Avoimia kysymyksiä Suomen valtiolle:

ja lapsille. Nuorille ja vanhoille.
Näin helppoa on erottaa joku joukosta. Se että on pari ystävää ei auta jos kokee olevansa inhottu joko olemuksensa tai ennakkoluulojen vuoksi tai mitä kukakin keksii.

Oma nuoreni joutui vaihtamaan koulua remontin vuoksi. Hänen kaikki tutut hyvät ystävät menivät toiseen kouluun.

Jostain syystä ennen niin sosiaalinen nuori onkin jätetty uudessa koulussa porukan ulkopuolelle. "älä tuu tänne ja mitä sä siinä norkoilet nörtti"! Eli ei mahdu jengiin mukaan, vahvat on näin päättäneet ja heikot seuraa esimerkkiä. Jengissähän on aina yksi tai kaksi äänekästä ja muut kulkee hiirenä perässä ilman omia mielipiteitä. Lapseni todistuksen keskiarvo oli 8, siis mikä nörtti?

Ei mitään suurta kiusaamista kunhan vaan erotetaan porukasta tai ei edes anneta mahdollisuutta roikkua mukana. Tuskin kukaan näistä nälvivistä nuorista edes tajuaa aiheuttaneensa syvää ahdistusta parille yksinäiselle. Nämä toiset yksinäiset ovat erittäin ujoja, eivätkä puhu yhtään mitään edes kahdestaan. Ei näköjään heillä auta edes se, että ovat samassa jalkapalloporukassa kuin äänekkäät.

Lapseni tuli eräänä päivänä sanomaan, että ahdistaa ja ajatukset pyörii päässä, uni ei tule ja ruoka ei maistu. Näin sen kyllä jo päällepäin. Olin vain luullut, että lapsi pelaa tietsikalla kun olemme nukahtaneet.

Juteltiin ja nuori rauhoittui hän sai puhua kaiken mikä mielessä pyörii. Laitoin opettajalle tarkalla selonteolla viestiä tilanteesta mutta mitään vastausta ei vielä ole tullut.

Mitä se valtio voi tehdä kun harva meistä opettaa lapselleen, ettei saa jättää muita ulkopuolelle?
Ei saa haukkua toisten ulkonäköä tai koulumenestystä tai varallisuutta tai varattomuutta.

Otetaampa vastuu kukin meistä omiin käsiin. Eikös eilen lehdessä lukenut, että Suomi on kärkimaa työpaikkakiusaamisessa. Herätkää nyt jo ihmeessa! "on se kauheeta kun Suomessa tuolla tavalla ammutaan, hei taas toi Kaija on plaa plaa, kato nyt, hehhhee".

Itseäni haukuttiin nuorena huoraksi, mulkosilmäksi, palloperseeksi, laudaksi ja jollekin tuli muuten vaan paha olo kun olin lähellä. Koulun vaihto muutona takia oli siinäkin syynä.

Lähdin peruskoulun jälkeen parinsadan kilsan päähän opiskelemaan ja pääsin jaloilleni. Sain ystäviä ja löysin itsestäni varsinaisen rohkean ihmisen.
En osallistu työpaikkakiusaamiseen ja koitan antaa ihmisille tilaa olla sellaisia kuin ovat. Keskustelua toki pitää aina olla mutta kehittävää sellaista, ei pilkkaa ja ivaamista.