Miten kerrotaan aikuiselle lapselle eron syyt, kun hänellä ei mitään käsitystä isänsä moraalimattomuudesta. Joten fiksusti mutta rehellisesti pitäisi kertoa isän virolaista pikkuystävistä.
Isän tyttöystävät eron syy
miten kerrotaan lapselle
15893
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
tyttöystävät ovat eron syy, vaan se itse isä, joka niiden virolaisten perässä juoksee vaikka on naimisissa.
Syy eroonne on siis se, että miehelle ei riitä suhteenne ja sinä et hyväksy miehelle sivusuhteita? Kerropa se ja jätä kaikki "moraalittomuus" arvioinnit lapselle itselleen, se ei ole sinun asiasi.
Kannattaa muistaa, että lapseen sattuu toisen vanhemman panettelu (vaikka tuntuisi kuinka oikeutetulta), sillä hän on puoliksi myös sitä "pahaa" vanhempaa.
Jos lapsesi mielenterveys on sinulle tärkeämpää kuin uhriksi heittäytyminen, kerrot faktat etkä maalaile.
raja on todella häilyvä. Puhumattakaan uhriksi heittäytymisestä(alempana). Onhan vanhemmilla myös oikeus ja velvollisuuskin koettaa kasvattaa lapsiaan mm. moraalin osalta, kertoa mikä on oikein ja mikä väärin. Vai olenko väärässä? Se lisää mielestäni joukon yhteen kuuluvuutta oliko se nyt sitä yhteisöllisyyttä joka saataa kenties tulevaisuudessa vähentää mm. näitä Jokelan ja Kauhajoen kaltaisia tapauksia.
Toki pitää myös kertoa ettei itse sitä voinut puolisolta hyväksyä. Mutta oikeesti voiko olettaa että moraalikäsitys muodostuisi netissä roikkumalla tai tv:tä katselemalla. Itse en sitä osaa kasvatuksesta jättäisi median vastuulle.
Lasta (moraali)kasvattaessa avioero lienee poikkeustilanne. Jos moraalikasvatus jää vain sen varaan, että tuomitsee puolisonsa erotilanteessa lapselle, ollaan kyllä todella heikkoja kasvattajia.
Moraalikasvatus tapahtuu sitäpaitsi parhaiten esimerkkiä antamalla. Ei ne puheet näet, vaan ne teot.
Ja yritä nyt hillitä intosi soveltaa kouluampumisia ja netin syyttämistä ihan joka paikkaan. Tuo on melko ontuvaa.
nyt niin vaikkeeta tekstiä ettet älynny, että kouluampumiset on seuraus eikä syy?
Siitä moralisoimisesta vielä sen verran, että onko lapsille väärin koittaa antaa elämänarvoja jotka valtaosa yhteisöstä kokee kuitenkin jollakintapaa oikeiksi?
Sulla sumakki hyviä tekstejä en ymmärrä että missasit mun pointin.
Missasin minkä pointin? Sen, miten lasta moraalikasvatetaan vai sen, etä kouluampumiset johtuvat puutteellisesta moraalikasvatuksesta?
En missannut pointtiasi, olen kanssasi eri mieltä.
Moraalikasvatusta annetaan lapselle näyttämällä esimerkkiä. Jos käyttäytyy muita kohtaan epäkunnioittavasti ja vihamielisesti koko lapsen elämän, ei sitä mitenkään kompensoida yhdellä keskustelulla.
Jos lapsi (tässä tapauksessa vielä aikuinen sellainen) ei ole elämänsä aikana oppinut, että toiselle ei valehdella ja hänen luottamustaan ei petetä, ei sitä hänelle "opeta" se että kertoo likaisia yksityiskohtia vanhemman huonosta käyttäytymisestä.
Ja sitten näistä kouluampumisista, moraalikasvatuksesta ja netin vaikutuksesta (joka on aika iso ja kokonaan toinen aihe):
On todennäköistä, että yksilö, joka päätyy armottomaan ratkaisuun, jossa hän toimii tavalla, joka ei kunnioita toisten ihmisten henkeä ja terveyttä (eikä tietenkään omaansakaan), on kasvatettu armottomalla, syyllistävällä ja vihamielisellä tavalla.
On kertakaikkiaan raivostuttavaa, kun aina etsitään "verkosta" tai "mediasta" syytä, kun yksilö romahtaa. "Media" ei voi pilata ihmistä, joka on ytimeltään (henkiseltä ja moraaliselta) tasapainoinen.
Se, että järkkynyt ja tasapainoton yksilö ottaa virikkeitä verkosta, ei mitenkään tee veriteosta "verkon" aiheuttamaa.
näin, mutta opimmeko esimerkin/kokemuksen kautta vai kirjaviisaudella tehokkaammin?
No sekin varmaan riippuu tietysti oppimateriaalista ja olet oikeassa ettei lasta tietenkään voi jättää pohtimaan asioita itsekseen, mutta ei tosiasiotakaan voi mielestäni kaunistella tai jättää kertomatta.
Silloin ollaan mielestäni jo minun moraalikäsitysten rajoja venyttämässä. Tietysti kaikki aikanaan ottaen huomioon mm. lapsen ikä.
Asiat pitää voida kertoa rehellisesti vaikka totuus joskus sattuukin.
Se opettaa mielestäni elämäntosiasioita joiden kanssa kuitenkin jokainen joutuu painiskelemaan.
Kotoa voi antaa kasvatuksella lapsilleen valmiuden käsitellä myös näitä vaikeita asioita, jolloin räikeiltä ylilyönneiltä ehkä vältyttäisiin.
ihan yksinkertaisesti "minulla oli siihen syyni. Kerron ehkä joskus vähän tarkemmin".
Tai suoraan, MUTTA moralisoimatta
"Erosin, koska en hyväksynyt Veikon naisjuttuja".
Oikeasti lapsille, ei pienille eikä vanhemmille tarvitse selitellä yhtään mitään. Pienille vain, ettei heillä ole osaa eikä arpaa vanhempien eroon. Ero on vanhempien asia.
Meidän eromme syy oli vaimon jatkuva vieraissa hyppiminen. Lapsille kerrottiin, että äiti ja isä ei tule toimeen keskenään. Kaunis selitys sille, että toinen petti. Totuus tulee varmaan myöhemmin julki, kun lapset sitä tulevat kysymään kumminkin suoraan. Lapset nyt 8 ja 10 vuotiaita. Nuorin 4 vuotias. Vanhin lapsista epäilee hämillään ja ihmettelee äidin uusia "mieskavereita", jotka käyvät kahvilla. Selitys on ollut kun kahvilla käyminen baarissa on kallista. Tiedän kuitenkin, ettei selitys näytä uppoavan vanhempaan tyttäreen....
tommosta käytöstä vaimoltasi, laita hänen laukkunsa tavaroineen portaille ja sano " nyt meet niin kausa kuin pippuri kasvaa " kyllä sinä pärjäät ja löydät kunnon naisen elämääsi ja lasten elämään HYI mikä akka sulla asustaa siellä!!!!??????
Miksi rumaa sanaa ei voi sanoa niinkuin se on? Onko vieraissa käynti muka joku paskalla käymiseen verrattava normaali toiminto, joka pitäisi vain hyväksyä?
Kyllä lapsille pitää voida kertoa oma näkemys näistä asioista. Tottakai sen pitää olla jollakin lailla järkevä ja perusteltu eli ei mitään itkupotkuraivareita. Mutta kumminkin.
Joku tolkku näihi n naurettaviin lässyti-lässyti-ymmärretään kaikki juttuihin.
että isukki ramppasi huorissa. Se on jo aikuinen, ei sille tarvitse eikä pidäkään siloitella asioita.
jotain "aikuismaista", mutta koko totuutta ei tarvitse kertoa. Esim. voisit sanoa, että eroatte,kun miehesi tahtoo elämältään enemmän kuin mitä tämän hetkinen tilanne hänelle antaa.
Aikuiset lapset käsittävät tai ovat käsittämättä siitä juuri sen verran kuin kykenevät. Ehkä tyytyvät siihen vastaukseen. Useimmat meistä ihmisistä eivät kuitenkaan halua edes ajatella omia vanhempiaan seksuaalisina olioina... Tuossa on myös siten sopivasti tietoa lapsille, että tuskin tulevat sinua syyttämään erosta.
Eivät lapset ole idiootteja, joille maailma pitää kietoa pumpuliin. Ainakin minä haluaisin tietää eron todelliset syyt.
Jos saisin vasta jälkeenpäin tietää, olisin katkera siitä ettei minun henkiseen käsityskykyyni edes tätä vertaa luotettu.
En haluaisi kuulla vanhemmiltani mitään panetteluja tai sättimisiä toisistaan.
En halua kuulla heidän seksielämästään tai sen puutteesta.
En halua nähdä kumpaakaan vanhempaani sellaisessa alennustilassa, jossa he alkavat juoruta toistensa salapanoista minulle.