Toki ihannenaisen pitäisi olla kaunis. Ei tikku eikä tynnyri vaan sopiva. Klassisen kaunis. Pitkät sääret ja naisellinen lantio ja useasi hymy huulilla. Luonteeltaa tietenkin kiltti, hellä ja uskollinen. Asennettakin pitäisi olla. Eli ei alistuva kotimamma, vaan tasavertainen kumppani joka osaa myös sanoa mielipiteensä. Väittelykin on sellainen taito minkä ihannenaiseni osaisi. En tarkoita väittelyllä nalkuttamista mitä jotkut kuvittelevat väittelyn olevan, vaan rakentavaa ja voimakkaasti omat mielipiteet esille tuovaa keskustelua. Koulutukseltaan hän voisi olla vaikka yliopiston käynyt ja tietenkin hyväpalkkaisessa työssä. Kielitaitoinen ja valmis matkustelemaan. Sosiaalista älykkyyttä ei sovi unohtaa. Tärkeissä asioissa hän osettaisi asettaa perheen ja kekenäisen suhteemme edelle ennen itseään. Ihannenaiseni osaisi myös pitää itsestään huolta urheilemalla säännöllisesti, muttei liikaa ettei perhe kärsisi.
Enpä paljoa vaatisi, mutta jotain kuitenkin ;)
Enpä paljoa vaatisi, mutta jotain kuitenkin ;)
Vastaukset 14
Vanhimmat
kun itselläsikään ei oikein tuo kirjoitustaito ole hallussa:)
Vai jäinkö. En tietenkään kirjoittanut peilikuvaa itsestäni.
Rimpsuun voisi vielä lisätä että ihannenaiseni korjaisi myös kirjoitusvirheeni sekä kieliopin tarvittaessa :)
nuo vaatimuksesi. Mitenhän saisin suhun yhteyden?
vaikka lähettämällä s-postia like.broken.glass(ät)gmail.com ;)
Hauskaa, osun suurimmalta osin kuvaukseesi =). Tosin vaikka yliopistossa opiskelenkin, ei alani ole järin korkeasti palkattu. Eikä minulla ole keskimääräistä juurikaan pidemmät sääret..;)
Pienet ovat vaatimukseni joten rimaa on vaikea tiputtaa. Mutta jos hivenen tiputaisi, niin kyllä kekimääräistä pitemmät sääret voidaan jo lukea pitkiksi. Vaikka ne olisivatkin juuri ja juuri :)
ei ole niin helppoa kuin luulis.
Miettii, että millainen on sitten tämä toinen osapuoli? Onko rima laskettu tässäkin yhtä alhaalle?
Vai onko niin kuin saduissa, oveluudella ja onnella voi tuhma jussi saada prinsessan ja koko valtakunnan?
mutta kauneushan on katsojan silmissä.
"muka tasa-arvoa"? Laitatko itse aina perheesi/vaimosi etusijalle ennen omia halujasi/tarpeitasi?? Veikkaan, että olet sitä tyyppiä, joka olettaa poikien illat ja laivareissut ym. matkat olevan miehelle itsestäänselvyyksiä, mutta nainen ei niitä ainkaan ilman kunnon keskustelua ja korvausta voi tehdä. Sama pätee harrastuksiin ja lasten kasvatukseen. Sinä voit harrastaa ja olla paljon pois, ja nainen kasvattaa lapset (tottakai sinäkin asetat rajoja ym. mutta nainen on vastuunkantaja) ja on aina paikalla tukemassa ja sylinä. Se tasa-arvosta....
Itse asiassa minä asetan aina perheen ja lapset etusijalle (ja vaimonkin jos sellainen olisi). Lasteni kasvatuksesta en luopuisi kirveelläkään. Lapset ovat vain lainassa ja aoin nauttia heidän seurasta täysin siemauksin, ennen kuin lentävät pois pesästä. Harrastuksia saa ja pitääkin olla molemmilla, mutta myös yhteiset harrastukset ovat tärkeitä. Syli pitää olla avoin kumpaankin suuntaan. Antamisen ilo suurempi kuin ottamisen. Tasa-arvoa kannatan. En pystyisi elämään sellaisen ihmien kanssa joka alistuu kaikkeen. Ja mitä tulee kaapin paikan määräämiseen, niin nainenhan sen aina päättää. Ainakin ihannenaiseni, joka on niin fiksu että osaa vetää miestä oikeista naruista. Mies vain luulee saavansa sanoa viimeisen sanan (veikkaan että lähes joka nainen osaa tämän ;).
Mutta nämä tarinat kuuluvat toiselle palstalle. Täälle palstallehan on tarkoitus kirjoittaa oma näkemys ihannenaisesta eikä siitä mitä itse ihannenaiselle tarjoaisi.
eikä sen sijaan valmiita myös antamaan.That`s why.Jos joku kiinnostuu sinusta tekstisi perusteella,niin silloin olisi vastapuolenkin mukava tietää,mitä toisella olisi tarjottavana.
Kerro vielä yläikäraja.
Mahdunko haarukkaan?
Vaikea kysymys tuo ikä, sillä aika ei kohtele meitä tasavertaisesti. Ehkä 36 voisi olla jonkinmoinen yläraja. Ei nyt niin ehdoton, mutta suuntaa-antava. Itse olen hieman alle tuon rajan, enkä koe ajan kohdelleen minua kovinkaan kovakouraisesti.