Kannattaako Davesin tuotantoon tutustua? Lähes poikkeuksetta häntä pidetään yhtenä historian tärkeimmistä muusikoista, joten tuntuu vähän aukolta musiikkituntemuksessa se, ettei itseltäni löydy ainuttakaan Milesin levyä. Vielä.
Mutta mikäs levy kantsis ekana sitten ostaa? Onko Kind of Blues paras? Ainakin se on tunnetuin.
Ja mitä muuta suositeltavaa jazzia voisitte ehdottaa hankittavaksi?
Mutta mikäs levy kantsis ekana sitten ostaa? Onko Kind of Blues paras? Ainakin se on tunnetuin.
Ja mitä muuta suositeltavaa jazzia voisitte ehdottaa hankittavaksi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lue toi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Miles_Davis
Miles Daviksella oli useampia kausia.
Wikipediassa on otsikot
1 Varhaiset vuodet
2 1950-luku
3 1960-luku ja hard bop
4 Fuusion merkkipaalut
5 1970-luku
6 Davisin paluu ja 1980-luku
Aloita jollakin kokoelmalla, esim.
http://www.amazon.com/Essential-Miles-Davis/dp/B00005JA24/ref=sr_1_1?ie=UTF8&s=music&qid=1222509602&sr=1-1
Kind of Blue on sitten pakollinen hankinta.
Itse kuuntelen mielelläni 60-luvun nuorisokvintettiä, esim. levy ESP.
Itse olen mieltynyt Davisin "In a silent way"-albumiin (1969). Kannattaa tutustua myös John Coltranen tuotantoon, mm. "My favourite things" ja "Giant steps".
Nyt vasta kuulin n. 1970 tehdyn levyn, Joe Zawinul: Zawinul. Erinomainen levy, jossa on myös Zawinulin oma versio In a silent way:stä. Levyn kannen mukaan sävellys kuvastaa Zawinulin tunnelmia paimenpoikana Itävallassa.
(Zawinul soittaa myös Miles Daviksen versiolla.)
saattaa hyvinkin olla paras jazz-levy kautta aikojen - ainakin se on Milesin ensimmäisen kvintetin paras levytys. Myös Gil Evansin kanssa tehdyt big band -levyt (Miles Ahead, Porgy and Bess ja Sketches of Spain) ovat hyviä. Myöhemmän kvintetin levyistä hyviä ovat esim. ESP, Nefertiti ja Miles Smiles. Fuusiokauden levyistä parhaita ovat In a silent way, Bitches Brew, Tutu ja AMaNDLA. Livelevyistä hyvä hankinta on esim. My Funny Valentine.
Miles Davisissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta en koe häntä mitenkään merkittävänä jazz artistina. Sammy Price ja Jay McShann omasivat paljon monipuolisemman kyvyn ja tavan tulkita tätä herkullista taidemuotoa eri tavoin. Eli, jos jazzia haluat levykokoelmaasi lisätä, niin aloita ennemmin näistä kahdesta artistista, jotka loivat perustan koko länsimaiselle musiikkikulttuurille sellaisena niin kuin me tänä päivänä sen tunnemme.
McShann ja Price ovat pienempiä profeettoja. Miles Davis ja Duke Ellington ovat suuria tekijöitä.
Tietysti, kun paljon musiikkia kuuntelee, niin tuleehan sieltä vastaan myös Price ja McShann, etenkin jos harrastaa pianisteja. Olihan itse Charlie Parker aikoinaan McShannin bändissä.
Ite aloitin Milesin Bitches Brew:llä ja se kannatti. Tosin itseäni ei perinteinen jazz kiinnosta, vaan free, avantgarde ja rock-fuusio.
Mitä mieltä Eric Dolphysta ja Ted Cursonista, joka on niitä harvoja alusta asti jokaisella Pori Jazz festivaalilla vierailleista artisteista.