Olen varmaan kertonut tämän asian täällä ja tuolla...
Olen kertonut sen kaikille.... ja tuhannen kertaa... tuhat minuuttia...
Mutta oikeesti... nykyiset 40v ikää olevat ja nuoremmissakin... kun oli aikuistumassa joskus 90-luvun alussa, nii ei ollu omia taskussa kulkevia puhelimia, ei edes niitä telen viestilaitetta...
asiat piti puhua naamatusten tai sitten vaietta, jos oli vaikeaa...
Mutta... sitten ku aika menee ja ihmiset vaihtuu, nii tulee mieleen joku ihminen kaukaa... omasta menneisyydestä....
Mut... onko kukaa koskaa monenkymmenen vuoden päästä alkanu miettii jotain vanhaa juttua... Alkanu googlaan tai käyttää numeropalveluita... onko kukaa tallentanu sellaisen ihmisen numeroa kännyyn, joka on ollut joskus osana elämää tärkeänä hetkenä... voisko kukaan koskaan uskoa, että tälläiseen voisin tutustua uudelleen?
vaikka sanoo ihmiselle ei, niin ei se tarkoita ettei olis tunnetta.
Täälläki puhutaan vanhoina suoloina sellaisia tarinoita jotka o tapahtunu muutaman kuukauden ja vuoden aikana... Aikana, jolloin on ollut jo kännykät ja mailit... mutta paljon on ihmisiä jotka on ajalta ennen kännyköitä...
Jos joskus n. 20v sitten olis ollut kännykkä, nii ei varmaa olis vanhasuolakaan,koska se tilanne uuden ihmisen kohtaamisessa on se vaikein... varsinkin jos kyse ei ole mistää pikaruuan syömisestä, vaan koko elämästä.
Olen kertonut sen kaikille.... ja tuhannen kertaa... tuhat minuuttia...
Mutta oikeesti... nykyiset 40v ikää olevat ja nuoremmissakin... kun oli aikuistumassa joskus 90-luvun alussa, nii ei ollu omia taskussa kulkevia puhelimia, ei edes niitä telen viestilaitetta...
asiat piti puhua naamatusten tai sitten vaietta, jos oli vaikeaa...
Mutta... sitten ku aika menee ja ihmiset vaihtuu, nii tulee mieleen joku ihminen kaukaa... omasta menneisyydestä....
Mut... onko kukaa koskaa monenkymmenen vuoden päästä alkanu miettii jotain vanhaa juttua... Alkanu googlaan tai käyttää numeropalveluita... onko kukaa tallentanu sellaisen ihmisen numeroa kännyyn, joka on ollut joskus osana elämää tärkeänä hetkenä... voisko kukaan koskaan uskoa, että tälläiseen voisin tutustua uudelleen?
vaikka sanoo ihmiselle ei, niin ei se tarkoita ettei olis tunnetta.
Täälläki puhutaan vanhoina suoloina sellaisia tarinoita jotka o tapahtunu muutaman kuukauden ja vuoden aikana... Aikana, jolloin on ollut jo kännykät ja mailit... mutta paljon on ihmisiä jotka on ajalta ennen kännyköitä...
Jos joskus n. 20v sitten olis ollut kännykkä, nii ei varmaa olis vanhasuolakaan,koska se tilanne uuden ihmisen kohtaamisessa on se vaikein... varsinkin jos kyse ei ole mistää pikaruuan syömisestä, vaan koko elämästä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sellainen ihminen jolle tuli puhelu 28 vuoden takaa.vanha pokaystävä rupes kelaan vanhoja asioita, miettiin mitähän mulle kuuluu nykyään ja silleen.hän soitti mulle mut en vastannu kun oli outo numero hän lähetti tekstiviestin.ensin olin todella hämmästynyt mutta vastasin sitte täyty kelata vanhat muistot ja tunteet.tavattiin. kumpikin oli ihan kipsissä pää ihan sekasin.kaikki vanhat muistot ja tunteet tuli taas pintaan.alku oli yhtä ajatusten myllerrystä mutta yhteyttä ollaan pidetty edelleen eli uudelleen tutustuminen ei mitenkään mahdotonta. aina kannatta kokeilla
Kirjoittelen entisen poikaystäväni kanssa. Ja ihanaa on. Hän otti minuun yhteyttä muutama vuosi sitten, ollaan nyt 40-v. Molemmilla perheet ja elämät sellaiset, että ei voida tavata. Mutta tunteet on vahvat, ainakin minun puoleltani ja uskoisin, että hänkin kokee tämän hyvänä.
Elämä on niin ihmeellinen juttu, juuri kun luulet että se on tässä ja tätä loppuun saakka, palikat tippuvatkin uuteen järjestykseen - ja huomaat hymyileväsi vastaantulijoille ilman mitään näkyvää syytä... :)
Moi! Tapasin ex:ani ilman kavereita, miestani, hanen tyttoystavaansa ja ennenkuin tajusinkaan vahva intohimo vei meidat mennessaan. Suhteemme oli aina intohimoinen ja fyysinen, ja nakojaan on vielakin - ika ei ole nakojaan sita muuttanut (olemme 45 -50 vuotiaita). Seurustelimme n.25 vuotta sitten, emme kunnolla koskaan 'lopettaneet' suhdetta, mina muutin ulkomaille ja menin myohemmin naimisiin siella. Asun vielakin ulkomailla, ex:ani Suomessa. Olenko rakastunut ajatukseen rakkaudesta/vanhaan mielikuvaani ex:astani vai todella haneen?