Rahagallup

Siis elän tulojen suhteen epätasapainossa. Miulla ei meinaan oo mitään tuloja, työtön oon ja mies on työssä. Eli suomex mies maksaa meillä tällä hetkellä kaiken.

Opiskelijana ollessa mie ostin ruoat ja mies hoiti muut. Toki maksoin omat laskut.

Opiskeluaikoina elin täysin avovaimon palkkatuloilla. ( opintotukea lukuunottamatta )

Rahaa ei ollut mihinkään autoihin eikä matkoihin, mutta ei siitä tarvinnut riidelläkään.

Kaikki tulot meni samalle tilille josta maksettiin kaikki. Ylijäämä säästettiin oman asunnon hankkimiseen.

noo.. meillä minä käyn kokopäivätöissä ja avomieheni on työtön... eli on tietty epätasapaino.. minä maksan yleensä kaiken autoon liittyvän (se on minun) vaikka puolisonikin käyttää sitä. Vuokran maksamme puoliksi ja ruoka ostokset se kummalla nyt sattuu olemaan rahaa yleensä kuitenkin vuorotellen. Tietysti maksan laskuista suuremman osan, mutta ei tätä epätasapainoa niin huomaa, vuoden kuluttua jatkan itse opiskelua ja tiedän että sitten minua elätetään, kun nyt vuoden elätän miestäni... eli kyllä tää tästä tasaantuu..

Minä olen opiskelija ja avopuolisoni kokopäivätyössä. Maksamme kaiken puoliksi, ei toki minkään laskimen kanssa, mutta siihen pyrimme että molemmat maksavat saman verran. Ongelmia ei asian suhteen ole koskaan ollut. Molempien taloudellinen tilanne on hyvä.

Meillä on yhteinen tili jonne kummankin palkkatulot menevät. Kummatkin tienaavat ihan hyvin mutta mies kyllä monikertaisesti minuun verrattuna. Silti siis meillä on siis yhteinen tili jonne kummankin rahat menevät ja sieltä maksetaan kaikki. Ei ole tarvinut eritellä mitä kukakin on tuhlannut yms. Mies hoitaa säästämisen eli siirtää tietyn summan kuukausittain muille tileille. Nekin ovat molempien nimissä... Aluksi oli eri tilit mutta siltikin meillä se joka on tiennannut enemmän myös maksanut suuremman osuuden menoista

Jos varakkaampi osapuoli haluaa auton ja matkalle (yhdessä) niin hänen on kyllä ne maksettava tai ainakin suurinosa. Koska tyhjästä on vähän pahempi nyhjästä. On kait ymmärrettävää, että työttömyyspäiväraha tai opintotuki ei riitä ihan samaan kuin palkka. Ainahan voi tietysti säästää, mutta siihen menee aikaa, että rahat on koossa. Kumpi vaan voi periaatteessa joutua työttömäksi ja tilanne kääntyä toisinpäin. Eri asia on sellaiset tapaukset, jotka eivät halua edes hakea töitä. Vaan haluavat elää toisen siivellä.

Itse en kuitenkaan oleta, että toisen pitää maksaa esim. matka tai autoni. Varsinkin, jos minä haluan sitä enemmän. Tavallaan eletään niin kuin yksinkin. Yksinkin ollessa pitäisi olla ilman autoa ja jättää matkustamatta. Tietysti jos auto hyödyntää molempia eli työtön käy sillä kaupassa (töissä käyvä ei välttämättä ehdi samalla tavalla) ja hoitaa yhteisiä asioita niin tottakai varakkaamman pitää sitten raottaa kukkaroaan enemmän.

Mies käy kokopäivätöissä ja koska hänen uransa on ollut melko lailla nousujohteinen, hän tienaa nykyään ihan kiitettävästi. Itse taas olen opintojeni loppuvaiheessa, surkeassa osa-aikatyössä, eikä työmarkkinatilanne omalla kohdallani näytä yhtään hyvältä.

Asunto ja muut juoksevat menot jaetaan kuitenkin suurin piirtein tasan, mikä tarkoittaa sitä, ettei minulle jää opintotuesta ja palkasta säästöön koskaan oikeastaan mitään. Auto on miehen, joten sen kulut mies maksaa yksinään. Miehellä on myös reippaasti omaisuutta (sijoituksina), minulla ei mitään. Tämän vuoksi puheet omistusasunnon (sijoitusasunnosta nyt puhumattakaan) hankinnasta johtavat yleensä jonkinasteiseen riitaan.

Lomamatkat,jos saisin pihihkön mieheni sellaisiin suostumaan, maksettaisiin myös puoliksi. Samoin harvinaiset ravintolalaskut ja muut "ylimääräiset" menot.

Huvittavaa kuitenkin on, että vaikka kaikki kodin ulkopuolella on miehen mielestä tolkuttoman kallista, hän tykkää ostella minulle koruja. Yleensä sellaisia, jotka ovat liian juhlavia käytettäviksi oikeastaan yhtään missään. =)

Minä saan vain opintorahan, miehen palkka yli 3500e/kk. Hän maksaa vuokran, veden, sähkön, netin, auton yms. juoksevat kulut, itse maksan ruokani ja muut päivittäistavarani, vaatteet ja opiskelutarvikkeet. Ja ruoat maksetaan erikseen siksi että kun syödään eri ruokia niin se vain jotenkin seurustelusta avoliittoon siirryttäessä jäi päälle...

Suurempia hankintoja tehdään yhdessä harkiten, ja se maksaa jolla rahaa on, olen minäkin joskus isompia ostellut kesätöiden jälkeen.