Muija on keskivertoa paremman näköinen, älykäs ja luonteeltaan kaikinpuolin kiva ja mukava, mutta miehiä sillä ei vaan ole. Yrittäjistä ei kyllä ole puutetta ja miesten kanssa se tulee hyvin juttuun, mutta ei vain (omien sanojensa mukaisesti) ole kiinnostunut muusta kuin ystävyydestä. MIKSI???
Tyttö on aika flirttaileva ja siitä saa ehkä helposti väärän käsityksen että se olisi kiinnostunut...treffitarjokkaita olisi, mutta vastauksena treffipyytöihin tulee joko suora ei tai sitten lähinnä kohteliaisuussyistä suostuminen siihen ensimmäiseen ja viimeiseksi jäävään tapaamiseen. En usko että se olisi lesbokaan.....mutta miksei sitä "kiinnosta" kukaan?
Viimeksi se on ollut jonkun kanssa pari vuotta sitten.
Kyseinen nainen on 21v.
Tyttö on aika flirttaileva ja siitä saa ehkä helposti väärän käsityksen että se olisi kiinnostunut...treffitarjokkaita olisi, mutta vastauksena treffipyytöihin tulee joko suora ei tai sitten lähinnä kohteliaisuussyistä suostuminen siihen ensimmäiseen ja viimeiseksi jäävään tapaamiseen. En usko että se olisi lesbokaan.....mutta miksei sitä "kiinnosta" kukaan?
Viimeksi se on ollut jonkun kanssa pari vuotta sitten.
Kyseinen nainen on 21v.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Siksi koska hän ei ole rakastunut keneenkään, hänellä ei ole miehiäkään.
Kaikkein helpoin tapa pitää miehet loitolla, on olla miesten kanssa kaveri = ystävä.
Luultavasti tämä ihminen on hyvin herkkä ja haluaa suojella itseään / sisintään . Ei ole mitään mieltä rikkoa itseään suhteilla, joista ei voisi seurata mitään vakavampaa /syvempää.
Naisessa ei ole mitään vikaa, vaikkei hän olekaan jokamiehen patja.
Tai sitten se/hän odottelee sopivan rikasta miljonääriä saapuvaksi "valkealla ratsullaan"...Ainakin yksi hyvä teoria.
Onkohan joku nainen sitten huijannut sinulta joskus rahaa, kun noin ajattelet? Voihan se joittenkkin kohdalla ollakkin noin, mutta onpa tämäkin tyttö aika nuori vielä. Sillä vaan, että onko hän edes kerennyt ajatella tulevaisuutta noin pitkälle, että suunittelisi jo nyt rikasta miestä.
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että tuo ko. nainen on hyvin vaativa miesten suhteen, etsii täydellistä miestä, eli ts. elää haavemaailmassa. On siis liian tarkka ja katsoo liian tarkasti jokaista. Kun aikuistuu, niin voi mieli muuttua..tai sitten ei.
Toisekseen tuommoiseen liittyy yleensä se, että hän todellakin suojelee itseään, ei siis uskalla lähteä mihinkään vakavempaan mukaan, koska pelkää pettyvänsä.
On tullut vastaan moisia naisia, ja ovat todella vaikeita tapauksia. Elämässä joutuu pettymään aina, joten siksi en katso tarpeelliseksi olla ryhtymättä menemään johonkin vakavempaan mukaan jos vain vähänkin tuntuu siltä.
Tuollaiset "kaverina vain haluan olla"-naiset yleensä vaikuttavat kaiken lisäksi kyynisiltä, vaikka eivät omien sanojen mukaan sitä muka ole. Mutta jos itse saan kyynisen kuvan, niin on kai saman tekevää mitä he sitten päässänsä ajattelevat. Pysyttelen erossa tuommoisista naisista, liian vaikeita tapauksia kun ei niistä ota selvää mitä ne ajattelee tai mitä ne sitten elämältä haluaa.
Pysyttele sinäkin erossa noista, niistä tulee vain mielipahaa itelle.
vai että nainen on kyyninen,jos haluaa olla vain ystävä? ja että se ei ole normaalia,jos ei ole kiinnostunut teistä jokapaikankaljamahoista?!?! mies saa yhteiskunnan mukaan olla koska vain naisen "ystävä" mutta ei toisin päin?!?! miksi helvetissä ei? ja etsin minäkin "täydellistä" miestä monta vuotta; sellaisen löysin vuosi sitten! ei ole mahdotonta; kunnianhimoa puuttuu vaan...mitä intoa mennä nuorena "vaan jonkun ihan kivan" tyypin kanssa naimisiin ja sitten havahtua keski-ikäisenä siihen,ettei toinen olekaan "se oikea"?...
Kirjoitin: "..yleensä vaikuttavat kaiken lisäksi kyynisiltä, vaikka eivät omien sanojen mukaan sitä muka ole. Mutta jos itse saan kyynisen kuvan, niin on kai saman tekevää mitä he sitten päässänsä ajattelevat".
Eli jos saan sen vaikutelman että ovat kyynisiä, niin mitä se hyödyttää jos he eivät oikeasti sitä ole, eli jos eivät näytä tunteitaan. Tämä ettei he näytä tunteitaan - ei minäänlaisia - johtuu varmaan siitä koska pelkäävät että he joutuvat pettymään. Pelkäävät jollain tavalla siis kertovansa itsestään "liikoja". Asialle on toinenkin nimi ja se on: tunnevammainen, joka tosin on aika voimakkaasti ilmaistu sana, mutta kuvaa hyvin sitä tilannetta kuinka vaikeaa joidenkin on puhua mitään tunteistaan tai ylipäätään itsestään. Tälläisiä naisia on tullut tavattua, mutta en tietenkään yleistä että kaikki naiset jotka haluaa olla kavereita ovat "tunnevammaisia", enhän itsekään halua kaikkien naisten kanssa seurustella, voin itsekin olla ystävä. Minulla kuitenkin on elämän realiteetit selvillä, eikä vaatimukset ole niin älyttömiä kuin "ikisinkuilla", jotka näkevät lopulta jokaisessa miehessä jotain vikaa, ja kun he sen huomaavat, niin sitten ei mies enää kiinnosta. Tämmöinen asia voi olla vaikkapa vääränlainen hymy tai muu vastaava pikkuseikka.
En tiedä ymmärtääkö täällä kukaan mitä yritän selittää, mutta ehkä ne ymmärtävät ketkä ovat tavanneet näitä "ikisinkkuja" ja vastaavia naisia. Nimen omaan siis naisia, en tarkoita teini-ikäisiä tai nuoria parikymppisiä. Parikymppisenä on hyvin tavallista olla sinkku ja olla haluamatta seurustelusuhdetta.
No näitä ikisinkkuja ja sun mukaan kyynisiä ihmisiä löytyy myös miehistä. ja mitä oon täällä tätä keskustelua seurannu niin kun kysymys on asetettu toisin päin, eli nainen kysyy missä vika, kun mies ei olekaan kiinnostunut ja haluaa olla vaan kaveri. Ei vastaus ole ollut kyyninen tms. vaan, että ei ole kiinnostunut tästä naisesta ja haluaa elää?? Eli annetaan tänkin tytön vaan elää, sillä ei oo kovinkaan hyvä, et 21 vee sitoutuu suinpäin ja eiköhän hän ehdi, vaikka olisikin kyyninen, mitä ikinä se tässä nyt tarkoittaakaan....
jospa te miehet ette ollenkaan yrittäs ees miettii mitä me naiset meinataan ja ajatellaan, ei ole (edes välttämättä) kyynistä, jos vaan treffailee...ja kun emme tiedä millaisia kokemuksia tytöllä on takanaan niin turha alkaa miettii noin pitkälle ja ainakaan käydä neuvomaan ketään, että jättäisi rauhaan kyseisen tytön. Jos siitä ei tulisikaan sitä suhdetta mitä ilmiselvästi tää kysyjä haluaa niin miks jumalauta se ystävyys ei kelpais....
mulla on kiire, enkä ehdi järkevämmin suoltamaan ajatuksiani, mut sinä "mies" älä yritä analysoida ja neuvoa, koskapa itse tunnut kyyniseltä sovinistilta joka ei ole antanut kellekkään mahdollisuutta tutustuttaa itseään....nyt on mentävä..hohohohoooi
Kyllä se kuulosti, kuin joku olisi kuvaillut minua.Tässä oma henkilökohtainen mielipiteeni.
Edellinen kirjoittaja "mies" oli väärässä. Ainakin jos ajattelen asiaa minun kannaltani. Taas "nainen" oli oikealla suunnallaa.
En minä ole valikoiva ja vaativa.Toisista en kiinnostu, enkä halua edes lähteä virallisille treffeille heidän kanssaan. He saattavat kyllä haluta olla omasta tahdostaan kavereita ja tavata silloin tällöin kavereina, mutta ainakin olen kertonut heille, etten halua seurustella heidän kanssaan. Ajan myötä he häviävät jonnekin. Ketään en halua loukata. Olen tavannut kiinnostavia tyyppejä, mutta nämä eivät sitten syystä, tai toisesta ole pystyneet seurustelemaan, tai en ole vastannut heidän nais ihannettaan.
Olen myös pettynyt miesten suhteen muutaman kerran turhan kovasti ja en uskalla kovin häppöisin perustein lähteä seurustelemaan.Pelkään vielä liian kovasti joutuvani pettymään. Toisaalta minulle riittää ystäväni aika pitkälti, vaikka unelmoinkin hyvästä seurustelusuhteesta.
Minulla on paljon oikeasti ja puhtaasti miehiä ystävinä, tai kundeja olisi kenties parempi sanavalinta heihin. He ovat minulle rakkaita ja tärkeitä. Enkä halua menettää heitä. Jos tapaan miehen jonka kanssa kolahtaa, niin olen valmis etenemään seurustelusuhteeseen.
Kyllä minua kiinnostaa "kukaan", mutta haluan olla varovainen. Pelottaa joutua pettymään, jos itse kiinnostuu (ihastuu) ja toinen ei, tai jos toinen haluaakin (ainakin yrittää) käyttää hyväkseen = on pettymys.En halua kokea sitä pitkään aikaan ainakaan. Edellis kerrasta on aikaa, mutta se jätti pelon, että joku muukin voi tehdä niin törkeästi. Olen varovainen, enkä hätiköi mihinkään. Välttyy suurimmilta vahingoilta, suruilta kumpikin osapuoli kenties.
Puhut kyllä ihan asiaa, mutta jos ei uskalla ottaa yrittää, ei tule mitään saamaankaan. Minusta on parempi kokea ja menettää, kuin olla kokonaan ilman.
mustakin voi saada sellaisen kuvan, että olen valikoiva, mutta tosiasiassa pelkään, että mua satutetaan uudelleen ja uudelleen. ei ole mitään järkeä tahalleen satuttaa itseään.
Tämä "ollaan vaan kaveraita" fraasi on äärettämän vaarallinen ja huono juttu jos toinen haluaakin enemmän.
Oli tuossa moisesta huono kokemus kun en pystynyt pitämään itse tunteitani kurissa. Seurauksena katkeruutta, käsimystä ja hyvän ihmissuhteen menetys.
Nainen käytti hyväkseen naisellisia avujaan ja herätteli toiveita paremmasta, mutta vain saavuttaakseen muuta kenties vain sen ystävyyden, mutta konstit oli hiukan kyseenalaiset.
Kun hän ilmoitti seurustelevansa. Ilmoitin, että on mulle raskas juttu ja haluun olla omillani hiukan aikaa, mutta ei mennyt kauaa kun hän taas oli tekstailemassa ja halusi seuraa ja kuitenkin nykyinen poikaystävä oli kuvioissa mukana.
Tästä seurasi, että naisista tuli "välineitä" ja jos ei heti naista kiinnostanut vaihdoin kohdetta joten aloin käyttäytymään kuin "Sika", mutta tälläisestä touhusta ei juurikaan saa kuin fyysistä tyydystä. Olen nykyään tosi varpaillani ja nään heti kun nainen alkaa "vedättämään" ja nostan kytkintä. Ja jos esim. baarissa ei nainen näytä kiinnostusta vaikka olis kuin hyvännäköinen seksipommi niin ei kiinnosta edes yrittää.
Minulla on todellisia naisystäviäkin ja silloin ei herätellä toiveita suuntaan jos ei toiseenkaan.
Luonto vetää tikanpoikaa puuhun eli miehet haluaa petiin ja naiset miesten ihailun! Ja valitetavasti nälkä kasvaa syödessä.
Ei kai siinä mitään vikaa ole, jos ei pidä miehiä maailman tärkeimpänä asiana. Itse olin tuon ikäisenä samanlainen. En ollut liian vaativa, en myöskään tahtonut suojella itseäni miltään. En vain tahtonut seurustella pelkästään tavan vuoksi, vaan tahdoin todella tuntea jotain. Minulle oli sillä hetkellä tärkeää opiskelu ja hauskanpito kavereiden kanssa, minulla oli paljon miespuolisia kavereita, joiden kanssa viihdyin todella hyvin.
Sitten 23-vuotiaana rakastuin. Se oli vain sellainen tunne yhtäkkiä. Sitten aloin seurustelemaan ja nyt olemme erittäin onnellisesti naimisissa.
Tiedän, että toista voi myös "oppia" rakastamaan ajan myötä, vaikkei heti niin tuntisikaan. Samaa ideaahan käytetään myös järjestetyissä avioliitoissa, vanhemmat valitsevat puolisoehdokkaista parhaan, ja sitten nuoret menevät naimisiin ja joskus kymmenen vuoden päästä huomaavat rakastavansa toisiaan, ovat siis "kasvaneet yhteen".
Minä kuitenkin päätin valita eri tien, eli tahdoin ensin rakastua ja sitten vasta alkaa seurustelemaan. Onko siinä jotain väärää?
Hmmm...lieneekö harvinen laji tuollainen nainen.Toden totta.
Ehkä tässä sittenkin on toivoa illoista takkatulen ääressä.
Mistä löytää?
Tämä nainen ei vain halua tuhlata aikaansa sellaisissa suhteissa, joitka tuntuvat jo heti alussa epäonnistuvilta. Itsekkään en jaksa turhaan kiusata miestä tutustumalla häneen, jos en ole tuntenut heti hänet kohdattuani mitään kipinää ihmistä kohtaan. En lähde edes säälistä treffeille, koska se herättelee turhia toiveíta. Eikä varsinkaan "ollaan vaan kavereita" juttu voi toteutua, jos toisella on ollut koko ajan kiinnostusta sinua kohtaan. Kannattaakin sanoa ei kiinnosta heti ja suoraan, ja mahdollisiman tylysti, koska jos olen yrittänyt sanoa asian hienotunteisesti, ei ole mennyt viesti perille.
Itse olen kyllä hyvin nuori, joten minulla on vielä aikaa löytää se oikea, ja seurustella aion vasta, kun itsekkin todella haluan tutustua toiseen.
se parin vuoden takainen seurustelusuhde jätti semmoset haavat, ettei nainen halua seurustella, pitää kunnolla paussia ja toipuu. Tai ei kertakaikkiaan ole tavannut sellaista joka sävähdyttäis kunnolla, tai jospa hän odottaa kunnon jalat-alta-kerta-laaki-rakastumista, sitähän on tässä maailmassa liikaakin että kiirehditään parisuhde asioiden kanssa. Kuukausi kun on seurusteltu niin jo saman katon alle kova kiire, siitä muutama kuukausi niin renkaat sormiin, vuosi tapaamisesta jo hääkellot paukkuu, hyvässä lykyssä morsiuspuvun etumus jo lupaavasti pömpöttää, sitten ihmetellään että mitenkä tämä meidän suhde jo paskauomille kölähti kolmessa vuodessa, hittolainen ku kaikki on jo katottu ja koettu, enää ei ole jäljellä ku sitä paskapyykin setvimistä ja äijä se vaan kattoo lätkää... Tyttö on viisas kun haluaa katsoa rauhassa eikä suostu leikkimään kotia joka jätkän kanssa, sanoithan että hän on viisas, siinäpä osuit naulan kantaan, onnea hänelle ja onnea myös sinulle, joka tapauksessa....
Tuo nainen on ainakin kuvailemasi nainen. Hyvännäköinen, hauska ja flirttaileva. Kuitenkin hän rakastaa Toista, toinen ei kiinnostunut. Omien sanojensa mukaan odottaa "uutta Toista". Yritäkkää nyt ymmärtää noiden naisten logiikkaa?