Kuinka usein

Minä haluaisin tavata ihastustani vaikka päivittäin, varsinkin kun suhde on jo intiimillä asteella :)) Haluaisin viettää öitä hänen kanssaan, mutta se ei olosuhteiden vuoksi ole aina mahdollista. Haluaisin, että kävisimme yhdessä jossain ja ehkä alkaisimme harrastaa jotain yhteistä.

Todellisuus ei nyt vaan tällä hetkellä vastaa sitä, mitä HALUAISIN, koska kyse on aikuisista ihmisistä, joilla on työ, lapsia entisistä liitoista ja muitakin velvollisuuksia. Hyvä, että saadaan tapaaminen järjestymään edes kerran viikossa.

Toisaalta tämä on ihan hyvä näin vielä nyt aikaisessa vaiheessa, sillä luulen että suhde voisi väljähtyä helposti, jos nähtäisiin päivittäin tai alettaisiin tiiviisti viettää öitä yhdessä.

Muutenkin tuntuu siltä, että ihmisten elämä on niin täynnä kaikenlaista tekemistä työn lisäksi, ettei suhteelle aina löydy niin paljon aikaa kuin ehkä kumpikin haluaisi.

Yksi syy varovaiselle aloitukselle (tavataan harvemmin) voi olla se, että joku aiempi suhde on epäonnistunut eikä ihminen halua haavoittua uudestaan.

Mitä tulee tuohon yhteydenpitoon silloin kun ei nähdä, niin kannattaa muistaa etteivät kaikki ole innokkaita soittelijoita tai tekstareiden lähettäjiä vaikka ajattelisikin toista usein.

Ainahan sitä haluaisi, mutta jotenkin tuntuu, että ihan aina ei vaan kannata ja pitää olla omiakin juttuja. minä taas pelkään, että uuvutan ja kyllästytän toisen sillä, että oltaisiin jatkuvasti yhdessä. Antaisin itse tilaa, että toinen ehtii harrastuksiin ja kavereitaan tapaamaan ja ettei tarvi lopettaa omaa elämäänsä seurustelun aloitukseen.
Toisaalta itse ei viitsi olla se, joka ottaa aina yhteyttä ja jos jonkun kerran ne ei tuota tulosta, niin juttu menee minun osalta joidenkin päivien tauolle, etten ala ahdistaan toista. Sama juttu tekstareitten / soitteluiden / näkemisten kanssa.
En välttämättä olisi yhteydessä ehkä ihan joka päivä, varsinkaan alussa, ettei tule yhteydenottoähky. Se ei haittaisi, jos niin kävisi mutta minä en ehkä aloittaisi aina, etten ahdistaisi, en silti ahdistuisi siitä. Ehkä useamman kerran viikossa kuitenkin haluaisin olla yhteyksissä jos nyt ei joka ikinen päivä. Ja kuten kavereittenkin kanssa, jos ei näe jokapäivä, sitä on entistä enemmän innoissaan, kun sitten näkee. Välillä pitää antaa tulla vähän ikävä ja sellainen tunne, että odottaa tapaamista.

Yleensäkin mieluummin jättäisin sen jatkuvan tekstailun tai messengerin vähemmälle ja näkisin mieluimmin oikeasti. Tekstarit ja mese on maailman parhaita tapoja ymmärtää tai käsittää toisen asiat väärin. Muutenkaan en tekstaile aivan hirveästi vaan mieluummin soitan.

Mulla on uusi suhde alkanut juuri todella ihanan miehen kanssa. Mies on todella aktiivinen yhteydenottaja. Hän ottaa minuun lähes joka päivä yhteyttä yleensä mesellä tai sit tekstaa. Nähdään joka toinen tai kolmas päivä ja viikonloput ollaan oltu melko tiiviisti yhdessä. Mies on (lähes) aina tehnyt aloitteen niin yhteydenotoissa kuin treffipyynnöissä.

Itse en ole ottanut häneen juuri yhtään yhteyttä, vaikka olenkin korviani myöten rakastunut. En ehdi, kun hän pitää minuun niin tiiviisti yhteyttä ja minulla tulee ikävä vasta kun ei olla muutamaan päivään nähty tai pidetty yhteyttä. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö olisi yhtä kiinnostunut hänestä kuin hän minusta. Minusta on hienoa, kun hän haluaa olla kanssani niin paljon, varsinkin kun hänellä on hyvin paljon muutakin sosiaalista elämää.

Jos hän ei olisi mielestäni mailman upein mies, saattaisin ahdistua liiasta yhteydenpidosta, mutta hän on niin ihana mies että olen todella iloinen jokaisesta yhteydenotosta.