Jos tätä menoa jatkan meininkiä... hylkäys, hylkäys, hylkäys, hylkäys... niin ei se kamalan hyvää tee henkisesti!
Mutta miten ihmeessä saa ajatukset/tunteet pois vastakkaisesta sukupuolesta tehokkaasta ja pysyvästi, ilman, että tarvisee luopua sukupuolesta?
Onko mitään keinoa siihen olemassa, vai pitääkö jatkaa pään lyömistä betoniseinään... eli juoksen naisten perässä ja aina tulen hylätyksi.
Mutta miten ihmeessä saa ajatukset/tunteet pois vastakkaisesta sukupuolesta tehokkaasta ja pysyvästi, ilman, että tarvisee luopua sukupuolesta?
Onko mitään keinoa siihen olemassa, vai pitääkö jatkaa pään lyömistä betoniseinään... eli juoksen naisten perässä ja aina tulen hylätyksi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jos sinulla on jo useita hylkäämiskokemuksia, niin ilmeisesti tiedät, miksi pitempi seurustelu ei ole onnistunut. Kerro, mitä naiset ovat sanoneet syyksi, kun ovat halunneet lopettaa kanssakäymisen.
Ylipäänsä meikän persoona on aika "ärsyttävä", eli huumori on "synnynäisen" rankkaa, jotkut suorastaan palvoo meikän huumorintajua, mutta tytöt yleensä eivät tykkää siitä ollenkaan.
Puhun aika paljon ristiin rastiin, vaikka yritänkin olla mahdollisimman mukava. Ja mitään persoonallisuushäiriötä ei ole todettu, vaikka olenkin ollut ammattilaisella tutkittavana.
Ulkonäkö ei ole ole ongelma, se taitaa olla yleisin ihastumisen syy meikään.
Ja persoonaa on aika vaikea muuttaa... voihan sitä näytellä, mutta itselle sitä tekee vain hallaa!
Olen varautunut siihen, että saatan olla sinkku loppuelämäni... vaikka kaikki, keneltä olen näitä kyselyt pitävät meikää hulluna... on se niitten helppo sanoa, kun niillä on vankka seurutustelusuhde!
Älä nyt suutu, mutta tuli tekstistäsi vain mieleeni, että jospa tämä olisikin JoJo, joka herkkänä hetkenään kyselee neuvoja naisasioissa eri nimimerkillä tietysti?
tossa toisessa kommentissa niin ulkonäkö ei tarkoita et löytäis jonkun itelleen.mä olen muiden suusta useasti eritilanteissa ja omasta mielestäni hyvännäköinen enkä silti löydä itelleni miestä. siis kunnon parisuhteeseen. seksiä saisi mitenpäin vain haluaa, mutta tahtoisin muutakin.mulla luonne on aika epätavallinen ja jutut on epätavallisia ja olen kaikin puolin erilainen ja se karkoittaa multa ne miehet pois. ne on ihan vau ku kertoo jutuista ja näkee mut, mut ku avaan suuni ja kerroa mitä tulevaisuudelta haluan jää miehet matkan varrelle..kaunis tyttö ei voi haluta esim lapsia nuorena. baarissa tanssin yksin lavalla ja miehet vaan jää tuijottamaan, ja tytöt kanssa, moni on kiinnostunut, ne huomaa et oon yksin, mut ei kukaan ei tule jutteleen. pakkohan ton tytön on olla varattu tai yleensä ne luulee et oon palkattu tanssija. jos halaun tutustua mieheen on mun mentävä jutteleen, sekään ei ole ongelma mulle, mut silti aina jää miehet saamatta..tai jotain..tää ei tainnu ees asiaan liittyä =) ja mulla ihan sama asia et kaikki vaan hokee et mä oon nirso ku en löydä miestä, mut ne olettaa et ulkonäön perusteella kaikki on helpompaa, mutta tosiasiassa paljon vaikeempaa. ei löydä aitoja ihmisiä.
Tällainen yritys ja tyrmäys -kierre on minullekin tuttu.
Olen yrittänyt erilaisia ratkaisumalleja:
1. Pakeneminen taiteeseen (sublimaatio)
Ei toimi, tulee vain entistä suurempi tuska, kun ei voi jakaa taidekokemuksiaan kenenkään kanssa. Sitä paitsi suurin osa taiteesta käsittelee rakkautta ja muistuttaa siten oman elämäni rakkaudettomuudesta. Tekee kipeää!
2. Alkoholi
Ei toimi, mieli herkistyy, tulee valtava tarve purkaa murheitaan jollekulle. Mutta kun ei ole ketään... Sitäpaitsi on jo riittävän säälittävää olla epätoivoinen ikisinkku. Ei siihen alkoholismia enää päälle tarvita!
3. Porno
Ei toimi! Kiihottaa muutaman minuutin ajan, mutta on loppujen lopuksi niin koneellista, typerää ja rumaa, että mitä enemmän sitä kuluttaa, sitä enemmän idiootiksi itsensä tuntee.
4. Naisviha (misogynismi)
Ei toimi, sillä eihän noin kauniita ja viehättäviä olentoja voi vihata.
Eli en tiedä mitään keinoa vapautua ikisinkkuuden tuskasta. Voi vain toivoa, että vanhetessa turtuu kaikkeen siinä määrin, että ei enää tämäkään asia tee niin suuresti kipeää. Ja kuolemahan sitten lopulta vapauttaa kaikesta tuskasta.
Ala harrastaa jotakin, mieluiten urheilua. Vaikkapa polkupyöräilyyn on helppo jäädä koukkuun, ja kun teet vaikkapa 3-6 kertaa viikossa 2-5 tuntia pitkän lenkin, ei jää aikaa, eikä viitseliäisyyttä naisasioihin. Jos vielä satula on kova ja epämukava ja hieman liikaa kallistettu taaksepäin, on parin tunnin lenkin jälkeen pallitkin niin puutunut, ettei seksihommatkaan kiinnosta ;)
Viinan juonti kannattaa myös lopettaa, ainakin ravintoloissa käynti. Kalsarikännit voi kerran pari vuodessa ottaa.
Tupakan polttaminen myös pois, niin jaksaa tehdä pitempiä lenkkejä, eikä tarvitse pysähtyä taukoja pitämään, jolloin voisi joutua juttelemaan ihmisten, ehkä jopa naispuolisten, kanssa.
Älä hanki muodikkaita trendivaatteita, vaan sellaiset kuteet, mitkä itseäsi miellyttää.
Ikisinkkuna voit myös hieman tinkiä "turhasta" hygieniasta: partaa ei ole mikään pakko ajaa joka päivä, eikä parturissakaan ole pakko käydä joka kuukausi. Ja taas säästyy rahaa esim. uutta joustokeulaa varten.
Kalastus on myös hyvä harrastus, jossa ei vahingossakaan hameväkeä tapaa. Sen sijaan näkee upeita maisemia ja muita hienoja elämyksiä saa kosolti.
Jos peukalo ei ole keskellä kämmentä, ala rakentamaan itsellesi omakotitaloa, tai vaikkapa kesämökkiä. Siinäkin puuhassa saa useammaksi vuodeksi kaiken vapaa-ajan käytettyä, eikä tule naisia ajateltua. Eikä naiset tule myöskään neuvomaan, kuinka joku kohta pitäisi tehdä. Eikä varsinkaan neuvo sisustamisessa, siinäkin mielessä sinkkuna rakentamisprojektien läpivieminen on varmasti vähemmän hermoja raastavaa puuhaa.
Moottoripyöräily on myös kaiketi aika miehinen harrastus. Tosin nykyään (kuulemma) niissäkin piireissä on naisia alkanut pyörimään, joten sitä en voi varauksetta suositella. Motocross, enduro, trial, speedway yms. lajit ovat käsittääkseni aika "turvallisia" lajeja.
Yleensäkin kaikenlainen moottoriurheilu vie kaiken vapaa-ajan ja rahat. Ja karkoittaa naiset huomattavan kauas.
Toivottavasti näistä vinkeistä oli jotain apua. Ensimmäiset 25 vuotta on hankalimmat, mutta kolmenkympin jälkeen olet jo voiton puolella.
Nauroin makeasti lukiessani juttuasi. Ei heti arvaisi, miten terveellistä naisen välttely on.
Itse olen yksin elävä nainen, ja olen joutunut toteamaan, että miehistä on paljon harmia. Yritän vältellä heitä parhaani mukaan, mutta viettien veto on vahva. Mitä neuvoisit minulle? En voi harrastaa urheilua jalkaongelman vuoksi. Miten pääsisin mieltä piinaavista ajatuksista, kuinka makuuhuoneessani odottaa ihana viriili mies?
Hyvä, kun nauratti. Jonkunlaista (sairasta) huumoria toi juttu oli olevinaankin. Tosin on myönnettävä, että jossain määrin olen itse noita kaikkia esimerkkejä harrastanut. Ja hyvin on toiminut. Niin, ja suhtkoht terveenäkin olen pysynyt :)
Ja mitä sinun "ongelmaasi" tulee, niin en ole siihen mikään asiantuntija, koska onneksi mun mieltäni ei ole koskaan piinannut ajatus: "kuinka makuuhuoneessani odottaa ihana viriili mies?" :):):)
Ehkä mun pitäisi lähettää valokuva itsestäni, niin saisit varmasti painajaisunia pitkäksi aikaa, ja "viettien veto" vähenisi pakkasen puolelle ;)
Jalkaongelmasta tuli mieleeni, että polkupyöräily nimenomaan on niitä harvoja lajeja, jotka sopivat vaikka paikat eivät kestäisi esim. juoksemista. Ainakaan mun toinen polveni ei tykkää ollenkaan juoksusta, rullaluistelusta, pallopeleistä, eikä jalkakyykystä. Pyöräily tuntuu tosiaan sujuvan O.K. (Vaikka vauhtini nyt ei kenenkään päätä huimaakaan)
Uiminen saattaisi myös sopia ja punttisalilla lienee monia laitteita, joissa ei jalkoja tarvitse käyttää.
Pääasia on kuitenkin, että rasittaa itseään liikkumalla niin paljon, ettei illalla sänkyyn kellahtaessaan edes huomaa olevansa siellä yksin. Ja vaikkei olisikaan, niin voimia ei olisi kuitenkaan jäljellä mihinkään "peuhaamiseen".
Mä olen taas kauan etsinyt moottoriurheilua harrastavaa miestä, pyörinyt monet kerrat yksinäni erilaisissa kisoissa ja varikoilla, mutta siellä ne miehet vaan rassaavat mieluummin koneita(kuin naisia) ja ovat niiiin rakastuneita autoihinsa, ettei tosiaan siihen väliin mahdu kukaan nainen ;)
En kyllä usko, että noin hauska mies, jolla on itseironian lahja, ei saisi naisseuraa.
Jo tuota lukiessa piristyi kummasti. Muistui mieleen että elämässä on muutakin, kuin ajatus "kun mulla ei oo ketään"
Usko pois vaan.
Nimim. Selibaatissa jo vuodesta -89
...ja älkää perkele alkako sitten säälimään tai neuvomaan. Omapa on ollut valintani. Ihmiset kun eivät ole kaikki samanlaisia.
Mitäpä tähän voisi sanoa? Poikkeus vahvistaa säännön.
Kisoissa on tietysti niin paljon muuta ajateltavaa, ja yleensä vielä jumalaton kiire varikolla, ettei se varmasti mikään iskupaikka olekaan.
Mun mielikuvani mukaan, varikoilla on pyörinyt 99,9 prosenttisesti vain kilpailijoiden vaimoja ja tyttöystäviä, ja useimmilla sellainen ilme, että olisivat mielummin missä tahansa muualla. (EVVK-ilme)
Sori vaan tuo edellinen ruikutus. Ja tietysti kiroilunkin olisi voinut jättää väliin :( Mun aikomukseni ei todellakaan ollut alkaa piehtaroimaan missään itsesäälissä, vaan päinvastoin yrittää piristää muita sinkkuja, ja saada ihmiset ajattelemaan muita asioita, kuin pelkkää pakkomielteistä parinetsintää.
Suoraan ankean työpäivän jälkeen ei kenenkään kannattaisi kirjoitella millekään palstalle sanaakaan. Tai ainakaan minun ei kannattaisi.
Viidenkympin fillarilenkki kirpeässä syysilmassa selvitti taas kummasti päätä, suosittelen!
Syksynjatkoja.
Kiitos :)
Osuit juuri asian ytimeen. Maailmassa on olemassa kuitenkin aika paljon tekemistä jopa sinkuille. Ehtiihän sitä sitten vaikka haudassa makailla vierekkäin ;-)
Eiköhän tämäkin ole jossain määrin yksilöllistä, mutta omalla kohdalla ei ainakaan ole onnistunut tämä naisten unohtaminen. 8 vuotta yritetty ja tuloksetta. Harrastusta jne löytyy, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun illalla kömpii yksin kylmään sänkyyn, palaa yksinäisyys mieleen. Eikä asiaa auta se, että kaikki ystävät ja tuttavat seurustelevat, ovatpa jotkut jo ehtineet naimisiinkin asti.
Ainakin omalla kohdalla tämä pään seinään hakkaus jatkuu varmasti hautaan asti. Mutta niin se vaan menee, eihän kukaan väittänytkään elämän olevan reilua. Kaikille ei vaan ole suotu alusvaatemallin ulkonäköä ja/tai jättiomaisuutta. :)
En mä nyt millään usko, että olisin ainoa jolta yksin eläminen onnistuu. Asennetta!
..tarkoita, että olisi onnellisesti suhteessa ja elämä olisi ihanaa..pikemminkin se karkoittaa ihmiset pois. baarissa ei tuu miehet jutteleen vaikka mitä tekis, koska en olettaa et on varattu ja jos menee itse jutteleen ne ei usko mitään sanomisiani koska "oot ton näkönen" olen paljon muutakin kun ton näkönen ja se muu ei sit niille miehille kelpaakaan..enkä ole nirso! ja onpa mulla naisena sitten harrastuksena auto joka korvaa miehen puuttumisen.
Itsekään en ole ruma, tytöiltä saanut huomattavan paljon positiivista palautetta ulkonäöstäni.
Mutta sisällä on toisin; epävakaata meininkiä, ujous vaivana ja oma persoona piikkilanka-esteenä suhteille. Tytöt yksinkertaisesti polttavat hermonsa minun suhteen.
Joo, täytyy viritellä "muijankorvike-elämää" pitää uppoutua asioihin, joista välitän ja joita rakastan, esim. moottoripyöräily ja jättää naiset saharaan, ei siitä kuitenkaan mitään tule!