Voi kuinka odotankaan että mieheni kosii minua! -Ollaan asuttu yhdessä parisen kuukautta, mutta silti minusta tuntuu että se hetki alkaa olla tosi lähellä...jokohan tänä iltana?!?!
Ollaan tunnettu vasta parisen vuotta yhteensä, mutta ei tuolla ajalla mitään väliä ole, jos oikeasti tuntuu siltä että toisen haluaa niin mikäs siinä?
Ollaan tunnettu vasta parisen vuotta yhteensä, mutta ei tuolla ajalla mitään väliä ole, jos oikeasti tuntuu siltä että toisen haluaa niin mikäs siinä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
aiku ihkupihkua
Toisaalta miksei vois oottaa? =) Ei se tunteminen ole sama asia kuin yhdessä oleminen, saatikka saman katon alla oleminen. Kihlaus on sitten muuten lupaus tulevasta loppuelämästä, että ei välttämättä 2 kkn perusteella kannata tehdä loppuelämän päätöksiä.
Tämähän viesti taitaa olla selvä yritysvihjaus ukollesi, että tuota..
Siis korjaisin tätä kummallista käsitystä kihlauksesta.
Minun ymmärtääkseni AVIOLIITTO on lupaus yhteisestä loppuelämästä(?) ja kihlaus siis lupaus harkita ja suunnitella avioliittoa.
Kihlaus ei ole virallisesti sitova, kihlaus ei edes "näy" puhetermeissä, avopari on avopari kun he asuvat yhdessä, kihlapari ei ole avopari jos he asuvat erillään, silloin he ovat kihloissa. Siis virallisesti.
Ennenaikaan muuten mentiin kihloihin ennen yhteenmuuttoa ja vasta avioliittoon astumisen jälkeen asuttiin yhteistä kotia:) Ja kyllä esim. 70 vuotta sittenkin purettiin kihlauksia :) Avioero olikin harvinaisempi juttu.
Kihlautuessa tarkoitus on alkaa suunnitella avioliittoa, varsinaiset lupaukset tehdään vasta vihkikaavassa. Kihlaus aika on tavallaan "koeaikaa" jolloin on tarkotus selvittää olenko oikean ihmisen kanssa, miettiä todella asiaa, syventää suhdetta jne.
Tätä kuitenkin mielestäni tukee sekin että kihlauksen voi purkaa. Ilman mitään virallisia kuvioita. Mutta avioero on sitten virallisestikin hankalampi juttu. Luulen että nykyisin avoliittojen yleistymisen vuoksi vain mielletään kihlauskin jonkinlaiseksi lupaukseksi elää yhdessä loppuelämä. Mutta jos kihlaus olisi sitä miksi ei sitten samantien muuttettaisi sitä viralliseksi avioliiton tilalle? Mitä tekee kihlauksella jos silloin jo lupaa saman asian kuin avioituessa? Tällöinhän avioliitto on pelkkä paperi ja rahakysymys? No nyt menee jo liialliseksi pohdinnaksi.
Ottakaa kantaa!
Tässä nyt on minun mielipiteeni:)
Mutta tärkeintä kai on että parilla on sama käsitys kihlautumisen ja avioliiton merkityksestä.
Aika monihan nimenomaan menee kihloihin ja naimisiin melko lailla saman tien. Eli kyllä kihloihin mentäessä olet luvannut, että tässä ollaan naimisiin menossa. Ei "tutustumassa". Näin ainakin nykyään. Teinikihlat on toki asia erikseen, mutta pidetään ne nyt erillään. Jos suostut kihloihin, niin silloin yleensä sovitaan samalla jo häistä..tulevatko ne vaikka puolen vuoden vai kahdenvuoden päästä. Eli kihlat ovat jo lupaus, kihloihinkin yleensä kysytään toiselta, että haluaako hän naimisiin. Eli älä suostu kihloihin, jos tyyppi ei oikeasti huvita. Itse en ainakaan katsoisi 2 sekuntia tyyppiä, joka on ollut 10 kertaa kihloissa. Kertoo ihmisestä aika paljon.
Harkintaaharkintaa. Ja mennään kihloihin sitten, kun se toinen jo tunnetaan. Periaatteessa kihloihin mennään niin, että voisi saman tien mennä viakka naimisiinkin. Lupaus on jo annettu.
Tarkentelen tässä käsityksiä minäkin. Kihlaus näkyy nykyään ainoastaan avioliittolaissa, ekassa pykälässä heti tosin. "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Eli sillä perusteella minä ainakin olen sitä mieltä, että jos ei ole lupauduttu menemään naimisiin (ei siis pelkästään lupauduttu suunnittelemaan naimisiinmenoa, kuten sinä sanoit), niin silloin ei olla kihloissakaan. Ja toisaalta, jos on lupauduttu menemään naimisiin, niin ollaan kihloissa, vaikkei sormuksia olisi ostettu tai itse sellaista ilmausta käytettäisikään.
Mutta käytännössähän kihlauksella, sen paremmin sanan varsinaisessa merkityksessä solmitulla kuin teinikihlauksellakaan, ei ole nykyään mitään virkaa. Kuten sanoitkin, kihlaus ei enää sido mihinkään. Sen voi purkaa sille päälle sattuessaan ilman mitään seuraamuksia. Sen voi jopa jättää noteeraamatta kokonaan siten, että mennä pätkäyttää avioon toisen kanssa, vaikka on edelleen "kihloissa" toisen kanssa (ei kovin suositeltavaa käytöstä tietenkään).
Että tämän mukaan, vanhanaikaisesti ajattelevana minäkin, olen sitä mieltä, että kihloissa ollaan, kun naimisiin on luvattu mennä.
Jos kihlaudutaan eli sovitaan, että mennään keskenään naimisiin niin kyllähän se lupaus avioliitosta myös on. Miksi sopia, jos ei aiokaan mennä/ei ole varma?
Kihlauksella on siis ainakin kyllä jokin käytännön merkitys, koska ilman etukäteen sopimista on hankala mennä naimisiin! Ja onhan se ehkä askel lähemmäksi avioliittoa, kun siitä ollaan vihdoin sovittu. Mutta takuutahan siitä ei ole, että naimisiin mennään. Kaikkea voi sattua.
Tähän kommentoisin, että mun mielestä kannattaisi ensiksi harkita avioliittoa ja sitten vasta mennä sopimaan, että mennään naimisiin (kihlaus), kun on tarpeeksi harkinnut. Eikös esim. avoliitto tai ihan seurustelu ole jo hyvä tapa selvittää olenko oikean ihmisen kanssa ja syventää suhdetta jne.? Sitten kun suhde on tarpeeksi syventynyt ja haluaa mennä naimisiin voi kihlautua.
Miksi jo sopia (kihlautua) jos pitää vielä harkita asiaa? Jos toinen vaikka kosii niin voi vastata, että minun pitää vielä harkita asiaa. Ja antaa myöntävä vastaus sitten kun on valmis. Tai kieltävä... Myös kosijan olisi hyvä olla jo valmis menemään naimisiin ennen kuin menee kosimaan ja kihlautumaan!!
Jos lupaus harkinnasta olisi jo kihlaus niin mikäs se sitten on, kun tämä "harkinta-aika" päättyy ja varsinaisesti sovitaan, että mennään naimisiin?? En ymmärrä miksi erikseen tarvitsee mennä "kihloihin", että voi edes harkita naimisiin menoa!
Aikaisemmin kihlauksia ei purettu yhtä helposti, koska laissa oli säädöksiä purkamiseen liittyen. Laki on tainnut muuttu asen suhteen vasta 80-luvulla?
Mitä tekee kihlauksella? No mielestäni sitä samaa mitä sopimisella naimisiin menosta. Koska ne on kaksi samaa asiaa. Tätä sopimista nyt vain kutsutaan kihlaukseksi. Miksi sitä pitää kutsua kihlaukseksi voisi olla parempi kysymys...
Kyllä näin se on. Kyseessä ei ole mikään "kummallinen käsitys" vaan kihlauksen määritelmä löytyy ihan laistakin. Mielestäni siinä ei ole mitään kummallista. Ja kun mua kosittiin niin kyllä minä oletin, että jos mies kosii niin hän pyytäessään minua vaimoksi ei pyydä vain harkitsemaan! Eikä hänenkään enää tarvitse sitä harkita (hän oli jo harkinnut sitä ennen asiaa jo useita vuosia...). Ja aloittamaan jotain "koeaikaa". Kun vastasin myöntävästi kosintaan kihlauduimme ja sitten aloimme kyllä suunnittelemaan. Nimittäin häitä. Sovimme hääpäivän ym.
Omasta mielestäni kummallisempi vallalla oleva käsitys on esim. se, että kihlautumiseen tarvitaan sormukset.
tuntuu...Mentiin mekin avomieheni kanssa kihloihin 9 kk seurustelun jälkeen. Emme edes asuneet vielä yhdessä siinä vaiheessa. Avioon ei nyt ole mitään kiirettä.
Mitäs jos ottaisit asian puheeksi avomiehesi kanssa, jos et vielä ole ottanut... Tiedätkö mitä hän haluaa tulevaisuudelta? Haluaako hän naimisiin?
Eihän mekään kuin 2,5v olla seurusteltu, asuttu yhdessä kaksi vuotta, mutta kihloihin mennään kun on varaa ostaa sormukset (ja niitä ollaan jo katottu), naimisiin mennään ja hankitaan lapsia parin vuoden sisällä.
Että niinpä. Ei se aika vaan kuinka toisen tuntee ja miten ajatukset käy yhteen..
voi sitä kosaista itekkin =)
Minä ainakin kosaisin tuota miestäni keväällä, ja sormuskauppaanhan sitä ensitilassa lähdettiin... =)
Voih, ihanata....