soiton nopeus

Miksi kassinen musïikki esim.Bach soitetaan nopeammin kuin nuoteissa. Nuoteissa on esim. Kahdeksasosa nuotteja ja silti soitto on tosi nopeaa. Mikä on oikea nopeus ?
8565
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Nuottien aika-arvot ovat suhteellisia-, eivät absoluuttisia-aikamääreitä. Teoksilla on usein määrätty tai vakiintunut esitystempo (toki vaihtelee varsinkin vanhassa musiikissa). Tempo voi olla esim 80 puolinuottia minuutissa, jolloin esimerkiksi kahdeksas osia on jo 320 minuutissa, tempo on siis todella vauhdikas, toisaalta tempo voi olla Andante eli noin 54-66 neljäsosaa minuutissa, tällöin kahdeksasosia mahtuu minuuttiin vain 108-132 tai vastaavasti puolinuotteja 27-33. Suhtaudu siis nuotteihin, kuin litramittaan - vaihtelee tavaran mukaan. Minuutti on vakio (arkielämässä ajateltuna) ja kilo on vakio.

Äänestä

Hei!

Nopeuteen millä äänet soitetaan vaikuttaa kaksi asiaa: tempo ja nuotin aika-arvo.
Nuotin aika-arvoja ovat mainitsemasi kahdeksasosan lisäksi mm. kokonuotti, puolinuotti, neljäsosa, kuudestoistaosa, kolmaskymmeneskahdesosa jne. hitaammasta nopeampaan lueteltuina. Nämä aika-arvot ilmaisevat nuottien keskinäisiä nopeussuhteita.
Tempo on taas absoluuttisempi asia. Tempo ilmaisee esimerkiksi kuinka monta neljäsosaa on minuutissa. Tempo voidaan ilmaista metronomien aikakautena vaikkapa näin: MM=60. Tämä kertoo, että minuutissa on kuusikymmentä neljäsosaa. Kahdeksasosan kestoksi tulee siis puoli sekuntia. Jos taas tempo on MM=120, on neljäsosa puolen sekunnin mittainen ja kahdeksasosa vain neljäsosa sekunnista. Samanlailla kirjoitettu kahdeksasosa voi siis olla hidas tai nopea riippuen temposta.
Tempo ilmaistaan klassisessa musiikissa usein sanallisesti esim. Allegro (iloisesti) tai Andante (käyden). Tällöin täytyy vähän tuntea tyyliä, jotta osaaa valita oikean tempon.

Kysymykseesi, mikä on oikea nopeus, voi siis löytyä vinkkejä nuotin vasemmasta yläkulmasta tekstin tai MM= - merkinnän avulla. Lopulta toki sinun oma maksusi ratkaisee: Nopeus on oikea, kun se kuullostaa oikealta!

Äänestä
  • kontrabösin puhe oli muuten hyvää asiaa, mutta eroan mielipiteessä "se on oikea, silloin kuin se kuulostaa oikealta." Tempo on joidenkin teosten kohdalla niin sanotusti mielipide asia. Nuotteihin kirjoitettu tempo esim. MM= 60 on vain ehdotus siitä , mikä tempo olisi sopiva . Hyvin paljon taiteilijat ja ammattimuusikot tekevät omia mukaelmia. Gidon Kremer on esimerkiksi yksi tunnetuista soittajista, joka saattaa kääntää tempot päälaelleen. Kuuntele esimerkiksi, Anne-Sophien Mutterin versio Vivaldin "talven" toinen osa, ja sen jälkeen Gidon Kremerin versio samasta kappaleesta. Törmäät kahden tulisielun kahteen täysin erilaiseen versioon. Mutter edustaa enemmänkin konservatiivista näkemystä "se mikä nuotissa lukee on oikein" ja Kremer taas modernia "miksei tätä voisi soittaa näinkin ?" :)

    Mutta tästä asiasta löydät varmasti erilaisia näkemyksiä. Kuuntelemalla, soittamalla ja kokeilemalla opit varmasti paljon uutta temposta ja nuottien eri aika-arvoista, ja osaat muodostaa omat mielipiteesi siitä, mistä itse pidät ! :)

    Äänestä

  • ... kirjoitti:

    kontrabösin puhe oli muuten hyvää asiaa, mutta eroan mielipiteessä "se on oikea, silloin kuin se kuulostaa oikealta." Tempo on joidenkin teosten kohdalla niin sanotusti mielipide asia. Nuotteihin kirjoitettu tempo esim. MM= 60 on vain ehdotus siitä , mikä tempo olisi sopiva . Hyvin paljon taiteilijat ja ammattimuusikot tekevät omia mukaelmia. Gidon Kremer on esimerkiksi yksi tunnetuista soittajista, joka saattaa kääntää tempot päälaelleen. Kuuntele esimerkiksi, Anne-Sophien Mutterin versio Vivaldin "talven" toinen osa, ja sen jälkeen Gidon Kremerin versio samasta kappaleesta. Törmäät kahden tulisielun kahteen täysin erilaiseen versioon. Mutter edustaa enemmänkin konservatiivista näkemystä "se mikä nuotissa lukee on oikein" ja Kremer taas modernia "miksei tätä voisi soittaa näinkin ?" :)

    Mutta tästä asiasta löydät varmasti erilaisia näkemyksiä. Kuuntelemalla, soittamalla ja kokeilemalla opit varmasti paljon uutta temposta ja nuottien eri aika-arvoista, ja osaat muodostaa omat mielipiteesi siitä, mistä itse pidät ! :)

    Kiitos oikaisusta!

    Ilmaisin itseäni hiukan epäselvästi. Tarkoitin juuri niin kuin kai sinäkin: "Oikea" tempo on makuasia. Ajattelin varmaan sanoa: Oikea tempo on se, missä soitto kuulostaa hyvältä.

    Esiintyvän taiteilijan on aina koetettava löytää säveltäjän alkuperäisen idean ja oman näkemyksen välinen tasapaino. Harrastelijan kannattaa keskittyä soiton iloon ja omaan makuun.

    Äänestä

  • Konrad Basso (Kontrabös) kirjoitti:

    Kiitos oikaisusta!

    Ilmaisin itseäni hiukan epäselvästi. Tarkoitin juuri niin kuin kai sinäkin: "Oikea" tempo on makuasia. Ajattelin varmaan sanoa: Oikea tempo on se, missä soitto kuulostaa hyvältä.

    Esiintyvän taiteilijan on aina koetettava löytää säveltäjän alkuperäisen idean ja oman näkemyksen välinen tasapaino. Harrastelijan kannattaa keskittyä soiton iloon ja omaan makuun.

    Mitä enemmän soittaa, sitä enemmän harjaantuu myös tempojen valitsemisen suhteen. Itse olen monesti törmännyt tilanteeseen, jossa haluan esittää kappaleen jossakin muussa, kuin totutussa tempossa, mutta säestäjä on täysin eri mieltä, ja muutkin kummeksuvat valintaa. (soitan siis viulua). Silloin täytyy kyetä myös perustelemaan tempon vaihdoksensa, pelkkä "kuulostaa hyvältä" ei siinä tapauksessa riitä. Toki se on perustana sille, mutta tärkeintä on osata sanoa, miksi se kuulostaa juuri siinä tempossa omasta mielestä hyvältä. Johtuuko se tempon muutoksen myötä muuttuneesta tunnelmasta ? Tuoko tempon vaihdos kappaleeseen "jykevämpää" dynamiikkaa ? Tavoittaako teos tempon vaihdon ansiosta kuulijat paremmin ? Saako tempon vaihdoksella tuotua helpommin haluamansa asiat/kohdat/sanottavat esille ?

    Mutta lähtökohtanahan on siis nimenomaan se, että se tempo mikä sinun mielestäsi on hyvän kuuloinen, ja "hyvän tuntuinen" on se hyvä tempo. Mutta sitä pitää pystyä myös perustelemaan ! :)

    Äänestä

  • ... kirjoitti:

    Mitä enemmän soittaa, sitä enemmän harjaantuu myös tempojen valitsemisen suhteen. Itse olen monesti törmännyt tilanteeseen, jossa haluan esittää kappaleen jossakin muussa, kuin totutussa tempossa, mutta säestäjä on täysin eri mieltä, ja muutkin kummeksuvat valintaa. (soitan siis viulua). Silloin täytyy kyetä myös perustelemaan tempon vaihdoksensa, pelkkä "kuulostaa hyvältä" ei siinä tapauksessa riitä. Toki se on perustana sille, mutta tärkeintä on osata sanoa, miksi se kuulostaa juuri siinä tempossa omasta mielestä hyvältä. Johtuuko se tempon muutoksen myötä muuttuneesta tunnelmasta ? Tuoko tempon vaihdos kappaleeseen "jykevämpää" dynamiikkaa ? Tavoittaako teos tempon vaihdon ansiosta kuulijat paremmin ? Saako tempon vaihdoksella tuotua helpommin haluamansa asiat/kohdat/sanottavat esille ?

    Mutta lähtökohtanahan on siis nimenomaan se, että se tempo mikä sinun mielestäsi on hyvän kuuloinen, ja "hyvän tuntuinen" on se hyvä tempo. Mutta sitä pitää pystyä myös perustelemaan ! :)

    Temponvalinta ja muut tulkinnan muodostavat seikat ovat loppujen lopuksi aika visainen pähkinä asiaan vakavasti suhtautuvalle soittajalle. Jos on soitettavakseen ottanut jonkin säveltäjän teoksen, on mielestäni jossain määrin vastuussa myös siitä, että esitys kunnioittaa säveltäjän alkuperäistä pyrkimystä.

    Tyyli, maneeri ja sovitus muodostavat liukuvan jatkumon tulkintaan. Esityksen tyyli on aina valinta monista mahdollisista soittotavoista, maneeri on taas seurausta huonosta tekniikasta tai henkisestä laiskuudesta. "Tää on mun tyyli." on aika heppoinen selitys, jos kyse on pohjimmiltaan vain siitä, ettei ole sattunut opettelemaan kunnolla riittävää määrää jousilajeja tms. tai ei tunne aikakauteen liittyviä tyyliseikkoja. Joskus tulkinnan omaperäisyys lipsahtaa jo sovituksen puolelle. Tämä ei tietysti estä esityksen olevan hyvinkin nautittava.

    Ammattilaisen ja ammattiopiskelijan olisi aina nähtävä ensin se vaiva, että perehtyy säveltäjän aikakauden tyyliin ja tunnollisesti koettaa kaivaa nuottien takaa alkuperäisen idean. Jos tämän työn tehtyään haluaa jotain muuttaa, kannattaa miettiä myös kontekstia; onko esitys pikkujouluissa vai orkesterin koesoitossa...

    Silti olen sitä mieltä, että harrastelijalle tärkeintä on soittamisen nautinto. Jos säveltäjän epäilee kääntyvän haudassaan, kannattaa soittaa teos kahdesti, niin ei jää raukka suulleen makaamaan...

    Äänestä

  • Konrad Basso kirjoitti:

    Temponvalinta ja muut tulkinnan muodostavat seikat ovat loppujen lopuksi aika visainen pähkinä asiaan vakavasti suhtautuvalle soittajalle. Jos on soitettavakseen ottanut jonkin säveltäjän teoksen, on mielestäni jossain määrin vastuussa myös siitä, että esitys kunnioittaa säveltäjän alkuperäistä pyrkimystä.

    Tyyli, maneeri ja sovitus muodostavat liukuvan jatkumon tulkintaan. Esityksen tyyli on aina valinta monista mahdollisista soittotavoista, maneeri on taas seurausta huonosta tekniikasta tai henkisestä laiskuudesta. "Tää on mun tyyli." on aika heppoinen selitys, jos kyse on pohjimmiltaan vain siitä, ettei ole sattunut opettelemaan kunnolla riittävää määrää jousilajeja tms. tai ei tunne aikakauteen liittyviä tyyliseikkoja. Joskus tulkinnan omaperäisyys lipsahtaa jo sovituksen puolelle. Tämä ei tietysti estä esityksen olevan hyvinkin nautittava.

    Ammattilaisen ja ammattiopiskelijan olisi aina nähtävä ensin se vaiva, että perehtyy säveltäjän aikakauden tyyliin ja tunnollisesti koettaa kaivaa nuottien takaa alkuperäisen idean. Jos tämän työn tehtyään haluaa jotain muuttaa, kannattaa miettiä myös kontekstia; onko esitys pikkujouluissa vai orkesterin koesoitossa...

    Silti olen sitä mieltä, että harrastelijalle tärkeintä on soittamisen nautinto. Jos säveltäjän epäilee kääntyvän haudassaan, kannattaa soittaa teos kahdesti, niin ei jää raukka suulleen makaamaan...

    eli tekninen valmius usein määrää tempon. Valitettavasti.

    Äänestä

  • Konrad Basso kirjoitti:

    Temponvalinta ja muut tulkinnan muodostavat seikat ovat loppujen lopuksi aika visainen pähkinä asiaan vakavasti suhtautuvalle soittajalle. Jos on soitettavakseen ottanut jonkin säveltäjän teoksen, on mielestäni jossain määrin vastuussa myös siitä, että esitys kunnioittaa säveltäjän alkuperäistä pyrkimystä.

    Tyyli, maneeri ja sovitus muodostavat liukuvan jatkumon tulkintaan. Esityksen tyyli on aina valinta monista mahdollisista soittotavoista, maneeri on taas seurausta huonosta tekniikasta tai henkisestä laiskuudesta. "Tää on mun tyyli." on aika heppoinen selitys, jos kyse on pohjimmiltaan vain siitä, ettei ole sattunut opettelemaan kunnolla riittävää määrää jousilajeja tms. tai ei tunne aikakauteen liittyviä tyyliseikkoja. Joskus tulkinnan omaperäisyys lipsahtaa jo sovituksen puolelle. Tämä ei tietysti estä esityksen olevan hyvinkin nautittava.

    Ammattilaisen ja ammattiopiskelijan olisi aina nähtävä ensin se vaiva, että perehtyy säveltäjän aikakauden tyyliin ja tunnollisesti koettaa kaivaa nuottien takaa alkuperäisen idean. Jos tämän työn tehtyään haluaa jotain muuttaa, kannattaa miettiä myös kontekstia; onko esitys pikkujouluissa vai orkesterin koesoitossa...

    Silti olen sitä mieltä, että harrastelijalle tärkeintä on soittamisen nautinto. Jos säveltäjän epäilee kääntyvän haudassaan, kannattaa soittaa teos kahdesti, niin ei jää raukka suulleen makaamaan...

    Ja varsin visaista tuntuu rytmiikka olevan Carl Philipp Emanuel Bachin sonaateissa, joissa pulssi muuttuu koko ajan. Vaaditaan erityisen hyvää aistia kooknaisuuden hallintaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


harrrastelija kirjoitti:

Miksi kassinen musïikki esim.Bach soitetaan nopeammin kuin nuoteissa. Nuoteissa on esim. Kahdeksasosa nuotteja ja silti soitto on tosi nopeaa. Mikä on oikea nopeus ?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu