Tulee päivä, jolloin ihmiset heräävät.
Katsovat toisiaan kuin ensi kertaa,
rakastavat.
Lähtevät ulos, tuntevat kaikki aamun tuoksut,
katselevat ihmeissään ympärilleen,
näkevät kaiken kauneuden, hämmästyvät,
rakastavat.
Haluavat elää.
Tulee se päivä, jolloin mikään ei palaa ennalleen,
ihmiset tietävät mitä haluavat,
tuntevat mikä on oikein.
Katsovat toisiaan kuin ensi kertaa,
rakastavat.
Lähtevät ulos, tuntevat kaikki aamun tuoksut,
katselevat ihmeissään ympärilleen,
näkevät kaiken kauneuden, hämmästyvät,
rakastavat.
Haluavat elää.
Tulee se päivä, jolloin mikään ei palaa ennalleen,
ihmiset tietävät mitä haluavat,
tuntevat mikä on oikein.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ennen kuin se päivä koittaa, on ihmiskunta todennäköisimmin tuhonnut tämän planeetan elinkelvottomaksi ja kuollut sukupuuttoon.
tossa seittemäntoistakesäsenä armoton tuomiopäivän manaaja, enää en viitti.
Toisaalta jos niin kävisi, että ihminen kupsahtaisi sukupuuttoon, niin siitä viimestään muutaman kymmenen tuhannen tai miljoonan vuoden päästä täällä viipeltäisi uudet isännät ja niillä olisi uudet kujeet, että älä välitä, missä niin on väitetty, että ihmisen ei kuuluisi kuolla pois. Evoluutio rulettaa.
En olekaan ollenkaan pahoillani ihmiskunnan katoamisesta, päinvastoin.
Voisin väittä, että olemme kaikelle muulle hyvinkin turha laji, paitsi omalle itsellemme.
Eihän ihmiskunnan tuho mikään maailmanloppu ole.
"Tuomionpäivä"?
Harvinaisen käsittämätön käsite kaikenkaikkiaan.
Tai sitten evoluutio jatkaa kehitystään ja me muutumme. Eiväthän dinosauruksetkaan mihinkään kadonneet. Linnuthan ovat tutkitusti suoraan niistä kehittyneet.
on olemassa se pienenpieni mahdollisuus...
Tämä(kään) asia kun ei riipu todennäköisyyksistä, vaan se riippuu meistä, sinusta, minusta, kaikista. Mehän tästä maailmastamme teemme tällaisen.
Vaan mkäli jatkamme tätä rataa,
tulevaisuus ei ihmiskunnan kannalta vaikuta kovinkaan pitkältä.
Muutos olisi tervetullutta.
sen muutoksen voisi saada aikaan? Siis jo ennen isoja katastrofeja ja maailmanlaajuista nälkää ja puutetta, sillä kohta siinä tilanteessa ollaan. Minä en tiedä. Ei kai kukaan muukaan...
Kaikkihan varmaan toki tietävät miten sitä voidaan ainakin yrittää hidastaa. Eli muuttamalla elintapojamme ja siihen suuntaan ainakin osa ihmisistä on jo jollakin tasolla menossa. Kysymys vain kuuluu: kumpi ehtii ensin, käyttäytymisen muuttuminen ihmisissä, vai luonnonvarojen loppuun polttaminen?
Joo, nyt mä alan kuulostaa joltain helevetin kettutytöltä...
Tämäkin tieto on vain teoreettinen.
On täysin toinen asia saada se toimimaan käytännössä tai edes se miten päästäisiin lähemmäs käytäntöä.
Tämän vuoden luonnonvarathan on tällä päivämäärällä käytetty loppuun - varhaisemmassa vaiheessa vuotta kuin koskaan ikuna tähän mennessä. Vielä joitakin vuosia sitten sinniteltiin marraskuulle, mutta nykyään tosiaan ollaan päästy jo syyskuulle.
Ensimmäisen kerran muuten elettiin yli äyräiden 1986.
kettutyttöisyytesi antaa lisää toivoa. :)
Mutta miten ihmeessä saisi ihmiset yleisemminkin ajattelemaan ja tajuamaan?
niinkään liene se ongelma - siis kaikkien kohdalla, joillakinhan ei tuokaan mene perille, vaan ongelma lienee se, että vielä tehtäisiinkin jotain.
Eikö itikan paska valtameressä-suomalaisetkin tiedosta vallan hyvin missä mennään, vaan kun ei ole tahtoa / mielenkiintoa tehdä sitä muutosta omassa elämässä. Ajatellaan vielä että "eihän se mitään vaikuta jos mä yksistään vaan".
justiinsa.
Minäkin muka olen niin "tiedostava" ja elän kuitenkin aika kuluttavasti, ei mulle maapallo riitä...
Ei ainakaan sillä, että yrittäisi julistaa asiaa ja syöttää valmista tietoa ihmisille, se harvemmin tehoaa. Yleensä sellainen aiheuttaa vain vastareaktion ihmisissä.
Mielipiteiden kääntäminen on pitkä prosessi, ehkä tässä tapauksessa liiankin pitkä...
Otetaanpa ajatusesimerkki:
Henkilö A päättää vaikuttaa mielipiteisiin.
Hän ei tyrkytä asiaansa, vaan ruokkii henkilöiden B ja C ajatusmaailmaa pienillä faktatiedoilla aiheesta, ei turhan aktiivisesti, mutta taustatietoina syöttää niitä satunnaisesti.
Tämä saa mahdollisesti ajan myötä henkilöt B ja C ajattelemaan asioita.
Aikojen saatossa ajatusmalli "tarttuu" myös B:n ja C:n lapsiin ja hyvällä lykyllä osaan lähipiiriä ja niin edelleen.
Tietyn tyyppinen haarautuva ketjureaktio siis.
Ongelma vain taitaa olla se, että näihin asioihin on herätty vähän turhan myöhään, jotta tällaisella mallilla saataisiin riittävän tehokas vaikutus tarpeeksi nopeasti.
Eli tässä on jo 22 vuotta vedetty överiksi.
Pääseeköhän ihmiskunta tällä "meriitillä" intergalaktiseen Guinnessin ennätystenkirjaan tai saakohan tästä palkinnon, pokaalin tai jotain..?
Ja eikös se ollut jotakuinkin niin, että jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kuten ihmiset nykyään länsimaissa, maapalloja pitäisi olla muistaakseni jotakuinkin 6, jotta varat riittäisivät.
Surullisia tietoja kaikenkaikkiaan..
se malli, jota omassa elämässäni yritän haparoiden toteuttaa. Mutta vaikka on tietoa ja tahtoakin, niin jostain syystä toteutus ontuu. Omassakin elämässä. "Opeta" siinä sitten muita... Pitäisi itse elää niin kuin opettaa.
Ei minun eläessäni.
Vaikka edes sinä?
takapihani kutistuneille liskoille. Hymyilen mummolle, joka kutoi sukat maanjäristyksessä kodit menettäneille lapsille.
Hiljainen kansa niitä tekee. Tekoja.
jotkut tekee. Ja minusta he tekevät enemmän kuin hienoja aatteita julistavat älykkönä itseään pitävät. Minne minä kuulun... tjaaah...