Tulin tälle palstalle kyselemään, koska arvelisin teidän tietävän, jos jonkun. En haluaisi tukea valtionkirkkoa (tai uskontoja yleensäkään), mutta toisaalta ymmärrän kuinka tärkeää diakoniatyö voi olla sosiaalijärjestelmän mielivallan vuoksi kaikesta syrjään joutuneille hädänalaisille. Olen itsekin saanut tuta millaista se voi olla. Sen vuoksi haluaisin antaa tukea tämän tyyppiselle ei-uskonnolliselle aputyölle, jos mahdollista. En vain tiedä mikä järjestö olisi eniten tämäntyyppinen paikka. Osaisiko joku neuvoa?
Onko ateistista "diakoniatyötä"?
apua apua
20359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itse suosin avustusjärjestöistä Punaista Ristiä, se on ismeihin sitoutumaton, ja nytkin Kauhajoen tragedian tiimoilta SPR on järjestänyt henkistä tukea. Linkissä tietoa järjestön toimintaperiaatteista.
http://www.redcross.fi/punainenristi/fi_FI/periaatteet/
http://www.redcross.fi/fi_FI/etusivu/
Suurin osa jäsenistä on uskovaisia, kuten itsekin.
SPR:n jäsenten ja työntekijäiden vakaumus on merkityksetön, oleellista on, ettei auttamistyötä tehdä edistääkseen jonkin aatteen leviämistä, vaan puhtaasti inhimillistä hätää lievittääkseen. Varmasti jäsenistöön kuuluu yhtälailla ateisteja ja uskonnottomia.
ihmishenkiä! Aina, kun tapahtuu jotain pahaa, maailma tyrkyttää pahan poistamiseksi jonkin summan rahaa tai kauniita ajatuksia. Näin tekee ihminen ihan luonnostaan, ottaa Juudaksen osan. Myös näennäinen hyväntekeminen, kuten Juudaksen suudelma, jolla hänen piti pettää Mestarinsa, on meille ihmisille tuttu tunne. Näillä haluillamme eristämme ihmiset toisistaan, koska pelkkä raha ei ratkaise yhtäkään ongelmaa, se vain rauhoittaa huonon omantunnon.
Onko sinun, joka huutelet "apua, apua" tyydyttävä noin etukäteen huonoksi koettuun osaan, kun haluat auttaa. Diakonian tehtävänä on OLLA LIIKKEELLÄ ja mihin, sinne,MIHIN MUU APU EI ULOTU. Tähän haluaa kirkon diakoniatyö ihmistä kuljettaa. Vaikka vain pieni osa yhden ihmisen "diakoniatyöstä" jää elämään, se voi olla monen ihmisen kohdalla ainoa, oikea apu.
Ateistinen diakoniatyö on silloin hyvällä asialla, kun se kuljettaa ihmisiä toistensa luokse, pois yksinäisyydestä yhteyteen. Silti yhteydessäkin on oltava IHMISTÄ AUTTAVA SISÄLTÖ, onko ateismi sitä, en tiedä, mutta oma ajatukseni on: aito yhteys, jossa on olemassa ihmisen yläpuolella olevia voimia, voi ihmistä auttaa.
Tämä on neuvoni: pyri kristittyjen yhteyteen!
Raha ja materiaalinen apu on ensiarvoisen tärkeää katastrofien keskellä, sillä pelastetaan niitä ihmishenkiä. Kun puhtaasta juomavedestä ja lääkkeistä on pula, on Jeesuksesta läyryäminen vain kalliin ajan tuhlausta, joka vaarantaa ihmishenkiä. Minusta on äärimmäisen epäeettistä mennä tuputtamaan omia ismejä auttamisen nimissä hädässä ja shokissa oleville ihmisille. He tarvitsevat sekä materiaalista apua, että toisen ihmisen läsnäoloa, eivät satuja Lähi-Idästä.
Olen samaa mieltä sitä, että ihmisiä pitää pelastaa pois syrjäytymisestä yhteisön osaksi, mutta siihen ei tarvita minkään valtakunnan mielikuvitusjuttuja. Kyllä paras apu on se apu joka annetaan tässä maailmassa. Ihmiset murehtikoon mahdollisia/mahdottomia kuolemanjälkeisyyksiään jossain muualla. Ei taivaspaikasta ole paljon iloa kun rahat ei riitä edes ruokaan ja lääkkeisiin.
Tiedän muuten että ihmisiä voi joutua mielenterveysongelmiin ja sitä kautta kelan ja sossun luukulle jonottamaan terapian toivossa vain pelkän uskonnollisen pelottelun ja ahdistelun vuoksi. Enpä muista kuulleeni ateismin vielä kenellekään aiheuttaneen fobioita.
Neiti Etsivän näkemysten kanssa, koska omani ovat niin kaukana sinun ajatuksistasi. Kuka kieltää puhtaan juomaveden saamisen tärkeyden tai lääkkeiden kustantamisen köyhemmille maanosille? Se vain ei riitä. Tarvitaan toinen ihminen rinnalle. Minusta on ajan tuhlausta se, jos ihminen jätetään vesikuppi kädessä, lääkkeet toisessa kämmenessä yksin ja ajatellaan hänen tulevan näin autetuksi. Tätä tapahtuu huolestuttavan paljon täällä hyvinvoivassa omassakin maassamme.
Minusta on epäeettistä ottaa helppoja ratkaisuja ja kovin suuria askeleita, kun tarvittaisiin vain pieni siirtyminen toisen rinnalla kulkijaksi.
Tämä on iänikuinen ristiriita ateistin ja kristityn välissä. En tyrkytä mitään omia ismejäni, tyrkytän totuutta ja rakkautta, jota vain Jumala voi Neiti Etsivällekin antaa.
... olisit omilta ennakkoluuloiltasi huomannut, että minä myös korostin ihmiskontaktia ja läsnäoloa osana auttamista. Minun skenaariossani auttaminen lähtee autettavan lähtökohdista ja tarpeista, ei mistään Raamatun lähetyskäskystä tai omasta pakottavasta tarpeesta jakaa oma uskonnollinen kokemuksensa jonkun kanssa.
Ensin puhut ihmisen tarvitsevan hädässä toista ihmistä rinnalle, ja sitten sanot näin:
"En tyrkytä mitään omia ismejäni, tyrkytän totuutta ja rakkautta, jota vain Jumala voi Neiti Etsivällekin antaa."
- Tuohan on juuri sitä omien ismiesi tyrkyttämistä.
eivät ole tiedon väärtejä. Olen istunut vuosikymmenen verran Palvelevassa Puhelimessa ja saanut kuulla moninaisia kertomuksia juuri siitä, miten ateismi on heitä loukannut niin paljon, että kaikki toivo on mennyttä. Pitkän keskustelun jälkeen tällainen ihminen sanoo pitkästä aikaa kuulevansa, että on yhä kelvollinen Jumalalle ja ihmisillekin.
Ahdistusta tuottaa ihmiselle niin moni asia. Saman perheen lapsetkin ovat eri tavalla perheensä kokijoita, vaikka isä ja äiti ovat olleet tasapuolisia ja yrittävät antaa samanlaista kasvatusta kaikille. Hyvän itsetunnon saaminen samoista kokemuksista ei ole itsestäänselvyys ja samassa perheessä voi kasvaa ateisti ja kristitty. Henkisesti sairas ja tasapainoinen ihminen. Miten tämäkin on selitettävissä? Jos haluat, että ihmiseltä otettaisiin vielä ajatus taivaspaikasta pois, et sen paikan olemuksesta voi tietää mitään, tämä paikka kun alkaa jo tässä inhimillisessä maailmassa, se joko otetaan tai jätetään. Sen sisältönä on yhteys muihin ihmisiin, ateisteihinkin. Kaiken sosiaalisen toiminnan alkujuuret ovat diakoniassa ja diakonian juuret ovat Raamatussa. Lue, ja tiedät enemmän!
en kilpaile kanssasi, koska se on ajan tuhlausta.
"Kaiken sosiaalisen toiminnan alkujuuret ovat diakoniassa ja diakonian juuret ovat Raamatussa. Lue, ja tiedät enemmän!"
???????
Eikös tuo nyt ole muutenkin ihan selviö jokaiselle, joka kristityssä maassa asustaa, että ei enempää tarvitsisi opettaa tai kehoittaa mihinkään, ei varsinkaan jos kokee sen minun puoleltani pakkosyötöksi. Olkaa kumpikin mitä olette ja ihan rauhassa, mutta lähestykää ihmistä ilman sanojen tuomaa kilpailuhenkeä, myös minua.
Kertokaa, mitä sanoisitte ihmiselle, joka on kokenut suuren menetyksen, tai mitä sanotte päättäjillemme, jotka lakeja valmistavat ja niistä päättävät? Konkreettinen selvitys näistä ja sitten voimme taas keskustella.
Suuren menetyksen kokeneelle sanoisin, että minulla ei ole sanoja joilla lohduttaa tai selittää tapatunutta, mutta olisin häntä varten jos hän haluaisi esim. jutella. Usein pelkkä läsnäolo riittää, sanoja ei tarvita kun niitä ei useinkaan ole ilman banaalia sisältöä. Erityisen julmaa ja latteaa olisi alkaa hurskastelemaan, miten näin pitikin tapahtua ja että kaiken takana on Jumalan salattu tarkoitus tai jotain Jeesus rakastaa sinuakin -läppää.
lauseessasi mitään kummallista?
"En tyrkytä mitään omia ismejäni, tyrkytän totuutta ja rakkautta, jota vain Jumala voi Neiti Etsivällekin antaa."
- Etkö tosiaan?
Kun minä olen ollut tukena miehensä menettäneelle, niin me olemme yhdessä istuneet tuntikausia ja jutelleet ja muistelleet ja antaneet itkun tulla. Voin vain kuvitella mitä joku krisseli olisi tälle ateistivaimolle sanonut. Mutta siis, minä olin siinä ja minä annoin sen tukeni minkä osasin, ihan ilman jeesuksia.
Eihän ateistit ole mikään järjestäytynyt ryhmä, vaan heitä vaikuttaa maailmassa ja yhteiskunnassa monilla eri aloilla ja alueilla ja yhteistyössä kristittyjenkin ihmisten kanssa.
Mitä mielivaltaa sosiaalijärjestelmä muuten harjoittaa? Olisi ihan kiva tietää todellisia kokemuksia pelkän valituksen sijaan, kun veronmaksajana sitäkin touhua kustannan.
Toimeentulotuki poistettiin perheeltä, koska ystävä oli lahjoittanut heidän tililleen 20 euroa. Sossu laski tämän lahjoituksen tuloksi ja käytti perusteena tuen poistamiseen.
Veronmaksajina meillä on oikeus ja kritisoida ja velvollisuus olis myös puuttua sosiaalitoimen epäkohtiin. Asiakkaat eivät tietenkään uskalla kovin paljon valittaa, mutta muiden pitäisi tehdä se heidän puolestaan. Omaishoitajien asiat huolestuttavat minua erityisesti. Rahavirran kurissapitämisestähän niissä sossun pihtailuissa on kyse. Verorahojen käytön ja kohdistusten järkevyys pitäisi selvittää lystin maksajille. Pitäisi pitää totuus sosiaalitoimesta teemavuosi, ja pyrkiä korjaamaan toiminnan vinoutumia, mutta se ei taida kiinnostaa niitä, joita asia ei henkilökohtaisesti kosketa.
Ei pidä laittaa toimeentuloasiakkaan tilille rahaa. Sen voi antaa muutenkin. Tyhmiäkö te olette?
Ei voi olla ateistista kirkollista, kristinuskoon perustuvaa avustustyötä.