Kirjoitin tänne kun ahdistaa.
Olen ollut mieheni kanssa nyt 5vuotta ja meidän riidat pahenevat pahenemistaan!
Osittain meillä on yhdessä hauskaa,löytyy huumorintajua jne mutta sitten kun tulee riita niin se on aivan kamalaa! Molemmat ovat aika tulisia luonteeltaan... Mua on jo vuosia ärsyttänyt suunnattomasti mieheni hermovika... Jos vaikka hän tiputtaa vahingossa vaikka lusikan lattialle niin hän saa hermoromahduksen ja huutaa että kaikki menee vituiksi ja sitten kun menen asiasta hänelle sanomaan niin siitä voi kehittyä nopeastikin riitaa! Ja yleensä kun asiat eivät mene toivotulla tavalla niin hän rupee täristämään päätään ja kiroilemaan... Olen yrittänyt hyväksyä hänen tapaansa mutta se on niin vaikeeta ku se vituttaa niin paljon et se on heikkohermoinen.
Mut tosiaan riidat ovat pahentuneet ja lisääntyneet ja en jaksaisi enään riidellä! Tuntuu että meillä on mennyt ihan sukset ristiin... Haluaisin löytää hänen kanssaan sen oikean tien,mutta en tiedä millain.. Riidan tullessa me huudetaan molemmat aivan järkyttävästi,haukun häntä ja sen takia hänkin on ruvennut haukkumaan minua ja kaikenlisäksi josain vaiheessa mulla kilahtaa päässä ja lyön häntä... Läpsin päähän! Tiedän että se on väärin mutta aina kun riita käristyy kunnolla niin ajattelemati lyön häntä. Näen mielestäni mieheni katseesta että välillä hän pelästyykin ja jopa pelkää! Itse hän sanoo että sitä vain vituttaa! Halun päästä tästä eroon mutta se on niin vaikeaa... Ja kun yritän olla lyömättä niin mieheni tahallaan ärsyttää ja sanoo et haluaisitko taas lyödä/lyö vaan! Voisiko joku auttaa ja kertoa millain saataisiin taas suhde kuntoon! Meillä on pieni poikakin keskolassa joka kotiutuu tässä piakkoin ja haluaisin tasapainoisen suhteen,meidän itsemme takia ja meidän ihanan pojan takia! Erota ei haluta,vaikka joskus minulla se ajatus käykin päässä.. Meillä on välillä tosi hyviäkin aikoja,koko raskausaika oli ihanaa mutta nyt on tosi kamalaa! Että näin meillä!
Olen ollut mieheni kanssa nyt 5vuotta ja meidän riidat pahenevat pahenemistaan!
Osittain meillä on yhdessä hauskaa,löytyy huumorintajua jne mutta sitten kun tulee riita niin se on aivan kamalaa! Molemmat ovat aika tulisia luonteeltaan... Mua on jo vuosia ärsyttänyt suunnattomasti mieheni hermovika... Jos vaikka hän tiputtaa vahingossa vaikka lusikan lattialle niin hän saa hermoromahduksen ja huutaa että kaikki menee vituiksi ja sitten kun menen asiasta hänelle sanomaan niin siitä voi kehittyä nopeastikin riitaa! Ja yleensä kun asiat eivät mene toivotulla tavalla niin hän rupee täristämään päätään ja kiroilemaan... Olen yrittänyt hyväksyä hänen tapaansa mutta se on niin vaikeeta ku se vituttaa niin paljon et se on heikkohermoinen.
Mut tosiaan riidat ovat pahentuneet ja lisääntyneet ja en jaksaisi enään riidellä! Tuntuu että meillä on mennyt ihan sukset ristiin... Haluaisin löytää hänen kanssaan sen oikean tien,mutta en tiedä millain.. Riidan tullessa me huudetaan molemmat aivan järkyttävästi,haukun häntä ja sen takia hänkin on ruvennut haukkumaan minua ja kaikenlisäksi josain vaiheessa mulla kilahtaa päässä ja lyön häntä... Läpsin päähän! Tiedän että se on väärin mutta aina kun riita käristyy kunnolla niin ajattelemati lyön häntä. Näen mielestäni mieheni katseesta että välillä hän pelästyykin ja jopa pelkää! Itse hän sanoo että sitä vain vituttaa! Halun päästä tästä eroon mutta se on niin vaikeaa... Ja kun yritän olla lyömättä niin mieheni tahallaan ärsyttää ja sanoo et haluaisitko taas lyödä/lyö vaan! Voisiko joku auttaa ja kertoa millain saataisiin taas suhde kuntoon! Meillä on pieni poikakin keskolassa joka kotiutuu tässä piakkoin ja haluaisin tasapainoisen suhteen,meidän itsemme takia ja meidän ihanan pojan takia! Erota ei haluta,vaikka joskus minulla se ajatus käykin päässä.. Meillä on välillä tosi hyviäkin aikoja,koko raskausaika oli ihanaa mutta nyt on tosi kamalaa! Että näin meillä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
ammattiapua..ei tuo tilanne paremmaksi kuitenkaan mene..'
mitä nopeammin sen parempi myös lapsenne tähden.
tai se toinen vaihto ehto ..EROTKAA!
Tiedätkö,ettei tuommoinen riiteleminen ole normaalia ja sinä et osaa hillitä itseäsi,vaan käytät fyysistäkin väkivaltaa.Todellakin hakekaa ammattiapua tai erotkaa,sillä elämänne ei ole sopivaa lapselle.
Et voi muuttaa miehesi käytöstä,mutta omaasi voit.
Jätä lapsi miehelle.......
Pikkulapsen keskolasta kotiutuminen tottakai tuo paineita, onhan kysessä iso ja jännittävä elämänmuutos. Muutos vanhemmiksi. Tottakai se kiristää hermoja, mutta koettakaa nyt rauhoittua siellä.
Ei sun mies mitään voi sille että sillä on tuollainen hyvin kiusallinen kömpelyyttä aiheuttava vaiva, koettakaa muistaa se.
Läpsimisen on loputtava, pyydät reilusti anteeksi ja korjaat tapasi jatkossa. Tokko haluat pirttihirmu-hulluksi päätyä, enpä usko, koska asia vaivaa sinua siinä määrin että kirjoitit tänne. Haluat siis muuttua, joten pystyt siihen kyllä. Luopuminen läpsimisestä on askel kohti aikuisuutta, ei mikään suuri uhraus siis kun lakkaa huitomasta omaa ukkoaan.
Kaikkea hyvää perheellenne, ottakaa iisisti siellä, pärjäätte kyllä kun alatte olla kiltimpiä ja hellempiä toisillenne --- ja pikkuvauvallenne on mukavampi tulla kotiin jossa jokaisesta tykätään. Huutamatta ja läpsimättä.