Bolshevikit uskoivat jo varhaisessa vaiheessa, että Suomi tulee liittymään Neuvostoliittoon. Itseasiassa he uskoivat, että Suomesta tulee yksi Neuvostoliiton vankimmista tukipilareista. Lenin kirjoitti jo maaliskuussa 1917: "Älkäämme unohtako, että meillä on jo Suomi, Pietarin lähituntumassa, yksi edistyneimmistä maista, todellinen tasavaltainen Suomi, joka Venäjän vallankumouksellisten taisteluiden suojissa 1905-17 on kehittänyt demokratiaansa suhteellisen rauhassa ja voittanut valtaosan kansastaan sosialismille." (lähde: Robert Edwards, White Death, Russias War on Finland 1939-40, Phoenix, Orion Books 2007, V.I. Lenin: Letters from Afar, International Publishers, New York 1932). Vallankumouksen arkki-isä siis uskoi bolshevikkien ja sosialistien saaneen Suomen haltuunsa jo maaliskuussa 1917, kun vallankumous tehtiin Venäjällä vasta lokakuussa 1917. On täysin selvää, että Lenin ja bolshevikkien johto uskoivat vuonna 1918 suomalaisten bolshevikkien ottavan vallan helposti ja liittävän maan Neuvostoliittoon Lenin uskomusten mukaisesti. Heillä ei vain oman sisällissotansa vuoksi ollut mahdollisuuksia auttaa bolshevistista Suomea sen enempää, mutta idea oli selvä. Kuusisen ja muiden epäonnistuminen olikin Leninille ikävä yllätys. Täytyy muistaa, että mies oli piilotellut Suomessa useita kertoja ja tunsi täkäläisiä sosialisteja mm. Tannerin. Myöhemmin neuvostoliittolaiset pitivätkin Tanneria pahimman luokan petturina, koska tämän johdolla sosialidemokraatit olivat kääntäneet selkänsä bolshevikeille ja vallankumoukselle. Tosin bolshevikit olivat eliminoineet menshevikit Venäjällä varsin pian ja olisivat valtaan päästyään tehneet saman Suomessakin. Seikka, jonka Tanner ja demarien johto varsin hyvin tiesi. Stalin puolestaan oli arvioinut Suomen tilanteen vuonna 1918 näin: "Suomen kansan ja maatyöläisten kapina todisti hallituksen täydellisen eristäytyneisyyden massoista. Perinpohjin lyötynä se joutui omia työläisiään ja maatyöläisiään vastaan käydyssä taistelussa pyytämään apuun läntisen Euroopan imperialisteja, noita ikiaikaisia pienten valtioiden sortajia ja hyväksikäyttäjiä" (lähde: sama kuin ed.). Yrjö Sirloa piti Komintenrin kuudennessa konfrensissa 1928 puheen, joka heijasteli bolshevikkien asenteita ja Neuvostoliitossa vallitsevaa käsitystä Suomesta. Puheessaan Sirola sanoi mm. näin: "Näemme maan, jossa demokratian fasadin takana vastavallankumouksellinen ja itseasiassa fasistinen vähemmistö, jolla on pitkä vihamielisyyden historia Sosialististen neuvostotasavaltojen liittoa kohtaan, käyttää kaikkea valtaa urheaa ja älykästä, mutta sorrettua vähemmistöä (bolshevikit, kommunistit) vastaan." On siis päivän selvää, etteivät bolshevikkien ajatukset Suomen liittämisestä Neuvostoliittoon olleet mitään uusia tai eriskummallisia, vaan olivat peräisin jo Leninin päästä ja vuodelta 1917. 1939 ja 1944-48 noita ajatuksia yritettiin yhä toteuttaa.
bolshevikkien ajatukset suomen tulevaisuudesta
historianörtti
3199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksihän stallarit yrittävät sitä niin ponnekkaasti kieltää? Suomen historiaa mustamaalataan mitä merkillisimmin valhein, mutta NL:n ja bolsevikkien toimien tosipohjainen arviointi leimataan heti natsismiksi.
Marxilaisleninistisen kommunismin kaaduttua viimeiset hard core kommarit ovat ympäri maailmaa yrittäneet kirjoittaa historiaa uusiksi. Ilmiö on hieman samanlainen kuin uusnatseillakin, pyritään sovittamaan mennyt nykyihmisille sopivaksi ja satuillaan ja vääristellään tapahtuneita niin, että ne alkaisivat näyttää suotuisammilta itselle. Täytyy muistaa, että kommunismi on läheistä psykohistoriallista sukua uskonnoille. Kyse ei ole sen sisäisessä diskurssissa niinkään todellisuudesta kuin dogmista, siitä mikä on oikeaoppista. Silloin ulkopuolelta tuleva kritiikki koetaan vaaralliseksi, koska se uhkaa koko ajatusrakennelmaa. Siksi kommunistit leimaavat kaiken kriittisen fasismiksi ja natsismiksi, ja natsit ja fasistit puolestaan kommunismiksi. Tämä näkyy myös tällä palstalla, jossa uusstalinistit ja kommunistit yrittävät selittää Neuvostoliiton ja bolshevikkien toimia parhain päin. Se on aika huvittavaa.
1968-1984. Varsinkin jakson alkupuoli oli äärimmäisen vaarallista aikaa.
Muutamassa vuodessa vallan saaneet Kremlin kovan linjan kommunistit ajoivat ensin panssarit Prahaan, sitten kävivät Suomen ja Afganistanin kimppuun. Pian Neuvostoliiton asiamiehet taivuttivat Suomen lehdistön säälittävään tilaan. Suomeen synnytettiin vallankumouksellista tilaa. NL:n suurlähettiläs lietsoi kapinaa ja puna-armeija painosti Suomea suostumaan yhteisiin sotaharjoituksiin salaisissa neuvotteluissa ja luovuttamaan Lapin Neuvostoliiton "puolustettavaksi". Vastaavaan tilaan joutunut Afganistan sai osakseen vallankaappauksen 1973 ja hallitukseen ilmestyi seitsämän kommunistiministeriä. Vuosikymmenen loppua kohti invaasio kävi tiukemmaksi ja lopputuloksen näemme tänään.