En tiedä miten tästä eteenpäin..miehelläni on ollut kauan tunteita ettei tiedä mitä haluaisi..haluaa tilaa, omaa rauhaa..muttei silti erottaisi vaikka hommaisi itselleen jonkun rauhoittumiskolon..puhuu välillä niinkuin me erottaisiin mutta välillä sanoo että kai se tästä. On sanonut itsekin että on ihan sekaisin ettei ymmärrä mitä haluaa..meillä on alle vuoden ikäinen lapsi, parisuhde on jäänyt vähemmälle, olen muuttunut lapsen myötä mutten voinut ajatella että toisella on noin kamala olo ettei pysty olemaan oikeen mun kanssani kotonakaan ja viime yönkin oli muualla. Itse olin muutaman yön poissa kotoa että saisi olla rauhassa mutta sitten ei voinut olla kotonakaan niin ei tilanne ole tästä vielä muuttunut. Tämä kaikki paljastui mulle vasta vähän aikaa sitten niin olen ihan shokissa..puoliso sanoo että häntä ahdistaa muttei haluaisi menettää meitä..välillä puhuu kyllä ettei haluaisi menettää lastaan..puhuu että varmaan oltaisiin erottu jos ei olisi lasta. Olen yrittänyt sanoa että meidän parisuhde on nyt lapsen myötä ollut koetuksella ja vähän heikolla jäillä kun itsekin kiukuttelen väsymyksen takia ja pienen masennuksen..
mua pelottaa olla kotona, haluaisin jonkun viereeni että voisin puhua ja itkeä enkä ahdistuisi yksinolosta..pakko jaksaa lapsen takia..
Olen jutellut neuvolassa asiasta niin sanoi että aika näyttää ja ei saa ajatella eroa koska mitään hektistä ei ole tapahtunut..
mua pelottaa olla kotona, haluaisin jonkun viereeni että voisin puhua ja itkeä enkä ahdistuisi yksinolosta..pakko jaksaa lapsen takia..
Olen jutellut neuvolassa asiasta niin sanoi että aika näyttää ja ei saa ajatella eroa koska mitään hektistä ei ole tapahtunut..
Vastaukset 3
Vanhimmat
että meillä ei ole ollut suuria riitoja, mökötystä vain. Miehellä on ollut kauan tunteet sekaisin mutta on ollut normaali kotona ja sanonut rakastavansa..
Vaikka on nyt todella kylmä mua kohtaan niin en voi uskoa että tämä kaikki olisi tässä..välillä tuntuu että kyllä me selvitään mutta välillä on sellainen olo että tässäkö tää oli..
rakastan puolisoani todella paljon ja vaikka olen ollut ilkeä myöskin häntä kohtaan niin olen aina pyytänyt anteeksi ja sanonut rakastavani häntä..hänkin on sanonut että ymmärtää pahan oloni ja rakastaa minua..
mutta nyt sitten kaikki on niin huonosti hänen mielessään...en haluaisi että kaikki alkaisi puhumaan heti erosta mutta olen mielessäni varautunut siihenkin vaikken halua ajatella asiaa kovin..
Miten teillä, onko teillä ollut kriisejä, samankaltaista mutta olette selviytyneet?
Moi
On ollut kriisejä..meillä on nyt 2 v poika, olimme olleet yhdessä reilu vuoden kun lapsi sai alkunsa...mies petti kun sai tietää, eikä koskaan ole ollut uskollisemmasta päästä..pettänyt fyysisesti vaan kerran mutta..nojoo..
siis eka vuosi meni todella hyvin, siis ilman mitään ero puheita..sitten tuli toinen paikkakunta, kumpikin täällä vähän yksin jne ja vuoden olen ollut jo eron partaalla..en tiedä mieheni jutuista, en ole puhunut hänelle asiasta(fiksua, tiedän) joskus uhannut että nyt minä lähden mutta en ole kuitenkaan lähtenyt...nyt muutaman vkon ajan olen huomannut todella muutoksia itsessäni ja elämä alkaa voittamaan...
mieli myllertää kummallakin vauvan tulon jälkeen ja perheessä haetaan sitä omaa paikkaa..mikä on miehesi paikka suhteessanne ja perheessänne?kantaako hän ehkä liikaa vastuuta esim taloudellisesta tilanteesta tai jostain muusta?on todella surullista jos mies ei ole kotonakaan öitä(missä hän on, tiedätkö), surullista on myös, kun ystäväpariskunnilla mies on nukkunut pitkään sohvalla..
ainakin seurakunnalla on perhe ja pariterapiaa..en tiedä hintoja vai onko ilmainen..
neuvoisin vielä yrittämään, lapsi on vielä pieni ja on ihan normaalia että ihmiset muuttuu..jos vielä muutaman vuoden päästä tilanne on sama, on ehkä myönnettävä tosiasiat, mutta sitä' ennen yrittäkää..
Kun odotin meidän yhteistä lastamme niin mieheni puhui samanlailla kuin sinunkin miehesi. Nyt lapsi on 2 kk ja parisuhteemme on parantumaan päin. Mutta minua kaivertaa nuo sanat edelleen että jos lasta ei olisi niin oltais erottu. Tuntuu niin pahalta. Voin ymmärtää miltä sinusta tuntuu. Yritä jaksaa niin yritän minäkin vaikka välillä masentaakin.