Sellanen ongelma on etten oikeen osaa luottaa ihmisiin. En ole mikään täysi tuppisuu tai älyttömän ujo, mutta en vain osaa ajatella että joku tyttö olisi minusta kiinnostunut muuna kuin kaverina. Johtuu luultavasti yläaste-aikaisista kokemuksista, luokallani olleet tytöt olivan itskeskeisiä mulkkuja.
Joskus saatan vahingossa flirttaillakkin ja olla hyvinkin kiinnostunut, mutta aloitekyky puuttuu koska en usko siitä koskaan mitään tulevan. Erästäkin tietämääni tyttöä kohtaan tunnen vetoa ja sanatonta vastakaikua (pitkät katseet, vilkuilu) olen luullut saaneeni, mutta en voi olla varma, sehän on sanatonta ja vahdata voi monestä syystä. Toisaalta tuntuu epämielyttävältä tehdä itsensä heikoksi ja haavoittuvaksi, edellinen tyttö-ystäväni jätti paskamaisella tavalla. Siksi jos minusta tuntuu että kohta se saattaisi pistää poikki, niin pistän itse varmuuden vuoksi koska en halua tulla jätetyksi. Jos itse jättää, ei tule niin paskat fiilikset.
Toisaalta ajattelen niinkin että olen vasta 18, tuleehan niitä tyttöjä vielä. toisaalta jos ajattelumallini ei muutu, niin ei tule.
Kaissitä pitää sitten alkaa vokotella joka kolmatta ämmää ja saada tuhat kertaa turpiinsa.
Noh, jos jollain jotain sanottavaa niin sanokoot tai vaijetkoon isäki :P.
Joskus saatan vahingossa flirttaillakkin ja olla hyvinkin kiinnostunut, mutta aloitekyky puuttuu koska en usko siitä koskaan mitään tulevan. Erästäkin tietämääni tyttöä kohtaan tunnen vetoa ja sanatonta vastakaikua (pitkät katseet, vilkuilu) olen luullut saaneeni, mutta en voi olla varma, sehän on sanatonta ja vahdata voi monestä syystä. Toisaalta tuntuu epämielyttävältä tehdä itsensä heikoksi ja haavoittuvaksi, edellinen tyttö-ystäväni jätti paskamaisella tavalla. Siksi jos minusta tuntuu että kohta se saattaisi pistää poikki, niin pistän itse varmuuden vuoksi koska en halua tulla jätetyksi. Jos itse jättää, ei tule niin paskat fiilikset.
Toisaalta ajattelen niinkin että olen vasta 18, tuleehan niitä tyttöjä vielä. toisaalta jos ajattelumallini ei muutu, niin ei tule.
Kaissitä pitää sitten alkaa vokotella joka kolmatta ämmää ja saada tuhat kertaa turpiinsa.
Noh, jos jollain jotain sanottavaa niin sanokoot tai vaijetkoon isäki :P.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onneks olet vielä vasta 18. Moni ei ole surustellu kertaakaan sun ikäsenä
No niin, minä olen 18 enkä ole seurustellut kertaakaan. En oikeastaan ole ujo, ja poikia on ystävinä aika paljon.
Mutta en uskalla tehdä mitään. Itseäni kiusattiin aika paljon peruskoulussa ja siitä on jäänyt pelko aloitteiden tekemiseen (=epäluottamus). En halua olla heikko ja haavoittuvainen. Sama ongelma kuin sinulla, mutta eri syistä ja olen vielä kokemattomampikin...
Itsekin saatan vahingossa vaikuttaa flirttailevalta, vaikka oikeastaan käyttäydyn ihastukseni lähellä aivan samoin kuin muidenkin kanssa. Tämä voi olla vähän huono juttu - kukaan ei voi kuvitella minun olevan kiinnostunut kun en osoita sitä mitenkään, edes hermostuksella... :P