Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    kuinkas...

    Nyt loppui itseltä ymmärrys..omaan itseen nimittäin. Olen asunut avokkini kanssa melko tiiviisti saman katon alla (minun luonani) nyt reilu puoli vuotta. Ongelmia on ollut, eikä niin pieniäkään..mutta nyt. Mulla palaa hihat ihan kaikesta mitä toinen tekee, sanoo ja on. En jaksa katsella toista ja silti kaipaan..eihän tässä ole järkeä! Jos kumppanini osoittaa välinpitämättömyyttä (mitä tehnyt) se tuntuu minusta pahalta ja taas toisaalta, toisen lämmönosoitukset eivät enää kiinnosta, siis, mieluummin tilanteesta pois jne. Mitä hittoa? Eroa olen miettinyt paljon, nykyään päivittäin..kun ei vaan nappaa, MUTTA silti siinä on jotain..rakkautta. Ny lähtee homma hanskasta.. kertokaa te? :)
    2402
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Moro.
    Toi sun tilanne kuulostas nyt siltä, et kannattas pitää pieni paussi. Vaikka edes viikonlopun mittanen. Siinä vaiheessa vois vähän kelata, et tuleeko toista ikävä vai mitä. Ja jos viikonlopun aikana ei vielä tuu ikävä, niin sit vähän pidempi paussi. Ja jos sekään ei tuo ikävää, ni sit homma alkaa olla aika selvä. HUOM! Paussilla en tarkota sitä, et menisitte sählään tahoillanne muitten kanssa, vaan ihan sellainen perinteinen miettimispaussi. Tää olis mun neuvoni..

    Äänestä

    HAnki kunnolla aktiviteettia elämään. Ei tarvii olla kallista harrastusta tai hirveän menevää..Mutta käy vaikka kirjastossa, lenkillä...tapaa tuttavia ja ystäviä...ELÄ!!! Kun aika ei mene toisen kautta elämiseen, niin se kumppani alkaa taas kiinnostaa, kun kerran rakastat sitä vielä..

    Kyllä se läheisyyskin kiinnostaa, kun sun oma elämä on kunnossa...mut nyt ei taida olla..

    Eli omat harrastukset, oma elämä..ja sit jotain yhteistä kumppanin kans...kyllä se siitä!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    wonderer.. kirjoitti:

    Nyt loppui itseltä ymmärrys..omaan itseen nimittäin. Olen asunut avokkini kanssa melko tiiviisti saman katon alla (minun luonani) nyt reilu puoli vuotta. Ongelmia on ollut, eikä niin pieniäkään..mutta nyt. Mulla palaa hihat ihan kaikesta mitä toinen tekee, sanoo ja on. En jaksa katsella toista ja silti kaipaan..eihän tässä ole järkeä! Jos kumppanini osoittaa välinpitämättömyyttä (mitä tehnyt) se tuntuu minusta pahalta ja taas toisaalta, toisen lämmönosoitukset eivät enää kiinnosta, siis, mieluummin tilanteesta pois jne. Mitä hittoa? Eroa olen miettinyt paljon, nykyään päivittäin..kun ei vaan nappaa, MUTTA silti siinä on jotain..rakkautta. Ny lähtee homma hanskasta.. kertokaa te? :)

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu