Pikkuveljeni otti itselleen koiranpennun, ja sitä pitäisi mennä katsomaan. Asumme mieheni kanssa kaukana, 500 km päässä pohjoisessa ja se on jo jonkinmoinen matka. Mutta olen innokas koiraihminen...;).
Veli ja veljeni perhe ei voi sietää minun miestä. Haluisin mennä katsomaan pentua, mutta veljeni perhe ei halua että mieheni tulee. Ja he ei kutsu minua, koska tietää että mies änkee väkisin mukaan. Edellisestä avioliitostani minulla on kaksi lasta jotka asuvat isänsä luona. Heitä olen kyllä saanut tavata ihan itse.
Mies kuvittelee että tietysti tulee, koska luulee olevansa väleissä veljeni perheen kanssa. Mieheni on kärkäs suustaan, eikä osaa nähdä että mitä muut ihmiset ajattelee hänestä. Häntä tuntemattomat ihmiset eivät hänestä ensi näkemältä pidä, ja usein kavereitten kanssa suhde jää siihen. Aika monessa tilanteessa mies innokkaana on tulossa joka paikkaan mukaan, vaikkei kukaan halua häntä minnekään (kun sillä noita omia menojakaan ei ole). Käytännössä tää tarkottaa ettei meitä juuri minnekään pyydetä. Ja nyt kun asutaan pienellä paikkakunnalla, kovin paljoa uusia kavereitakaan ei ole. Olemme tällä hetkellä molemmat työttömiä, joten työkavereitakaan ei tällä hetkellä ole, valitettavasti.
Suorapuheisuus olis tietysti parempi, mutta ei kaikkia sanota päin naamaa vaan itekin pitäis jotain tajuta. Ja jos tilanne tosiaan on se että toinen ei siedä toista yhtään, niin kyllä mieheni se pitäisi osata tulkita.
Mikä nyt neuvoksi? -Onko tämä joku signaali että elämäni on käymässä vaikeammaksi ja että sosiaalinen piirini tästä kapenee...
Veli ja veljeni perhe ei voi sietää minun miestä. Haluisin mennä katsomaan pentua, mutta veljeni perhe ei halua että mieheni tulee. Ja he ei kutsu minua, koska tietää että mies änkee väkisin mukaan. Edellisestä avioliitostani minulla on kaksi lasta jotka asuvat isänsä luona. Heitä olen kyllä saanut tavata ihan itse.
Mies kuvittelee että tietysti tulee, koska luulee olevansa väleissä veljeni perheen kanssa. Mieheni on kärkäs suustaan, eikä osaa nähdä että mitä muut ihmiset ajattelee hänestä. Häntä tuntemattomat ihmiset eivät hänestä ensi näkemältä pidä, ja usein kavereitten kanssa suhde jää siihen. Aika monessa tilanteessa mies innokkaana on tulossa joka paikkaan mukaan, vaikkei kukaan halua häntä minnekään (kun sillä noita omia menojakaan ei ole). Käytännössä tää tarkottaa ettei meitä juuri minnekään pyydetä. Ja nyt kun asutaan pienellä paikkakunnalla, kovin paljoa uusia kavereitakaan ei ole. Olemme tällä hetkellä molemmat työttömiä, joten työkavereitakaan ei tällä hetkellä ole, valitettavasti.
Suorapuheisuus olis tietysti parempi, mutta ei kaikkia sanota päin naamaa vaan itekin pitäis jotain tajuta. Ja jos tilanne tosiaan on se että toinen ei siedä toista yhtään, niin kyllä mieheni se pitäisi osata tulkita.
Mikä nyt neuvoksi? -Onko tämä joku signaali että elämäni on käymässä vaikeammaksi ja että sosiaalinen piirini tästä kapenee...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Laitas ukkos ruotuun .Pitää ny käytöstavat hallita.
Teillä on parisuhteessa kommunikaatio-ongelma. Miehesi on vaikea ihminen ja sinä et saa suutasi auki.