti varattu.
..35-40 vuotiasta fiksua miestä. Eipä ole löytynyt.
toivot mieheltä muuta kuin "fiksuus"?
rehellinen, uskollinen ja avoin, huumorintajuinen, hyvin koulutettu, asiansa hoitava (ei siis mikään renttu) itsenäinen ja positiivisesti ajattelva suomalainen mies.
listassa ei minusta ole mitään mahdottomia vaatimuksia. Tuollaisia miehiä on minusta pilvin pimein.
vielä että monet miehet käyvät aika vähän baareissa, jos olet sieltä etsinyt. Ainakin koulutus osuu allekirjoittaneeseen ja työkavereihini, itse käyn baarissa ehkä kerran vuodessa kaljalla työpäivän jälkeen, muuten minua ei sinne saa ikinä. Työkaverit saattavat käydä vähän useammin. Varmaan jossakin kaupunkitapahtumassa voisi ennemmin törmätä.
kysyjä on vanhempi naishenkilö. Todella harva suunnilleen ikäiseni (22v) nainen ei kelpuuta itselleen normaalia miestä jolta nuo kriteerit löytyvät. Nykyajan naiset ovat suureksi osaksi valitettavasti prinsessoja ja koppavia nirppanokkia, juuri tuonne 30v tietämille ja kun epätoivo alkaa iskemään niin silloin me perus tavis miehet (joiden päälle olette koko elämänne sylkeneet ja kohdelleet kuin ilmaa) alkavatkin kummasti kelpaamaan. Jotenkin tuntuu että sinunkin listasi oli aika helvetisti tiukempi ja muutenkin kriteerisi 10 v sitten. Voin olla väärässä, mutta näin se yleensä menee. Siksi moni 30v mies ei kaipaa kulahteneiden ja uurteisten ikäistensä naisten seuraa vaan ottavat suosiolla nuoremman ja timmimmän naisen. Sellaisen naisen joka jo nuorempana tajuaa mikä kumppanissa on tärkeää ja mikä ei.
hyvä, että miten on mahdollista, että jos parikymppisissä naisissa on hirveän vähän miehiä, jotka kelpuuttavat "normaalin miehen", niin miten se kolmikymppinen mies noin vaan "ottaa" itseään nuoremman naisen, jos sille naiselle ei oman ikänenkään "normaali" kelpaa, saati sitten naista kymmenen vuotta vanhempi "normaali"?
SUURELLE osalle ikäisistäni naisista ei kelpaa nämä tavanomaiset kriteerit täyttävä tavismies, ennen kuin ikää on mittarissa se 30v ja epätoivo alkaa iskemään. Osalle naisista kuitenkin kelpaa ja koska heitä on niin kilpailu heistä on kovaa. Hieman vanhempi ja vakaan talouden omaava mies on naisten keskuudessa kovemmassa huudossa kuin nuorempi persaukinen opiskelija mies ja siksi korjaa potin.
mitään vikaa, mutta kiitos huolenpidosta. Arvasin kyllä jo ennalta, että vetoat dollareihin (vai olisiko näinä finanssikriisin aikoina sopivampi ilmaisu että yuaneihin?) Mutta palatakseni asiaan, rahalla saa sellaisia naisia kuin rahalla saa. Hauskaa että olet tyytyväinen.
siellä toisessa päässä. Miesihanteeni ja kriteerini ovat toki muuttuneet vuosien aikana, mutta tiukempaan suuntaan. Aikuisena ja tasapainoisena tiedän, mitä haluan.
Myöhemmin kirjoitat, että nuorille naisille kelpaavat vanhemmat miehet... aika uskomaton väite, itse ainakin olen aina halunnut ikäistäni seuraa. Eivät ne eurot tässä mitään osaa näyttele.
Miten määritteleet käsitteen "vanhempi nainen"?
Niin ja ps. En koe olevani uurtunut tai rupsahtanut.
alkavat tippumaan radikaalisti noin 30v iästä eteenpäin.
Jos olet aina halunnut ikäistäsi seuraa niin olet todella poikkeuksellinen nainen! Sillä kyllä tuntuisi että suurin osa naisista hakee nimenomaan esim. 5-10 v vanhempia miehiä.
Mutta pääpointtini oli siis se että nykyajan nuorista naisista suurin osa ei kelpuuta "tasoistaan" miestä vaan vaatii parempaa. Esim. tavisnainen ei kelpuuta tavismiestä vaan jotain parempaa. Tämä johtuu siitä että naiset luulevat monesti itsestään liikoja. nämä naiset kohtelevat itseensä nähden "tasavertaisia" miehiä kuin ilmaa ja sylkevät heidän päälleen. Näin ollen moni tavismies joutuu nuoruutensa ajan naimaan ja tapailemaan "tasoaan" rumempia tai luennevikaisia naisia.
Homma kääntyy kuitenkin päälaelleen tuossa 30v tienoilla, jolloin naisten biologinenkello alkaa tikittää ja hedelmällisyys laskea. Naiselle tulee hirveä kiire löytää turvallinen tavismies jonka kanssa perustaa perhe jne. Mies taas on päinvastaisessa asemassa sillä työn tuoman vakauden ja vaurauden sekä vallan kautta on kysyntä lisääntynyt naisten keskuudessa aina timmeistä parikymppisistä neidoista kulahteneisiin nelikymppisiin mammoihin. Tässä vaiheessa on miestenmarkkinat ja naiset vikisee eli päinvastoin kuin nuoruudessa. Tässä tilanteessa mies muistaa kuinka nuoruudessa "tasavertaiset" tavisnaiset vaativat älyttömiä asioita mieheltä katsomatta itsepeiliin ja sylkivät tavismiesten päälle kohdellen heitä kuin ilmaa. Tämän seurauksena naiset saavat samaa kohtelua kuin mitä itse antoivat nuoruudessaan "tasoisilleen" miehille.
Eli nuoruudessa naiset vaativat mitä vaativat ja kelpuuttavat yleensä vain "tasoaan" parempia miehiä.
Myöhemmin tilanne kääntyy päinvastoin ja mies käyttää saamaansa valtaa naisiin, kuten naiset käyttivät sitä nuoruudessaan miehiin.
Lopulta mies saa timmin ja älykkään nuoren hedelmällisen naisen vaimokseen ja antaa tälle rakkautta sekä turvaa ja taloudellista turvaa. Nainen taas joutuu tyytymään mieheen joka huolii hänet ja jos kukaan ei huoli niin nainen voi ryhtyä vanhaksipiiaksi tai ostaa kumppanin Afrikasta.
Poikkeuksia toki löytyy, mutta näin se vaan menee useimpien miesten ja naisten kohdalla.
iältäsi parikymppinen? Melkoisella epätoivon vimmalla vakuuttelet itsellesi, että kymmenen vuoden päästä taivas aukeaa.
Kuten sanoin sinulle jo aikaisemmin, taloudellisen "turvan" perässä olevat naiset saavat sinusta oivan kumppanin muutaman vuoden päästä. Ja sellaiset naisethan ovat ainakin tällä palstalla kovassa kurssissa ;)
todennäköisesti menee että saa tasavertaisilta naisilta ihmisen kohtelua, siinä olet oikeassa. En kyllä odottele epätoivoisesti mitään taivaan avautumista, vaan lähinnä normaalin tavisnaisen löytämistä. Rahalla olen tässä tarkoittanut sen elämään tuomaa vakautta ja varmuutta, en materiaa. Kimaltelevien esineiden ja merkki laukkujen perässä juoksevat kanat ovat asia erikseen.
joten ehkä voisit kertoa vielä, miten rahan tuoma vakaus ja varmuus ja rahan tuoma materia (tai mahdollisuu hankkia sitä) eroavat toisistaan?
Hieman vanhempana ja viisampana vasta ne kriteerit nousee, ei laskee! Koska ainakin tietää millainen mies ei halua! Sinuntapaisen luultavasti : D Ja epätoivoisia tässä ei todellakaan ollaan! Toivotaan että ne nuoret teinisi siten kelpuuttavat sinunlaisen vanhan äijänkäppänän : D
On vain ihmisiä, joiden kanssa kykenet elämään. Pysytte yhdessä loppuun asti joko sosiaalisen paineen takia, tai parisuhdetta taitavasti hoitamalla. Satukirjat kiinni!
kunnes tapasin nykyiseni. Onnellista yhteiseloa takana jo vuosikausia ja edelleen yhtä ihanaa kuin alussa. Hän on kaikkea ja paljon enemmän kuin ikinä uskalsin toivoa.
Suurin virheeni oli uskoa, ettei sitä oikeaa ole. Tuli sitten ajauduttua suhteeseen sellaisten tyyppien kanssa, joihin ns. tyytyi. Olisi vaan kannattanut uskoa, että se oikea on olemassa, niin olisi jäänyt nuo turhat suhteet väliin (mielummin olisin ollut sitten sinkkuna). Mutta jotkut asiat joutuu tässä maailmassa oppimaan kantapään kautta.
jonka kanssa kykenet elämään kuten tuossa yllä kuvattiin ja kuvittelet että hän on nyt se "oikea".
Harmi vain ettei moni koskaan löydä sitä oikeaa.
kanssa kykenin elämään, mutta en ollut onnellinen ja rakastunut. Ihmiset löytäisivät sen oikean helpommin, jos kukaan ei jäisi niihin "tyytymissuhteisiin". Tämä tietenkin edellyttää hyvää itsetuntemusta (tietää mitä haluaa) ja realistisia odotuksia kumppanin ja suhteen suhteen. Ja ennakkoluulotonta asennetta (ei esim. torju jotain ihmistä vaikka pelkän iän takia).
Toivoisin kyllä, että kaikki löytäisivät tällaisen onnen.
rakkaudes lumoissa ettet tajua ettei asiat suju noin.
Just tuon "oikean" etsiminen ihmiset ajaakin niihin suhteisiin kun yhä uudestaan etsivät epätoivoisesti sitä eivätkä osaa tyytyä mihinkään. Se on just sitä "tää ei oo mulle se oikee joten täytyy vielä etsiä" asenne joka ne suhteet usein pilaa. Sun näkemys on just päinvastainen jossa "tyytyminen" kai sitten on sitä "huonoa" kun pitäisi aina etsiä jotain rakkauden tunnetta jota ei vain löydä kun ei saa välttämättä vastakaikua.
Sulla on vaan kaikki loksahtanut kohalleen eikä siinä mitään vikaa ja onnea mutta monilla muilla se ratkaisu ei vain löydy niinku sinä kuvittelet.
On monia jotka on yksin tahtomattaan ja eikä mitään oikeaa heille löydy koskaan.
Jos kuvittelet noin niin elät omassa sadussasi mutta muille se satu ei ole niin kiva kokemus kun itsellesi.
Sun selitys on vaan muka etteivät ihmiset löydä sitä sen takia kun on muka huono itsetuntemus tai ei ole realistisia odotuksia tai ennakkoluuloisia.
Kuule kun osa hylätään pelkän pärstän tai minkä minkin perusteella tai kun etsitään "vaihtelua". Ihmissuhteet on paljon raadollisempia jossa sillä mitä se toinen osapuoli ajattelee siitä "oikeasta" ei ole mitään väliä.
Kun itse olet ollut sen oikean kanssa ja hän on lopulta hylännyt sinut kuin märän rukkasen niin tajuat. Sitten tietysti voi alkaa elää siinä fantasiassa että just tämä ei ollut se "oikea" mutta jossakin vaiheessa siihen ei voi enää vain uskoa.
Olet vain kovin naiivi niin monien muiden tavoin jotka eivät omassa onnessaan näe omaa suhdettaan kauemmaksi.
hyvin pitkälle oman ajatus- ja kokemusmaailmasi kautta. Ei se mitään. Niinhän me kaikki täällä teemme ja muodostamme käsityksemme asiasta kuin asiasta juuri niin.
Tässä väärinkäsityksesi tiivistettynä: Ensinnäkin esittämäni asiat ovat sellaisia, jotka mielestäni HELPOTTAISIVAT sen oikean löytämistä. Toiseksi sanoin vain toivovani muidenkin löytävän vastaavan onnen kuin itse - en siis kaikkien löytävän sen. Lisäksi tiedän olevani onnekas. Eli tuuriakin näissä asioissa tarvitaan.
Silloin, kun tuntee itsensä ja tietää mitä haluaa, niin silloin juuri ei etsi epätoivoisesti, vaan elää omaa elämäänsä ja aloittaa suhteen vasta sitten, jos oikeanlainen ihminen tulee vastaan. Kun on realistiset odotukset ja ei ole asettanut itselleen ennakkoluuloja mm. sen suhteen, millaisessa paketissa se oikea tulee vastaan, niin se helpottaa asiaa myös. En tiedä osaanko kirjoittaa asiaa niin, että ymmärtäisit näkemykseni täysin, mutta itse olen aina ollut vankkumaton realisti, enkä mikään saduissa eläjä. Tällaisia asioita on vaikea selittää, koska ihmiset kokevat ne niin eri tavoilla. Kuitenkin vastustan ehdottomasti oman kokemukseni takia tyytymistä johonkin paperilla hyvään, jota kohtaan ei ole tunteita. Koska ihan oikeasti sellaisen ihmisen voi löytää, joka on itselle sopiva! Kaikki eivät vain löydä sitä nuorena, vaan olen kuullut esim. 50-v naisesta, joka löysi Afrikan matkaltaan elämänsä rakkauden. Ja toisen jämä on toisen aarre. Sitä pilaa sitten siltä puolisoltaankin mahdollisuuden todelliseen onneen ihmisen kanssa, joka hänelle on maailman ihanin. Ja eihän meillä ihmisillä nykyään ole pakko olla kumppania, jos ei oikeanlaiseen törmää. Sellainen ihminen, joka etsii vaihtelua pärstää vaihtamalla ei ole joko sinut itsensä kanssa tai ei halua monogamiaa lainkaan. Se on yksi asia, joka ihmisen olisi hyvä selvittää itselleen: haluanko minä olla yksiavioinen? Vaihtoehtojakin nykyään löytyy.
Sano vain naiiviksi. Todellisuudessa minä olen vain ihminen, joka osaa olla onnellinen siitä mitä hänellä on siinä hetkessä, kun hänellä se vielä on. Olen ollut kumppanini kanssa 8 vuotta ja kipinä ei ole vielä sammunut. Ehkä hän sitten jättää minut, kuten sanot. Elämästä ei koskaan tiedä. Parempi kuitenkin se, että on saanut edes kerran elämässään kokea tällaisen onnen, kuin ettei ollenkaan. Elämässä on paljon muitakin onnen aiheita kuin parisuhde ja ainakaan niitä ei kukaan minulta voi viedä pois.
sanoa että teidän onnenne loppuu kuten monilla muilla vaan nimenomaan että tiedätkö miltä tuntuu kun joku onnensa saavuttanut (sana "onni" viittaa myös tuuriin muuten) kertoo mitä ihmisten pitäisi tehdä että muka he löytäisivät elämänsä rakkauden kun itse on nähnyt ei pelkästään omassa elämässä vaan myös muiden elämässä miten sitä oikeaa ei löydy ja osa ihmisistä elää koko elämänsä yksin?
Sinä olet kuullut miten 50 v. nainen on löytänyt rakkauden Afrikasta ja tiedän ainakin kymmenen miestä joilla ei ole koskaan elämänsä aikana koskaan ollut rakkaudesta tai "oikeasta" tietoakaan.
Juhli ihan vapaasti omaa onneasi ja hieno juttu mutta et viitsisi liioitella että jokaiselle löytyy se oikea.
Ei näitä asioita ole vaikea selittää vaan kyllä olen huomannut kuinka ihmiset jotka ovat oman onnensa löytäneet ajattelevat että asiat päättyvät onnellisesti kaikkien osalta. Joskus se sokaisee heidät itsensäkin uskomaan oman rakkautensa voimaan kunnes huomaavat sen olleen valetta.
Kannattaa myös muistaa että usein toisten onnen hetket on myös toisilta pois ja on paljon ihmisiä joilla ei ole ketään.
Se minkä takia unelmasi kaatuu on se etteivät ihmiset nykyään halua olla yksiavioisia vaan juuri elää siinä hetken hurmeessa ja tunteessa voittamattomasta rakkaudesta niin pitkään kuin se kestää. Kun se tunne loppuu niin sitten kumppani hylätään ja etsitään uusi joka tuottaa saman tunteen.
Kyllä sinä varsin rakkaus-uskovaiselta vaikutat kun tutkailet elämää ja muiden ihmisten maailmaa.
Kuvittelet kaiken lisäksi että tässä taustalla on minun omat kokemukset joka muka kumoaa sen tosiasian etteivät ihmiset vain löydä usein sitä samaa onnea kuin sinä itse. Eli kyllä se sinä taidat olla joka on sokea totuudelle.
kerran sanon: en ole missään vaiheessa väittänyt, että kaikki löytävät onnen. Sanoin vain, että toivon muillekin sitä onnea. Kyllä mulla on tiedossa se tosiasia, että täällä jotkut kuolevat yksin ja että elämä ei ole reilua siten, että kaikki saavuttavat samat asiat. Harmi, jos sinun on vaikea ymmärtää, että ihminen voi olla kykenevä sekä olemaan onnellinen, että elämään jalat maassa.
Tuon esimerkin 50v naisesta otin esiin vain siksi, että havainnollistin sitä asiaa, että ihmisten elämät menevät eri tavoin. Niin kauan kun on elämää, on kaikki mahdollista. Esimerkkejä sen suhteen mikä helpottaa oikean ihmisen löytämistä nostin esiin vain sen takia, että ainut asia, jota voimme tämänkaltaisten asioiden eteen tehdä, on yrittää parantaa todennäköisyyttä, että se tapahtuu. Loppu ei ole meidän käsissämme.
Kyllä kaikessa, mitä ihminen puhuu, on taustalla aina tämän omat kokemukset. Niin minukin kirjoituksissani. Harmi, ettei sinulla ole mielenkiintoa yrittää ymmärtää näkemyksiäni, vaan olet päättänyt muutaman sanan takia millainen minä muka olen. Se vie mielekkyyden keskustelusta pois.
kuinka usein sitä kuulee juuri pitkässä onnellisessa rakkaussuhteessa olevilta vinkkejä kuinka sen "oikean" löytää.
Voinhan olla väärässä suhteesi mutta reaktioni on lähes automaattinen siihen mitä näin kirjoitustesi taustalla.
Sellainen kuvittelu että itse on tajunnut jonkin "onnen salaisuuden" joka muilta puuttuu kun eivät ole löytäneet elämäänsä oikeaa on rasittavaa. Se on aika irvokasta kun itse katsoo ympärilleen ihmisiä joille kysymys ei ole välttämättä edes sen "oikean" löytämisestä vaan edes jonkun ihmisen joka välittää. Ehkä se sulle on sitä "tyytymistä" sitten.
Mielestäsi keskustelu varmaankaan ei ollut mielekästä sen takia koska en tukenut päätelmiäsi.
En ole sanonut missään vaiheessa ettei voisi olla onnellinen ja realisti mutta siinä on kysymys juuri sattumasta eli osalle realistina oleminen tarkoittaa että täytyy kohdata se todellisuus jossa kukaan ei välitä tippaakaan. Tätä en kerro oman elämäni perusteella mutta niin lukemattomat ihmiset ovat yksin eikä heidän olemassaoloa helpota ainakaan vääristynyt romanttinen kuvitelma siitä että miten henkilöstä tulee onnellinen kun jaksaa vaan odottaa sitä oikeaa ja että taivaan portit voi aueta niin kauan aikaa kuin on elämää. Elämä lipuu joiltakin ohi vaikka kaikkensa yrittäisivätkin. Osa antaa rakkautta sen mitä sielustaan irtoaa mutta vastakaikua eivät saa.
Loppu itseasiassa on meidän käsissämme koska me ihmisethän sitä rakkautta annamme toisillemme ja itse omia tunteita ohjailemme mutta sitähän sinä et ymmärrä etteivät ihmiset ylipäätään halua rakastaa toisten ehdoilla vaan omilla ehdoilla ja tyydyttää tarpeitaan joka voi kävellä tuon julistamasi rakkauden edelle noin vain.
Onnea sulle kuitenkin jatkoon rakkaudessasi, ymmärtäisit vain miten harvinaista se oikeasti on. Ehkä ymmärrätkin mutta kirjoituksesi perusteella se kuulosti ettet näe asiaa noin.
sitten olikin. Luulet olevasi oraakkeli, sillä sitä kykyähän sinä tarvitsisit, jotta pystyisit nettikirjoitusten perusteella määrittelemään henkilön ja tämän taustat. Yksikään vastauksesi ei ole vastaus kirjoituksiini, vaan jotain aivan muuta. Jos vielä joskus palaat tälle palstalle, niin luepa kirjoitukseni ajatuksella pelkän sanojen merkityssisällön mukaan tulkiten. Kirjoitukseni ovat liian suppeita, jotta voisit nähdä niiden taustalle. Vaikka kirjoittaisin tänne laajemminkin, et silti näkisi totuutta, sillä olet jo päättänyt millainen olen. Sellainen keskustelu ei ole mielekästä. Keskustelun tavoite minulla on esittää mielipiteeni vastapuolelle ja saada vastapuoli ymmärtämään näkemykseni. Ja myös päinvastoin. Hyvä keskustelu ei pääty aina siihen, että molemmat ovat samaa mieltä, vaan siihen, että molemmat ovat ymmärtäneet toistensa pointit. Sinulta puuttuu syystä tai toisesta halu ja kiinnostus ymmärtää. Oli se syy sitten kuvitelma omasta älyllisestä ylemmyydestä ja siitä kumpuava muiden aliarviointi tai sitten negatiivinen suhtautuminen ihmiseen kuin ihmiseen, joka sanoo olevansa onnellinen. Tai sitten joku muu syy. Se tuskin selviää, sillä olet haluton itsekriittisyyteen.
"Sitä Oikeaa" ei voi mennä ostamaan kriteerilistan kanssa netistä kuten ruokaa kaupasta, ja on hyvin pieni todennäköisyys että hän olisi samassa baarissakaan samaan aikaan. Hän tulee vastaan sitten kun on oikea aika. Siihen saakka kannattaa nauttia elämästä vapaana eikä hankkiutua parisuhteeseen vain siksi että olisi joku.
samaa mieltä siitä että sattumalla on osuutensa, ylipäätään sillä kuinka monta eri ihmistä tapaa jne. Mutta tässä on eroa sillä onko mies vai nainen. Kun miehet kuitenkin tekevät aloitteita selvästi enemmän, niin nainen voi periaatteessa helpommin törmätä siihen oikeaan.
olet liian fiksu sortuaksesi tuohon ATM-ajatteluun. Jos nainen on kiinnostunut niin kyllä hän tekee aloitteen
vaan faktaa.
Naiset tekevät miehiä huomattavasti vähemmän aloitteita tai sitten aloite-termillä pitäisi olla todella väljä merkitys.
Naiset voivat odotella omaa kultaansa pelkäämättä enemmälti mutta samaa vapautta miehellä ei ole vaan liikkeellä pitää pysyä koko ajan ja iskeä muuten jää lähes varmasti ilman.
ettetkö sinä tekisi aloitetta, mutta se vaatii naiselta itsevarmuutta.
jokaiselle! Sen pitäisi vaan löytää. Itse ainakin tunnistan sen oikean siitä että kemiat kohtaavat heti ja myöhemmin siitä että arvot ja ajatukset menevät yhteen. Miksi tyytyä vähempään?
En keksi syytä tyytyä vähempään.
että miehille on annettu "lupa" tehdä aloitteita, heillä on paljon paremmat mahdollisudet saada kumpani. Naiset kun joiutuvat vain odottamaan suivaitsisiko joku valita. Ei siinä paljon mahdollisuksia sitten jää. Jo ei kukaan valitse niin ei valitse.
...tänään ainakin aurinkoa ottamaan hihattomassa paidassa, kun on intiaanikesä ja mahdoton helle. Hän etsii sosiaalista ja menevää naista joka myös viihtyy parhaiten ulkoilmassa ja inhoaa toimistossa sisätiloissa olemista.
Mikäli "se oikea" onkin mielestäsi sisätiloissa viihtyvä nyhjöttäjä, tällöin pitää käydä soittelemassa ihmisten ovikelloja ja katsomassa kuka siellä on yksin nyhjöttämässä.
riippuu hyvin paljon iästäsi. Jos olet jo 30v huonommalla puolella, niin kannattaa ehkä jo pikku hiljaa luovuttaa. Tai sitten teet kuten moni muu epätoivoinen ja ostat kumppanin Afrikasta.
koska ikähaarukkasikin on niinkin suppea kuin 35-40v. Luulisi, että kun se "oikea" tulee vastaan, niin ei kai siinä paljon ikiä kysellä?