Miksei ihmiset ymmärrä mitä minä haluan? Minun tarpeeni pitäisi olla kaikille kaikkein tärkeintä. Miten ihmeessä jotkut julkeavat pyytää vastapalvelusta.
Esimerkiksi isovanhemmat ovat halunneet nähdä lapsenlapsensa silloin kuin minua ei ole huvittanut. Miten he voivat olla niin röyhkeitä, että edes vihjaavatkin halauvansa nähdä lapsenlapsiaan. Vielä pahempi ongelma on se, että kun he ovat tämän viimein ymmärtäneet, niin he ovat käyttäytyneet vielä törkeämmin: eivät olekaan pyytäneet lapsenlapsiaan kylään!
Ettekö ymmärrä, että minulla hieno ura, asunto, auto ja perhe. Ne on minun ikiomani, kukaan ei saa sanoa minulle mitään mitä en halua kuulla. Minä olen ainutlaatuisempi ja tärkeämpi kuin te muut yhteensä. Minun lapseni pitää pystyä samaan aikaan tapaamaan ja olla tapaamatta isovanhempiaan, muuten minä suutun. Jos minä suutun, niin sen on pakko olla suurin mahdollinen suru teille kaikille, koska olen niin tärkeä. Olen yrittänyt saada teitä ymmärtämään tärkeyttäni, mutta ette te typerykset sitä ymmärrä. Se johtuu siitä, että ette ole yhtä fiksuja kuin minä.
Esimerkiksi isovanhemmat ovat halunneet nähdä lapsenlapsensa silloin kuin minua ei ole huvittanut. Miten he voivat olla niin röyhkeitä, että edes vihjaavatkin halauvansa nähdä lapsenlapsiaan. Vielä pahempi ongelma on se, että kun he ovat tämän viimein ymmärtäneet, niin he ovat käyttäytyneet vielä törkeämmin: eivät olekaan pyytäneet lapsenlapsiaan kylään!
Ettekö ymmärrä, että minulla hieno ura, asunto, auto ja perhe. Ne on minun ikiomani, kukaan ei saa sanoa minulle mitään mitä en halua kuulla. Minä olen ainutlaatuisempi ja tärkeämpi kuin te muut yhteensä. Minun lapseni pitää pystyä samaan aikaan tapaamaan ja olla tapaamatta isovanhempiaan, muuten minä suutun. Jos minä suutun, niin sen on pakko olla suurin mahdollinen suru teille kaikille, koska olen niin tärkeä. Olen yrittänyt saada teitä ymmärtämään tärkeyttäni, mutta ette te typerykset sitä ymmärrä. Se johtuu siitä, että ette ole yhtä fiksuja kuin minä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Palstan viesteistä huokuu juri tuo, että ihmiset eivät todellakaan ymmärrä.
Lapsena on kaikki niin hyvin. Sitten aivan äkkiä, sanotaan, että tee itse valintasi.
Päätä itse.
Sinä vastaat.
Maksa itse hankintasi.
Hoida lapsesi.
Hoida työsi.
Hoida huushollisi.
Rasittavaa todella. Toiset sitten vielä muka auttavat, neuvovat, sekaantuvat, arvostelevat.
Varsinkin sietämättömät anopit. Ihan toivotonta.
Ihan mahdotonta.
niin he muistavat varmaan sinua hyvällä lopun ikäänsä.Vanhemmat polvet olivat hireman enemmän käytännön ihmisiä kuten ihmisläheisimpiäkin.Materiaalinen elostelu ei hajoittanut silloin viellä niin paljon yhteiskunta kuvioita,kuin nyt velka-volvo aikakaudella.
Miksei ihmiset ymmärrä mitä minä haluan? Minun tarpeeni pitäisi olla kaikille kaikkein tärkeintä. Miten ihmeessä jotkut julkeavat pyytää vastapalvelusta.
Esimerkiksi lapseni eivät anna minun nähdä lapsenlapsia aina kun minä haluan. Miten he voivat olla niin röyhkeitä, että edes vihjaavatkin että en saisi ITSE sitä päättää. Vielä pahempi ongelma on se, että kun he ovat tämän viimein ymmärtäneet, niin he ovat käyttäytyneet vielä törkeämmin: ovatkin tuoneet lapsiaan meille liian usein, vaivoiksi asti!
Ettekö ymmärrä, että minulla hieno ura, asunto, auto ja perhe. Ne on minun ikiomani, kukaan ei saa sanoa minulle mitään mitä en halua kuulla. Minä olen ainutlaatuisempi ja tärkeämpi kuin te muut yhteensä. Minun lapsenlapseni pitää pystyä samaan aikaan tapaamaan ja olla tapaamatta minua, muuten minä suutun. Jos minä suutun, niin sen on pakko olla suurin mahdollinen suru teille kaikille, koska olen niin tärkeä. Olen yrittänyt saada teitä ymmärtämään tärkeyttäni, mutta ette te typerykset sitä ymmärrä. Se johtuu siitä, että ette ole yhtä fiksuja kuin minä.
Aivan sama asia eri näkökulmasta ja kaiken ydin on minä, minä ja minä. Ettei vähän itsekeskeistä ajattelua =)
tuo eka oli totuudenmukaisempi.
Yksi asia isovanhemmilla on: eletty aika, elämä - kokemuksineen, lapsen/lapsien odotus, kasvatus kaikkine ikäkausineen, lapsen "pesästä lähteminen", anopiksi tuleminen, isoäidiksi tuleminen jne.
Luulisi tähän herättävän ajattelemaan ja tajuamaan, että se kaikki mitä nuorempi polvi elää nyt, se kaikki on jo koettu, mietitty moneen kertaan aina uudelleen ja uudelleen...
kukaan ei toki ole meistä täydellinen, mutta se joka kärsivällisesti yrittää edes vähän ymmärtää elämää (ihmistä)sille kiitos. Ja olemaan ystävällinen toinen toisilleen, olkoon anoppi tai miniä, isovanhempi tai muu.
Kuinka voit sanoa että eka olisi totuudenmukaisempi? Molempia vaihtoehtoja löytyy. Ehkäpä luit ne itsekeskeisesti vain omalta kannaltasi, siis että sinun kannaltasi eka on sopivampi. Oler varmaankjin anoppi?
Toisessa perheessä toisinpäin, ja huom. useissa perheissä tuollaista itsekkyyttä eio ole ollenkaan.
Ei ole "totuus" että kokemus tekisi ihmisestä arvokkaamman ja kaikkitietävän. Kaikkia kokemus ei opeta, vaan voi aiheuttaa ahdasrajaista besserwisser minä-olen-aina-oikeassa asennoitumista tai minä-olen-tärkein-koska-olen-kokenein, tai minua-pitää-arvostaa-koska olen-tehnyt-elämäni-aikana-niin-paljon. Juuri näillä asenteilla saadaan toinen osapuoli tuntemaan itsensä mitätöidyksi ja nousemaan vastarintaan.
No, jos isovanhemmat eli anopit ja apet kerran tietävät kaiken, niin eikö kaikkien sitten vaan pitäisi muuttaa yhteen, oikein isoooon kommuuniin, ettei nuorten tarvitse turhaan omia aivojaan käyttää, kunhan vaan sikiävät?
Pitää vakavasti harkita muuttamista anopin ja apen katon alle, ettei vaan mene yksikään kullanarvoinen neuvo hukkaan, ja omat vanhemmat tietty mukaan, ja hei, miksi syrjiä näiden appivanhempien vanhempia, hehän vasta tietävätkin, kun ovat sentään syntyneet 1900-luvun alussa? Olisi parinsadan vuoden tietopaketti käytössä.
Turhaan käyttää mikrokuituliinaa, kun juuriharja sopii aivan yhtä hyvin parketille. Ja ei pölynimuriakaan/kuivapesuloita tarvita, senkun vaan villamatto 60-asteen pesuun pikkurumpuun. Ja läskisoosia ja täysmaitoa ja voita kaappiin, koska ei isovanhempien aikanakaan mitään laktooseja tunnettu. Metsään vaan hirvenvasoja tappamaan, eivätpähän ehdi kasvaa aikuiseksi, kuitenkin auton eteen kuolisivat.
Mahtaisivatko appivanhempien ja omien vanhempieni neuvot käydä yksiin, vai kummanko neuvoja pitäisi kuunnella, vai pitäisikö ihan käyttää omia aivoja ja miehen? Tässä kun on hengissä selvitty ennen miestäkin, liki 30 v. Mutta tietty se miehen tapaaminen ja kihloihin meno poisti kaiken järjen päästäni, ettei tässä osaa enää ruokaakaan laittaa, ja siivota.
Eikö sinulla todellakaan ole siihen nokankoputtamista. Se on minun elämäni - eikä sinun. Minä päätän ja se saa luvan kelvata sinulle - tai ole ilman.
avoimet kädet syntymästään asti ja annetaan yhteiskunnan huolehtia heistä koko elämänsä kuin yhteiskunnastakin.Sehän on ollut suuntaus jo kauan.Lapsethan arvostettiin melko neroiksi heti vapaakasvatuksen tullessa voimaan?Mitä kouluissa tapahtuu ja muualla,eihän sitä voi uskoa.Malliyhteiskunnassa nyt asumme,mikä on varmaan Taivaan esikartano.
Lapsi tarvitsee holhousta mutta aikuinen ei
ettet sopeudu yhteisölliseen elämään. Ihminen on laumaeläin ja laumassa toimiminen edellyttää omista tarpeista tinkimistä toisten hyväksi.
Aikuisen pitää itsekin ymmärtää, milloin toisten tarpeet tulee laittaa omien tarpeiden edelle. Suurin osa meistä esimerkiksi keskeyttää hampurilaisen syönnin ja rientää apuun jos, joku vieressä oleva jää vaikkapa auton alle. Sanoin suurin osa, koska onhan niitä sellaisiakin ihmisiä, jotka antavat toisen vuotaa kuiviin kun haluavat syödä hampurilaisensa loppuun.
Kyllä taas meni asiasta pieleen. Logiikkasi on täysin harhateillä. Eihän kyse ollut toisen hengen pelastamisesta. Kyse oli vain siitä, että ei ole yhtään mitään tarvetta sotkeutua toisten ihmisten jokapäiväiseen elämään. Jokainen taaplatkoon tyylillään. Se on vain vanhempienkin hyväksyttä aikuisten lastensa ja näiden perheiden osalta. Sinä et ole niin tärkeä ja tietävä, että sinä voisit tai osaisit sanoa, miten heidän on elämänsä elettävä.
Toisen hengen pelastamisessakin on kyse toisen hengissä pysymisen tarpeen huomioimisesta.
Kokeneempi ihminen voi tosiaan tietää paremmin mitä toisen kuuluisi tehdä, että tämän elämä helpottuisi. Toisaaltaan nykyajan hengen mukaan jokaisella on oikeus tehdä itse päätökset suurimmasta osasta asioitaan. Se on ihan hyvä niin, mutta siitä huolimatta hyvät neuvot on aina välillä ihan paikallaan.
Hyvät neuvot ovat paikallaan, jos toinen niitä haluaa ja saa itse arvioida sopiiko ne hänelle. Kokemus ei välttämättä tuota tietoa siitä miten toisten ihmisten pitäisi toimia, ainoastaan sen, mikä sopii itselle. Omien ratkaisujen tyrkyttäminen toisille ei hyödytä ketään.
Se että nuoret tai vanhat haluaa itse päättää asiansa ja itse tehdä virheensäkin, ei ole itsekkyyttä vaan itsenäisyyttä
Omien ratkaisujen tyrkyttäminen saattaa olla tyrkyttäjälle itselleen psyykkisesti tarpeellista. Se voi olla suojautumiskeino, nimittäin keskittymällä toisten ongelmiin ei tarvitse kohdata omia ongelmia.
Olen toki sitä mieltä, että jokaisen aikuisen kannattaa keskittyä toisten ongelmien sijaan omiin ongelmiin. Toisaaltaan onhan se tiettyä suvaitsevaisuutta, että antaa toiselle mahdollisuuden paeta todellisuudesta. Sillä, mikä olen sanomaan toiselle, että sinun on pakko keskittyä omaan elämään minun elämäni sijaan. Sellainenhan on toisen asioihin puuttumista!
Ajat kenties takaa sitä, että itseään ei tarvitse uhrata toisen hyväksi? No joskus pitää ja joskus ei pidä. Elämässähän on aina kyse valinnoista ja välillä toisen onni on toisen epäonni.
Toisen ihmisen pelastamisella ja toisten perhe-elämään sotkeutumisella ei ole mitään tekemistä keskenään. Todellisessa hengenvaarassa olevan pelastaminen on jokaisen velvollisuus, ei mitään hyväntekeväisyyttä.
Toisten elämään sotkeutuminen ilman tämän omaa pyyntöä on pelkkää itsekkyyttä ja liikoja itsestään luulemista. Kokeneempi ihminen on kokeneempi vain omassa elämässään, eikä millään voi tietää mikä jollekin ihan toiselle ihmiselle olisi parasta. Jokaisella on oikeus itse henkkia se elämänkokemus niillä keinoilla millä itse haluaa. Sinulla ei ole mitään oikeutta tunkea itseäsi siihen ilman pyyntöä. Sellainen on oisen yksityisyyden loukkausta ja se pitäisi jokaisen kokeneen ihmisen ymmärtää.
Hyvät neuvot eivät suinkaan ole aina paikallaan. Useimmiten ne ovat vain ärsyttäviä. Ne osoittavan neuvon antajan aliarvostavan neuvon kohdetta ja ovat siksi loukkaavia.